Caroline Munro

Lost Highway (1997)

aka Route perdue; Carretera perdida; Strade perdute

Lost Highway #1 Lost Highway #2
IMDb

David Lynchin uralla vuoden 1997 Lost Highway edustaa kenties viimeistä merkittävää käännekohtaa. 90-luvun independent-huumassa ja suositun Twin Peaks -sarjan nostettua hänet uransa huipulle Lynch näki tilaisuutensa tulleen tehdä taas enemmän itseään miellyttäviä, surrealistisempia ja avantgardistisempia elokuvia kuin mitä hän oli 80-luvun puolivälin jälkeen tehnyt.

Yleisön mielipidettä tässä ei kuunneltu. Suoraviivaisempaa mysteerielokuvaa janoavia katsojia ärsytti jo hänen Twin Peaksin juonen alkuasetelmia kuvaava elokuvansa Fire Walk with Me (1992), jolle esimerkiksi buuattiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Sen sijaan että sarjan mysteereitä oltaisiin avattu, Lynch hämärsi entisestään asioita ja teki keskusmysteeristä kiusallisen pelottavan ja surumielisen. Se enteili jo suuntaa, jonka hänen tuleva teoksensa tulisi ottamaan.

Lost Highway [1]
Lost Highway [2]

Flopin jälkeen kesti vuoteen 1997 ennen kuin valmiiksi saatiin viimeinen kunnon budjetilla tehty Lynch-elokuva. Voidaan nähdä, että Lost Highway aloitti elokuvatrilogian, jonka osat menivät yhä syvemmälle toden ja unen välimaastoon sekä paranoian syövereihin. Aiheena näissä kaikissa elokuvissa oli jollakin tasolla viihdeteollisuuden epäluotettavuus ja Hollywoodin tapa ennemminkin murskata unelmia kuin luoda niitä. Lynch myös hyödynsi itseään kiehtovaa kaksoisolentojen tematiikkaa tuon tuostakin.

Mitenkään eksplisiittinen Lynch ei ole, mutta elokuva käyttää pulp-kirjallisuudesta tuttua perinteistä gangsterin heilajuonta käsitelläkseen unelmakaupungin pinnan alla tapahtuvaa pornoteollisuutta sekä 90-luvulla niin kammottua ajatusta snuff-elokuvien tehtailusta. Samassa sitten tutkaillaan myös identiteetin hajoamista, parisuhdeluottamuksen puutetta ja miehistä impotenttiutta. Myöhemmin haastatteluissa Lynch on todennut O.J. Simpsonin oikeudenkäynnin olleen alitajuntaisesti hänen mielessään luodessa osuutta, jossa mies tuomitaan vaimonsa murhasta.

Lost Highway [3]
Lost Highway [4]

Alussa seurataan Bill Pullmanin ja Patricia Arquetten esittämää avioparia, Fred ja Renee Madisonia. Näyttelijät ovat kuin syntyneet lausumaan selkeään ääneen repliikkejä vailla minkäänlaista sävyä tai näyttelijän tulkintaa. Fred, losangeleslainen saksofonisti ja klubinomistaja alkaa kokea pelottavia enteitä. Seksin yhteydessä hän havahtuu huomaamaan, että hänen vaimonsa onkin joku toinen. Joku lähettää uhkaavan videonauhan pariskunnasta nukkumassa. Mysteerimies soittaa ja sanoo Dick Laurentin kuolleen.

Kuvaus eristää hahmot pieninä nurkkaan, kuin valvontakameramaisesta näkökulmasta. Vaikuttaa paikoin, kuin hahmot aavistaisivat, että heitä seurataan, mutta ovat voimattomia tekemään asialle mitään. Yllättäen Renee makaa verisenä maassa Fred hänen yläpuolellaan. Ajoiko paranoia miehen murhaan, vai onko syyllinen tummanpuhuva muukalainen (Robert Blake)? Fred vangitaan, jossa hän käy yhä huonovointisemmaksi. Lopulta hän muuttuu aivan toiseksi henkilöksi, Pete Daytoniksi (Balthazar Getty).

