Caroline Munro

Naan Sigappu Manithan (1985) :: I am a Red Man


Naan Sigappu Manithan #1 Naan Sigappu Manithan #2
IMDb

Rajinikanthista fanikirjan kirjoittanut silmälääkäri Gayathri Sreekanth sanoo kirjassaan Naan Sigappu Manithanista että "the story is similar to Robin Hood, the good thief". Päähenkilöä kutsutaan elokuvassa Robin Hoodiksi, mutta muuten Sreekanthin lausuma tuntuu hämärältä, koska Death Wish ja Death Wish II ovat Naan Sigappu Manithanin ilmiselviä esikuvia.

Death Wish -vaiheen käynnistyminen tosin kestää elokuvassa tovin. Naan Sigappu Manithan alkaa kuvalla pistoolia puristavasta kädestä. Alkutekstien alla soiva laulu ja kuvamontaasi kertovat nykyintian rappiosta. Rikollisuus ja korruptio rehottavat, Gandhin unelma maasta, jossa nuori nainen voi kävellä yöllä yksin ulkona pelkäämättä tulevansa raiskatuksi, tuntuu aina vain kaukaisemmalta. Rajinikanth esittää yliopiston professori Vijaytä, joka vieraillessaan opiskelutoverinsa Ravin luona tyrmistyy siitä, että Ravin asunnon alapuolella sijaitseva huoneisto toimii avoimesti bordellina, ja taloa vastapäätä sijaitsevassa teekahvilassa myydään laittomia väkijuomia. Valitukset poliisille eivät tuota tulosta, koska rikollisilla on poliisivoimissa oma myyränsä, joka pystyy etukäteen varoittamaan parittajia ja viinakauppiaita tulossa olevista ratsioista. Kun Ravin vaimon sisar raiskataan ja tapetaan, ja raiskaaja pääsee rangaistuksetta poliittisten yhteyksiensä ansiosta, on tullut suoran toiminnan aika. Vijay ystävineen hakkaa krikettimailoilla sekä bordellin että viinakaupan tuhannen päreiksi. Gangstereiden vastaveto on äärimmäisen julma: Vijayn sisaren täysi-ikäiseksi tulojuhlan aikana kuuden miehen joukko tunkeutuu Vijayn kotiin, raiskaa siskon, tappaa äidin ja pakottaa Vijayn katselemaan tätä kaikkea jaloistaan kattoon ripustettuna. Sisko tekee itsemurhan heittäytymällä katolta rauta-aidan piikkeihin, ja tämä on se täsmällinen hetki, jolloin Naan Sigappu Manithan alkaa seurailla Death Wish II:n juonikuvioita. Vijay kirjoittautuu hotelliin väärällä nimellä ja alkaa partioida Chennain öisillä kaduilla pistooli taskussa etsien kotiinsa tunkeutuneita miehiä. Oheisvahinkoja syntyy runsaasti.

Naan Sigappu Manithan [1]
Naan Sigappu Manithan [2]

Indira Gandhin populistisen politiikan 1970-luvulla aiheuttama laaja tyytymättömyys poliittista järjestelmää kohtaan synnytti Tamil Nadun osavaltiossa vuosikymmenen lopulla yhteiskunnallisen vigilante-elokuvan lajityypin, joka on kukoistanut näihin päiviin asti. Lajityypin elokuvissa sankarilla on henkilökohtaisen koston lisäksi myös poliittinen agenda, joka yleensä tarkoitti taistelua korruptoituneiden poliitikkojen, suurliikemiesten ja rikollisten muodostamaa kolminaisuutta vastaan. Ideologisesti ei Death Wish -elokuvilla ollut siis mitään annettavaa intialaisille, ne tarjosivat vain valmiin juonirungon ja ideoita yksittäisten kohtausten toteuttamiseen. Vigilantismin filosofiaa ja moraalista oikeutusta puidaan Naan Sigappu Manithanissa Winnerin elokuvia syvällisemmin.

Ensimmäisessä Death Wish -elokuvassa viittailtiin ahkerasti villiin länteen ja Kerseyn toiminta New Yorkin kaduilla nähtiin paluuna jo ohitettuun historian vaiheeseen, 1800-luvun rajaseutujen laittomiin oloihin. Tämän lineaarisen, jatkuvaan edistykseen uskovan maailmankuvan tilalla on Naan Sigappu Manithanissa intialainen syklinen historiakäsitys. Ennen kostoretkelle lähtemistään Vijay luennoi oppilailleen Bhagavad Gitan filosofiasta ja siteeraa säettä, jossa Krishna kertoo että aina rikollisuuden lisääntyessä hän inkarnoituu uudestaan maan päälle suojelemaan viattomia ja opettamaan ihmisille oikeaa elämäntapaa. Tämä sankarin identifioituminen johonkin hindujumaluuteen on säilynyt intialaisen vigilante-elokuvan yleisenä piirteenä. Vijayn omankädenoikeuden jakamista sävyttää silti tietynlainen huono omatunto, tietoisuus väärinteosta, eikä hän ikinä ammuskeluissaan vajoa ihan samalle liipasinherkkyyden tasolle kuin Kersey, joka ampui mielellään myös maassa makaavia ja jo haavoittuneita uhreja.

Naan Sigappu Manithan [3]
Naan Sigappu Manithan [4]

Selvimmin itäisen ja läntisen moraalin välinen ero tulee ilmi siinä perimmäisessä syyssä, joka saa Vijayn tarttumaan aseeseen. Aina ennen ammuskelemaan ryhtymistä Vijay näkee sielunsa silmin mielessään sisarensa raiskauskohtauksen, joka saa hänet (ja katsojan) kirjaimellisesti näkemään punaista (elokuvan nimi on suomeksi Olen punainen mies). Elokuvan päättävässä oikeudenkäyntikohtauksessa Vijay murtuu täysin, kun puolustusasianajaja haluaa tuoda julki sisaren raiskauksen. Neitsyyden menettäminen raiskaajalle on nimittäin uhrille niin suuri häpeä, että siitä ei vapaudu edes kuolemassa...

Väkivaltaelokuvana Naan Sigappu Manithan kestää vertailun esikuviinsa. Kahdessa ensimmäisessä Death Wish -elokuvassa Bronson tappaa yhteensä 20 ihmistä hieman päälle 180 minuutissa. Rajinikanth päästää päiviltä saman verran väkeä 147 minuutissa, eli hän on Bronsonia selvästi tehokkaampi. Väkivallan graafisuus on suunnilleen samaa luokkaa kuin Death Wisheissä, verta roiskuu runsaasti. Vigilantepukeutumisessa nuorisoidoli Rajinikanthin tyyli on räväkämpi kuin Kerseyllä: tiukat mustat nahkahousut ja niiteillä koristettu nahkatakki, jonka alla on punainen t-paita. Asukokonaisuuden täydentää hartioille tyylikkäästi kietaistu poncho, jonka suojissa on hyvä piilotella pistoolia. Kun otetaan vielä huomioon Rajinikanthin ylivertaisuus draamanäyttelijänä, on pakko todeta, ettei entinen hiilikaivostyöläinen oikein pärjää entiselle bussikuskille muussa kuin naaman kurttuisuudessa.

Naan Sigappu Manithan [5]
Naan Sigappu Manithan [6]

Kuvailmaisultaan Naan Sigappu Manithan on oman aikansa tuote, jossa omituiset vinot kameran asennot erityisesti tappelukohtauksissa ovat pakollinen tyylikeino. Elokuva toimii myös dokumenttina Intian nuhjuisuudesta ennen globalisaation maahan tuomaa vaurautta. Yksi silmille hyppäävä yksityiskohta on tuolloinen sisustustrendi, jossa keskiluokkaisen kodin olohuoneessa täytyi aina olla melkein koko seinän peittävä jotain luontonäkymää esittävä maalaus tai kuva: näyttää todella karmealta.

Niin omituisesti ovat elokuva ja politiikka kietoutuneet toisiinsa Tamil Nadussa, että Rajinikanthin tehtaillessa vigilante-elokuviaan osavaltion pääministerinä oli tamilielokuvan Robin Hoodiksi kutsuttu 1950- ja 60-lukujen legendaarinen näyttelijä M.G. Ramachandran eli MGR, filmeissään aina köyhiä ja vähäväkisiä puolustanut puhtoinen sankari. MGR:n pääministerikautta on luonnehdittu yhdeksi synkimmistä periodeista Tamil Nadun historiassa.

***½-
© Matti Erholtz, julkaistu: 24.4.2017
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!