Caroline Munro

Halloween (1978)

Halloween - naamioiden yö

aka John Carpenter's Halloween; La nuit des masques; Halloween - Die Nacht des Grauens; La noche de Halloween; Halloween - La notte delle streghe; Alla helgons blodiga natt

Halloween #1 Halloween #2
IMDb

John Carpenterin ohjaama Halloween (1978) popularisoi slasher-genren perusrakenteen ja osin myös ideologian sementoiden paikkansa kauhuklassikoiden terävimmässä kärjessä. Elokuvan aloittava hiiviskely- ja tappokohtaus asettaa filmille samantien tehokkaan sävyn, sillä pitkänä point of view -kamera-ajona toteutettu alkusysäys on oppikirjamaisesti rullaava ja todella tyylikäs. Murhaajan paljastuessa emotionaalisesti tyhjältä vaikuttavaksi pikkupoika Michael Myersiksi, kamera lähtee takaviistoon nousten yläilmoihin, pitäen pojan ammottaviksi lautasiksi leviävät silmät keskiössä.

Carpenterin ensisijaisena aikomuksena oli verrata ilmettä aikanaan mielisairaalassa tapaamansa pojan kylmään ja ”pahaan” katseeseen, mutta Myers saattaa vaikuttaa enemmänkin poissaolevalta ja viattomalta lapselta, joka ei tunnu itsekään ymmärtävän tappaneensa juuri isosiskonsa Judithin. Siitä ei ole kuitenkaan välttämättä kyse. Tätä murhatyötä tultaisiin muistelemaan vielä vuosikausienkin jälkeen niin elokuvan kuin tosielämänkin maailmassa.

Halloween [1]
Halloween [2]

Aikuinen Myers muotoutui nopeasti ikoniseksi antagonistiksi, jota leimaa selittämätön mystisyys toisin kuin vaikkapa Freddyä ja Jasonia. Hahmon persoonaa tai taustoja ei pyritty valaisemaan, eikä Myersilla käytännössä ole kasvutarinaa vaan hän on syntynyt "kasvottomaksi". Carpenter ohjelmoi Myersin liikkumaan Yul Brynnerin Westworldissä (1973) esittämän robottihahmon mukaisesti, mutta motiivit jätetään hämärän peittoon ja tulkinnanvaraisiksi. Carpenter ei halunnut yleisön saavan kyborgimaisesta Myersistä minkäänlaista otetta, jolloin huomio pakotetaan kiinnittymään pääasiassa tämän pelkistettyyn ulkomuotoon (naamari on valkoiseksi maalattu William Shatner -maski) ja vähäeleisen mekaaniseen toimintaan. Tarkoituksellinen etäännyttäminen katsojan pyrkimyksistä ymmärtää pahista poikkeaa suuresti monista sekä 80-luvun alun slasherbuumin että sen jälkeisen ajan veitsisankareista.

Elokuvan suurimmat ansiot lepäävät oivallista simppeliyttä ja täydellistä vapautta huokuvassa tavassa käsitellä tappajaa. Aivan kuten The Texas Chain Saw Massacre (1974), myöskään Halloween ei perustu graafiseen väkivaltaan, vaan paljolti viekkaan psykologiseen kerrontaan. Samalla hyödynnetään tiukasti rajattua ympäristöä, jonka elämänmenon päälle tappokone heittää varjonsa. Kuvitteellinen pikkukaupunki Haddonfield on kuin lastentarinoista karanneeksi ja myyttiseksi murhamieheksi kehkeytyneen Myersin kuningaskuntaa, jota hän pitää pihdeissään alusta asti painostavalla läsnäolollaan ja väkivallan uhkaa huokuvalla leikittelyllään.

Halloween [3]
Halloween [4]

Carpenter kehittelee turvattomuuden ja vaaran tunnetta eri lokaatioissa hengailevien päähenkilöiden reaktioiden ja ilmeiden kautta ikään kuin joku vaanisi heitä. Samalla ohjaaja leipoo mukaan tunnelmaa nostattavia hetkiä esittäen Myersin kuin aaveena tai viikatemiehenä, jonka päällimmäinen tarkoitus ei ole välttämättä pelotella uhreja, vaan ruumiillistaa sadon kypsymistä odottava kuolema. Hän toimii kuin osittain inhimillisesti organisoitu villieläin vailla normaaleja ajatuksia tai elämää ylläpitäviä päämääriä.

Illan hämärtyessä lapset katsovat tv:stä The Thing from Another Worldia (1951), ja aivan kuten ulkoavaruuden hirviö kyseisessä elokuvassa, niin myös Myersin voi lukea perimästään ja vaikutteistaan vapaaksi, eristyksistä pois päästyään muiden keskenään samankaltaisten organismien tavallisimmista peloista voimaantuvaksi, tuntemattomaksi olioksi. Tämä olio tappaa ihmisyyden, tunteet, himot ja lihan, eikä sulauta mitään näistä itseensä sylkien jätteen pihalle kuin kalutut luut. Kuten häntä tutkinut tohtori Loomis (Donald Pleasence) toteaa, niin Myers, tai "Se", on vain paha. Harmaisiin haalareihin pukeutunutta tappajaa sopii ajatella asusteensa värin mukaisesti.

Halloween [5]
Halloween [6]

Häntä, tai ”sitä”, ei kyetä lääketieteellisin metodein tutkimaan (psykopatia olisi aivan liian teennäinen käsite), eikä tämän henkisiä päämääriä välttämättä edes kuvittelemaan. Pikkukaupungin idyllisyys tai yhteisöllisyyskään ei pääse murtumaan, sillä kaikki Myersin tekemiset tapahtuvat tyynen pinnan alla ulkopuolisten huomaamatta. Hän teoriassa korvaa tunteen tunteettomuudella, ja kohdistaa toimenpiteensä mielellään yleistä rauhaa ylläpitäviin, iloisiin ympäristöstään ja ystävistään ammentaviin aikuisiin ja lapsiin.

Myersin tavoitteita voidaan ajatella myös moraalisin perustein, vaikka se ei olisikaan erityisen hedelmällistä. Tämä ei suoranaisesti vaikuta pyrkivän rankaisemaan teinejä esimerkiksi esiaviollisesta seksistä, saati nauttivan tekemisistään. Häntä ei tunnu motivoivan ihmisen keinotekoisesti keksimä moraali, sillä hän toimii kärsivällisen tarkkailun ja vain vaistojensa varassa. Listityt teinit ovat tappajan hiljalleen kypsyneen saalistusvietinomaisia harjoittelukohteita isompaa tarkoitusta varten. Suunnitelmallisuutta tuodaan esiin pakonomaisena pikkusisko Laurie Strodeen (Jamie Lee Curtis) kohdistuvana siskonmurhaviettinä.

Halloween [7]
Halloween [8]

Vietti on kehittynyt jo varhain ja opittua toimintamallia pitää toistaa hamaan tappiin asti. Lapsena murhaamansa isosiskon Judithin hautakiven Myers käy repimässä maasta ikään kuin työtä ei oltaisi vielä viety loppuun, jatkotoimenpiteiden kohdistuessa elossa olevaan pikkusiskoonsa Laurieen. Painajainen alkaa uudestaan kuin alusta, joskaan kohtalonuskoteemaa suurempaa logiikkaa ei tunnu olevan, vaikka Myers hahmona saattaa olla mahdolliselta ajatusprosessiltaan paljon monimutkaisempi kuin miltä näyttää.

Itseään toteuttaessaan Myers pysyttelee visusti piilossa, mikä näkyykin selkeästi elokuvaa hallitsevassa kuvakerronnassa läpi matkan. Alkupuolella Myersin ja muiden henkilöiden välistä yhteyttä kuvataan paljon diagonaalisin, pitkin ja suhteellisen laajoin kuvakulmin, rauhallisen leikkauksen määritellessä hitaahkon tempon. Tulevia uhreja kuvataan suhteellisen kaukaa ja kamera seuraa henkilöitä hieman voyeuristisin liikkein luoden piinaavuuteen pyrkivän vaikutelman heitä ympäröivästä uhasta. Välillä uhka konkretisoituu kun kamera asettuu heidän kintereillään pyörivän Myersin läheisyyteen, usein hieman tämän taakse.