Lost Highway [5]
Lost Highway [6]

Äimistyneet vartijat laskevat Peten vapaalle. Käy ilmi, että hän on nuori automekaanikko, joka asuu vanhempiensa luona, ja jolla on ollut ongelmia aieminkin. Toisin kuin Fredin, Peten sielunelämään ei pääse syventymään samalla tavoin, hahmo säilyy arvoituksellisena. Hän ei vaikuta muistavan menneestä elämästään mitään. Pian hän kuitenkin ihastuu asiakkaansa, gangsteri Mr. Eddyn (Robert Loggia) tyttöystävään Aliceen, joka on aivan saman näköinen kuin Renee Madison. Peten ja Alicen välille syntyy salasuhde.

Arvaamattoman ja väkivaltaisen roiston mielitietyn kanssa heilastelu tietysti vertautuu Blue Velvetin (1986) juonikuvioon. Tässä tapauksessa kuitenkaan nainen ei ole samalla tavalla uhri, vaan hänellä on omat motiivinsa. Ei ole selkeää, mikä Alicessa Peteen vetoaa. Toteuttaako mies omia mielleyhtymiään toisen nahkoihin siirryttyäänkin? Vai onko parin välillä sielunyhteys ruumiista toiseen? Kovinkaan romanttisena elokuvaa ei voi pitää.

Lost Highway [7]
Lost Highway [8]

Elokuvan mysteerin avaamisessa avainasemassa ovat kaksoisolennot, joiden käyttö herättää erilaisia mielleyhtymiä. Keskeinen kysymys on, ovatko Alice ja Renee kaksosia, ja jos näin on, onko toinen hyvä ja toinen paha? Onko naisten menneisyydessä jotain pahaenteistä, joka jätetään katsojalle kertomatta? Saattavatko Peten edesottamukset olla tapahtuneet jo ennen Fredin ja Reneen kohtaloa? Onko aikarakenne ylipäänsä jonkinlainen luuppi? Kysymyksiä syntyy, eikä elokuvalla ole kaikkiin suoraviivaisia vastauksia. Se onkin juuri, mikä siitä tekee kiinnostavan, palapelin kaikki palat eivät sovi toisiinsa.

Vaikka elokuva on tehty 90-lukuestetiikan ollessa valloillaan, on se ilahduttavan ajattoman näköinen. Lähinnä vain ääniraidan valinnat ajoittavat elokuvan. Niillä kuullaan niin tylsää grunge-määkynää kuin silloin niin edgyä ja ajankohtaista Rammsteinia. Sentään David Bowien tunnusbiisi on melko tyylikäs.

Elokuva on hyvä kiteytys monista teemoista, joita Lynch on tutkiskellut läpi uransa. Joidenkin mielestä se on ohjaajan parhaita töitä, mutta lopulta sitä muistettavampia ja/tai häiriintyneempiä teoksia on sekä suoraviivaisemmissa että omituisemmissa Lynchin elokuvissa. Miellyttävää elokuvassa on sen verkkainen, pohdiskeleva tahti. Selvästi siinä on tavoiteltu olotila keskellä yötä pilkkopimeällä maantiellä ajamisesta, jolla kuski saattaa monotonisen keltaisten palkkien vilistäessä ohi hieman nuokahtaa.

***½-
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 20.6.2017
keskiarvo
toimitus
3.61/5.00 (9)
 JSSMTPJMJM*MHMMPITM
  3.0 4.5 3.5 3.5 4.0 4.0 2.5 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.13/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  87 (153)
57%
Lost Highway (1997)  Lost Highway (1997)  

kommentit

odota...
ptvs kommentoi (13.7.2017 11:31:43)
user avatar Nyt ei tainnut arvostelija olla tarkkana leffaa katsoessa ja kiinnitti huomion epäoleellisuuksiin!
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa