Caroline Munro

Anguish (1987)

aka Angustia; Im Augenblick der Angst; Angoisse; Anguish: Blind Terror; L'angoscia

Anguish #1 Anguish #2

Genre

IMDb

Filosofi Ludwig Wittgenstein on sanonut, että siitä mistä ei voida puhua on syytä vaieta. Vaikka Wittgenstein ei varmasti hyväksyisi anakronistista lainaustani, herättää hänen sananpartensa hirvittävän sopivan mielleyhtymän selittäessä uudelle yleisölle Bigas Lunan Anguishia. Kuinka kertoa elokuvasta, joka on kuin yksi iso spoileri? Paljastamalla mitään pilaa elokuvan taian. Olisi siis parempi vaieta kokonaan.

Ainakin voidaan sanoa seuraavaa: Bigas Luna oli espanjalainen tyylittelijä, joka hallitsi sekä kukkoilumachoelokuvan että visuaalisesti raivokkaan tarinankerronnan. Kuvauksellisesti Lunan elokuvansa ovat olleet aina omaa luokkaansa. Anguish nousee hänen filmografiassaan eräänlaiseksi metaslasherin kruununjalokiveksi.

Anguish [1]
Anguish [2]

Yllätyskäänteet ovat nykyviihteessä sellaista kauraa, että niistä ei oikeastaan jaksa enää edes yllättyä. Luna saa kikkailun anteeksi siksi, että hän kykenee kierrättämään kliseitä vakuuttavalla ja humoristisella tavalla.

Vaikka tässä vaiheessa lukija saattaisikin arvella, että nyt ollaan lähellä jotain sellaista mihin Shyamalanin kaltaiset ohjaajat sortuvat, niin uskokaa pois: ette ole nähneet mitään Anguishin kaltaista. Ette ainakaan teatterissa, jossa tämä pitäisi ehdottomasti nähdä.

Anguish [3]
Anguish [4]

Jos Anguishille on ihan pakko hakea vertailukohtaa, ajatelkaa Brian De Palman aggressiivisempia elokuvia yllätyskäänteineen ja psykoseksuaalisine teemoineen sekoitettuna Lamberto Bavan elokuvaan Demons (1985), ja ollaan lähellä. Myös jonkunlaiseksi sielunveljeksi voidaan laskea Peter Bogdanovichin Targets (1968).

Katsojalle kerrotaan Anguishin alussa yksityiskohtaisen tarkkaan mitä on luvassa. Meitä varoitetaan, että elokuvan aikana meihin kohdistuu subliminaalisia viestejä ja hypnoosia. Tämä on osa Lunan suostuttelutekniikkaa. Vitsi on siinä, että me emme koskaan tiedä milloin elokuva alkaa ja milloin loppuu. Psykoanalyytikko Jacques Lacanin fanit olisivat Anguishista riemuissaan.

Metaelementtien tarkoituksena on aiheuttaa katsojassa epämukavuuden tunne sotkemalla kahta paralleelia narratiivia päällekkäin. Katsojalle esitellään äänen ja kuvan välisiä ristiriitoja, jotka sotkevat, hämmentävät ja vieraannuttavat elokuvan tapahtumista. Toisaalta taktiikat imevät meitä myös takaisin tarinan sisään.

Anguish [5]
Anguish [6]

Elokuvassa käytetyt tekniikat eivät ole sattumanvaraisia. Niillä pureudutaan laajempiin kysymyksiin siitä, kehen tai mihin me identifioidumme elokuvaa katsoessamme ja voiko ”etääntynyttä elokuvatarkkailijaa” edes ollakaan.

Anguishin perusteella katsojan asema pitääkin ehkä ajatella uudelleen. Sen sijaan että me katsomme elokuvaa, elokuva pikemminkin soittaa meitä niin psykologisesti kuin fyysisesti. Ainoa vaihtoehtomme paeta epämiellyttäviä teoksia on poistua salista. Anguish kuitenkin vie ajatuksen loppuun asti kysyen, loppuuko elokuva edes sen jälkeen, kun lopputekstit vyöryvät kankaalle.

Anguish [7]
Anguish [8]

Anguish on leikkisyydessään ja aggressiivisuudessaan valtavan viihdyttävä elokuva. Ristiriitojen, leikkausten ja lomitusten seassa syntyy ikimuistoisia hetkiä, jossa hypnotismi, voyerismi, itsekontrollin menettäminen ja fiktion sekä todellisuuden rajat hämärtyvät.

Bigas Lunan metaslasher on myös pelottavalla tavalla profetiaalinen. Teatteriammuskelut ovat tänä päivänä valitettavaa arkea, mikä tekee Anguishin leikittelevästä otteesta ahdistavan. Vaikka ei uskoisi lääkeruiskumaisiin teorioihin elokuvien vaikutuksista, emme kuitenkaan koskaan voi tietää, millä tavalla elokuva lopulta vaikuttaa katsojaansa. Vai voimmeko?

****-
© Juho Liukkonen, julkaistu: 2.8.2017
keskiarvo
toimitus
3.86/5.00 (7)
 JSJMMMEMPITMJL*
  3.5 3.5 3.5 3.5 4.0 5.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.17/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (6)
100%
Angustia (1987)  Angustia (1987)Anguish  

kommentit

odota...
Neon Maniac kommentoi (2.8.2017 17:06:44)
user avatar ..."ette ole nähneet mitään Anguishin kaltaista." Tunnen velvollisuudeksi allekirjoittaa tuon. 30 vuotta valmistumisensa jälkeen elokuva ei ole menettänyt hitustakaan siitä tehosta, joka lähes pakottaa palaamaan sen pariin kerta toisensa jälkeen. Vakuuttavaa jälkeä alusta loppuun, josta tuntuu todella työläältä löytää kritisoitavaa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa