Caroline Munro

The Lobster (2015)

aka Le homard; The Lobster: Eine unkonventionelle Liebesgeschichte; The Lobster: Hummer sind auch nur Menschen; Langosta

The Lobster #1 The Lobster #2
IMDb

The Lobster on yleensä tulkittu satiiriksi modernista parisuhdekulttuurista. Helsingin Sanomien arvostelussa Anu Silfverberg koki elokuvan "metaforiset tasot" niin selkeinä, että ohjaaja hänen mielestään pikemminkin luennoi aiheesta kuin tutki sitä. Tulkinta on ongelmallinen mm. siksi, että The Lobster muistuttaa hyvin paljon Lanthimoksen aikaisempia elokuvia (Kinetta, Dogtooth, Alps), joiden metaforat (jos sellaisia on) ovat kaikkea muuta kuin ilmiselviä. Alps esimerkiksi kertoi neljän hengen yhteisöstä, jonka jäsenet maksusta toimivat kuolleiden ihmisten korvikkeina vainajien omaisille. Mitä yhteiskunnallista ilmiötä tällä oli tarkoitus kommentoida? Tuntuu epäuskottavalta, että kolme jokseenkin abstraktia elokuvaa ohjannut ja käsikirjoittanut Lanthimos olisi äkkiä kokenut tarvetta ruveta saarnaamaan näkemyksiään parisuhteesta.

Ehkäpä juuri varoituksena yli-innokkaille tulkitsijoille Lantimos on laittanut The Lobsterin alkuun kohtauksen, jolla ei ole mitään yksiselitteistä tarkoitusta. Nainen ajaa pitkin maaseututietä, nousee autosta ja ampuu pistoolilla laitumella käyskentelevän muulin. Teolle on mahdollista keksiä erilaisia selityksiä, joista yksikään ei kuitenkaan ole toista parempi, koska ampuja ei enää tämän jälkeen esiinny elokuvassa eikä mitään vihjeitä teon mahdollisista motiiveista anneta. Se että yhtä oikeaa tulkintaa ei ole olemassa ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö jotkut tulkinnat olisi selvästi vääriä, kuten tässä tapauksessa joskus esitetty käsitys, että ampuja olisi sama henkilö kuin myöhemmin elokuvassa esiintyvä "tunteeton nainen".

The Lobster [1]
The Lobster [2]

Tulkitsemista harrastetaan ahkerasti myös Lanthimoksen elokuvissa, sekä merkityksessä kielestä toiseen kääntäminen että muuten. Tulkintaa tarvitaan, koska Lanthimoksen maailmassa vallitsevat oudot säännöt, joiden soveltaminen yksittäistapauksissa vaatii tulkintaa. The Lobsterissa yhteiskunnan piirissä elävien ihmisten edellytetään elävän parisuhteessa. Yksinäiset kootaan hotelliin, jossa heillä on 45 päivää aikaa löytää pari itselleen, tai heidät muutetaan vapaavalintaisiksi eläimiksi ja lasketaan ulos luontoon. Metsässä elää kapinallisten sinkkujen joukko, joiden keskuudessa taas romanttisten tai seksuaalisten suhteiden syntyminen on jyrkästi kielletty.

The Lobsterin perussääntö, jota kukaan elokuvassa ei kyseenalaista, on että parisuhteessa elävien ihmisten täytyy muistuttaa toisiaan jossakin tärkeässä suhteessa. Yhdistävänä tekijänä voi olla vaikkapa likinäköisyys tai taipumus nenäverenvuotoihin. Ongelmia tulee siitä, että joskus tätä yhdistävää ominaisuutta voi myös teeskennellä. The Lobsterin päähenkilö, arkkitehti David, opportunisti jos kuka, päätyy aluksi teeskentelemään tunteettomuutta saadakseen itselleen parin niinikään vailla tunteita olevasta naisesta. Teeskentely eli matkiminen on tietysti vain yksi säännön seuraamisen muoto, ehkä niistä primitiivisin.

The Lobster [3]
The Lobster [4]

Lanthimoksen ja toisen käsikirjoittajan Efthymis Filippoun kiinnostus kieleen, peleihin ja erikoisiin sääntöihin johdattaa ajatukset 1900-luvun kielifilosofiaan, jossa säännön seuraamista analysoitiin ahkerasti. Erityisesti yksityisen kielen argumenttina tunnettu filosofinen väite tuntuu relevantilta Lanthimoksen elokuvien kohdalla. Argumentissa kiistetään sellaisen kielen mahdollisuus, jonka sanat viittaavat ainoastaan minulle itselleni tuttuihin objekteihin, kuten omiin yksityisiin kokemuksiini. Kielen, ja kulttuurin, vaatima yksimielisyys ei voi syntyä henkilökohtaisen kokemuksen epämääräiselle perustalle. Argumentista seuraa, ettei myöskään sääntöä voi seurata yksityisesti, koska muuten se, että uskon seuraavani sääntöä olisi samaa kuin säännön seuraaminen. Säännön seuraamiselle tarvitaan ulkoiset kriteerit.

Ulkoisten kriteerien merkitys tulee ilmi esimerkiksi kohtauksessa, jossa hotellin johtajaa pyydetään arvioimaan asteikolla 1-15 kuinka paljon hän rakastaa vaimoaan. Koomista tässä on tietysti tarkan asteikon käyttö tilanteessa, jossa mittaaminen on täysin mielivaltaista. Edeltävässä kohtauksessa keskusteltiin urheiluvälineiden kuten koripallon ja lentopallon painoista: niiden mittaamiselle meillä on objektiiviset menetelmät.

The Lobsterissa metsäsinkut tanssivat bileissään yksin kuunnellen kukin kuulokkeista omaa musiikkiaan (Koska tanssimme yksin, soitamme vain elektronista musiikkia sanoo sinkkujen johtaja Davidille). Koska vain asianomainen yksin kuulee musiikin, ulkopuolisen kannalta on tietysti samantekevää kuuluuko kuulokkeista ylipäänsä mitään. Epämääräisesti hytkyvien sinkkujen seassa vetää todella luovia tanssiliikkeitä hotellin palvelijatar, sulavasti eri maailmojen välillä liikkuva kielinero. Vastaavasti alun tanssiaiskohtauksessa hotellissa puheviasta kärsivän Robertin täydellinen kyvyttömyys kääntää musiikkia ruumiinkielelle enteilee hänen myöhempää surullista kohtaloaan.

The Lobster [5]
The Lobster [6]

Hotellista sinkkujen pariin karannut David yrittää saada saman kappaleen kuulumaan yhtäaikaa omasta soittimestaan ja likinäköisen sinkkunaisen soittimesta, mutta ei täysin onnistu pyrkimyksessään. David kehittää sinkkunaisen kanssa myös elekielen, jota vain he kaksi ymmärtävät. Elokuvan kertojana toimiva kyseinen nainen antaa meille vain neljä esimerkkiä koodikielen sanoista (vasemman käsivarren kohottaminen tarkoittaa "haluan tanssia sylissäsi" jne.), mutta vakuuttaa, että kieli saavutti muutamassa viikossa sellaisen hienostuneisuuden tason, että sillä pystyi keskustelemaan mistä asioista tahansa. Uskotaan. Myöhemmin naisen sokeuduttua David joutuu keksimään heidän välilleen jonkin muun yhdistävän tekijän kuin likinäköisyyden. David kertoo aikeistaan koodikielellä, mutta koska sokea ei voi nähdä eleitä, David kuvailee eleet englanniksi! Emme ikinä saa tietää mitä David aikoo tehdä, mutta The Lobster vihjaa vahvasti, että kyseessä on itsensä sokaiseminen.

Tienvarsiruokalassa David poistuu wc:hen ja valmistautuu (ilmeisesti) puhkaisemaan silmänsä. Sitä kamera ei kuitenkaan näytä, vaan viimeisessä kuvassa näemme likinäköisen (nyttemmin tietysti sokean) naisen odottavan Davidia ruokalan ikkunapöydässä. Kohtaus kestää niin pitkään, että katsoja pakostakin alkaa kiinnittää huomiota ikkunasta avautuvaan näkymään. Rekkoja ja työkoneita ajaa ohi. Tavarat liikkuvat, yhteiskunta toimii. Säännön seuraaminen on viimekädessä toimintaa, ei loputtomaan regressioon johtavaa tulkintaa.

****-
© Matti Erholtz, julkaistu: 25.9.2017
keskiarvo
toimitus
3.90/5.00 (5)
 JSJLTPMEPI
  4.0 4.0 4.0 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.13/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  14 (14)
100%
The Lobster (2015)  The Lobster (2015)