Caroline Munro

The Honeymoon Killers (1970)

Kuherruskuukausimurhaajat

aka The Lonely Hearts Killers; Los asesinos de la luna de miel; Les tueurs de la lune de miel; I killers della luna di miele

The Honeymoon Killers #1 The Honeymoon Killers #2
IMDb

Joskus on kysytty, veivätkö ufot Slava Tsukermanin, ja samoin voisi kysyä, veivätkö meksikolaiset Leonard Kastlen (1929-2011), jonka ainoa elokuvaohjaus tämä kulttimaineeseen noussut elokuva vuodelta 1970 on. Elokuva perustuu tosielämän tapaukseen pariskunnasta, joka kiersi Yhdysvaltoja 40-luvun lopulla huijaten ja tappaen yksinäisiä naisia, joihin oli ottanut yhteyttä lehti-ilmoitusten perusteella. Raymond Fernandez ja Martha Beck alettiin sittemmin tuntea nimellä "the lonely hearts killers", ja heidät teloitettiin vuonna 1951.

Leonard Kastlen ohjaama The Honeymoon Killers on elokuvasovitus aiheesta. Pullea sairaanhoitaja Martha (Shirley Stoler) elää kontrolloivan ja vanhan äitinsä kanssa, kun komea ja karismaattinen gigolo Raymond (Tony Lo Bianco, mm. Larry Cohenin God Told Me To, 1976 ja William Friedkinin The French Connection, 1971) ilmestyy hänen elämäänsä kirjeenvaihdon muodossa. Pari tapaa ja innostuu toisistaan. Selviää pian, että Raymondilla on jo suunnitelmia, sillä hän on huijannut erään toisen naisen kanssaan naimisiin tarkoituksenaan kavaltaa tämän rahat. Martha on välittömästi juonessa mukana, ja pari jatkaa samalla strategialla ajaen paikkakunnalta toiselle, yksinäisten naisten kirjeenvaihtoilmoituksiin vastaten. He esiintyvät veljenä ja siskona, ja Raymond on aina kovasti menossa naimisiin naisten kanssa. Varkauksina ja huijauksina alkanut rötöstely muuttuu lopulta murhaavaksi, teot peruuttamattomiksi.

The Honeymoon Killers [1]
The Honeymoon Killers [2]

Elokuvassa ollaan vakavien asioiden äärellä. Kaikki uhreiksi päätyvät naiset etsivät rakkautta ja lohtua, mutta kohtaavat kaksi laskelmoivaa ihmishirviötä, joiden näkökulmasta elokuva on kerrottu. Ennen rikosten alkua sairaalan esimies löytää "paheelliset" rakkauskirjeet Marthan toimistopöydältä ja antaa tälle nuhtelut sairaalan maineen vaarantamisesta. Marthan pihistessä vihaa ja lausuessa esimiehelle "I'm not so sure Hitler wasn't right about you people" selviää varmaan riittävän hyvin, millaisesta ihmisestä on kysymys. Alussa näkyy, kuinka Martha itse kaipaa kumppania rinnalleen, mutta yksinkertaisena ja elämään jo osin pettyneenä hän on erittäin karismaattisen gigolon manipuloitavissa. Raymond tarjoaa pakotien, seikkailun ja romanssin.

Näyttelijävalinnat ovat täydellisiä. Shirley Stolerin jäätävän psykopaattinen hahmo ei anna armoa kanssasisarilleen, ja Tony Lo Biancon esittämä tummahiuksinen hurmuri surumielisine, kaipaavine silmineen on se mielikuvien "pelimies", joka haluaa selvitä elämästä ilman työntekoa. Hän on komea, dramaattinen ja liehakoiva, mutta ilmeisesti lopulta aidosti rakastunut pelottavaan sairaanhoitajaansa: hahmojen yhteinen kemia tekee elokuvasta samanaikaisesti häiritsevän ja traagisen. Erityisesti lähikuvat Marthan mietteliäistä kasvoista sängyllä ovat väkevää kuvastoa. Lopulta rakkaus ja mustasukkaisuus tuhoavat myös ahneuden ja häikäilemättömyyden unelmat.

The Honeymoon Killers [3]
The Honeymoon Killers [4]

Juuri mikään ydinasia ei pohjimmiltaan ole muuttunut tosimaailmassa sitten elokuvan tapahtuma-aikojen: tarinan alussa Martha täyttää lehti-ilmoitusta kauhistellen ja ääneen pohtien pitääkö kysymyksiin vastata rehellisesti. Eri puolilla maailmaa yksinäiset tai opportunistiset ihmiset hakevat seuraa sanoin ja kuvin, jotka eivät vastaa todellisuutta. Ihminen valehtelee taatusti kertoessaan itsestään, puhumattakaan kirjoittaessaan itsestään! Parin uhreiksi päätyvät naiset ovat hyväuskoisuudessaan vilpittömiä, alttiina huijareille ja petoksille, jotka tosimaailmassa ovat siirtyneet vain paperilta verkkoon. Elokuvan jäätävää otetta korostaa, että pelissä eivät ole pelkät rahat ja korut, joita elokuvan sosiopaatit varastavat, vaan petetyksi tulemisen katkera tuska, joka tarjoaa uhreilleen vain paluun sitä edeltäneeseen yksinäiseen vanhenemiseen. Niin käy myös Marthan äidille elokuvan kipeissä alkukohtauksissa. Pääkaksikon julma toiminta näiltä osin tekee katselukokemuksesta puistattavan jo ennen kuin murhat alkavat.

Väkivalta ilmestyy kuvioihin melko myöhäisessä vaiheessa, taitavasti kehitellyn pitkän kohtauksen päätteeksi. Järkyttävä ensimmäinen murha on kuvattu kuin Man Bites Dogissa (1992) tai Kieslowskin Dekalog-elokuvassa A Short Film About Killing (1988). Murhan synnyttämä vaikutelma on "dokumentaarinen" ja vastenmielinen, groteski. Tappaminen vaikuttaa ainakin Raymondiin, muttei välttämättä Marthaan, joka viimeistään tuolloin muuntuu johtajaksi. Elokuvassa ovat siis vitsit vähissä, ja mielessä pyörii lisä-häiritsevyyttä aiheuttava tietoisuus tarinan ja tapahtumien todellisuuspohjasta.

The Honeymoon Killers [5]
The Honeymoon Killers [6]

Alussa esitettyyn kysymykseen ohjaaja Leonard Kastlen katoamisesta on olemassa maanläheinen vastaus: hän työskenteli pääsääntöisesti musiikin ja oopperan parissa. Syrjähyppy The Honeymoon Killersin käsikirjoittaja-ohjaajaksi ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että Kastlen ymmärrys taiteista oli laaja-alaista. Gustav Mahlerin voimallinen musiikki sopii täydellisesti mustavalkoiseen elokuvaan, ja kuvaus on ajattoman tyylikästä, yhä edelleen tuoretta ja kieleltään tarkoituksenmukaista. Kenties Kastlen ulkopuolisuus oli suureksi ansioksi kuvien tyylilliselle ilmavuudelle. Kuriositeettina mainittakoon myös, että Martin Scorsese ehti kuvata muutaman kohtauksen elokuvaan ennen potkujaan projektista, ja The Honeymoon Killers oli François Truffaut'n amerikkalainen suosikkielokuva. Kuumottava uusintaversio tehtiin Meksikossa vuonna 1996, ja Elitisti palaa sen pariin toivottavasti lähitulevaisuudessa.

Versioinfo (9.5.2017):

Elokuvasta on yhtäläisen laadukkaat dvd:t ja blu-rayt niin Criterionilta (USA) kuin Arrowlta (UK) keskenään eriävine ekstroineen. Otsikon alla oleva kansikuva on brittien perusversiosta, joka tietenkin häviää teknisiltä ominaisuuksiltaan ja ekstroiltaan kahdelle ensiksi mainitulle, vaikka tarjoaakin tärkeimmän eli elokuvan. The Honeymoon Killersin visuaalinen loistokkuus iskee hienosti myös ruudulta ehkä siksi, että elokuvassa ei juuri käytetä maisemakuvia tai laajoja kuvakokoja.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 9.5.2017
keskiarvo
toimitus
3.79/5.00 (7)
 JSTPJMJM*MMPITM
  3.0 3.5 4.0 4.0 3.5 3.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (9)
67%
The Honeymoon Killers (1970)  The Honeymoon Killers (1970)Kuherruskuukausimurhaajat