Halloween [9]
Halloween [10]

Käsikirjoituksen minimalismi toimii juuri tarkoituksenmukaisesti, kunnes keskivaiheilla kiireettömän intensiteetin korvaa staattisempi kuvaus. Miljöön pimentyessä Myers tuodaan hiippailemaan taloihin siirtyvien henkilöiden läheisyyteen, jolloin myrsky hetkeksi tyyntyy. Jos alkupuolen näennäisen tapahtumaköyhissä kuvissa piili runsauden illuusio, niin tässä vaiheessa kuvakulmat ja kompositiot alkavat toistaa itseään kuvallisen liikkeen loppuessa. Jännite hiipuu hieman tarkoituksenvastaisesti, vaikka kuvakoot tiivistyvät ja amerikkalaista yötä kuvaava valaistus pääsee oikeuksiinsa sen pohjautuessa parhaimmillaan rakennusten omiin valonlähteisiin. Olennaisimmat istutukset tehdään pääasiassa kuvakerronnan voimin. Loppua kohti edettäessä lunastukset luonnollisesti lisääntyvät, ja oikeastaan vain viimeisiin hetkiin sisältyy tavoitteet täydentävää toimintaa. Tällöin Myersiä kuvataan paikoin alhaalta ylöspäin vaikutusvallan mukaisesti.

Halloween [11]
Halloween [12]

Halloween on visiona hienovaraisessa yksinkertaisuudessaan kuin kulttuurillisesta painolastista riisuttu formalistinen taideteos, jonka muoto on hieman määrittelemättömän tuntuinen kaikessa suoraviivaisuudessaan. Se perustuu juonellisesti pitkälti Myersin pimeän energian sekaiseen olemukseen. Tunnelmallisine keinoineen se on lähes puhdasta ja rehellistä amerikkalaista 70-lukulaista kauhuelokuvantekoa, jota ylimääräinen mielikuvitus ei saastuta.

Carpenterin säveltämä legendaarinen syntikkamusiikki tekee monista elokuvan vähemmän toimivistakin kohtauksista tarttuvia, herättäen nekin henkiin. Tällöin mahdollisesti tasapaksu ja kuivakkakin hahmotutkielma ei pääse taantumaan, koska ohjaajalleen tyypillinen audiovisuaalinen kerronta on niin vahvaa. Halloween kuuluu niihin elokuviin, jotka toimivat myös vuosikymmeniä tästä eteenpäin erinomaisena muistutuksena siitä, että pienelläkin budjetilla voi keskittyä olennaiseen, mikäli omaa tarpeeksi näkemystä.

****½
© Esa Meisalmi, julkaistu: 27.10.2017
keskiarvo
toimitus
4.05/5.00 (10)
 JSTPJMMHMEMMMK*EMPITM
  4.0 4.5 4.0 4.0 5.0 3.5 4.0 4.5 4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
4.58/5.00 (12)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  71 (147)
48%
Halloween (1978)  Halloween (1978)Halloween - naamioiden yö  

kommentit

odota...
JDelwynn kommentoi (27.10.2017 12:31:05)
user avatar "Suunnitelmallisuutta tuodaan esiin pakonomaisena pikkusisko Laurie Strodeen (Jamie Lee Curtis) kohdistuvana siskonmurhaviettinä." Tosin koko Michael - Laurie sisaruussuhde on kokonaan kakkosen keksintöä. Ensi vuonna saapuva jatko-osakin näemmä jättää väliin kaikki muut jatko-osat ensimmäistä lukuunottamatta, jolloin koko sukulaisuuskin jätetään huomioimatta.
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (27.10.2017 20:30:40)
lainaus:
"Suunnitelmallisuutta tuodaan esiin pakonomaisena pikkusisko Laurie Strodeen (Jamie Lee Curtis) kohdistuvana siskonmurhaviettinä." Tosin koko Michael - Laurie sisaruussuhde on kokonaan kakkosen keksintöä. Ensi vuonna saapuva jatko-osakin näemmä jättää väliin kaikki muut jatko-osat ensimmäistä lukuunottamatta, jolloin koko sukulaisuuskin jätetään huomioimatta.
user avatar Tosiaan on mielenkiintoista nähdä miten tämä tuleva vuoden 2018 elokuva vaikuttaa jo olemassa olevaan viralliseen jatkumoon. Elokuvan sisältöhän taitaa olla vielä huhupuheiden asteella, kun ensi-iltakin vasta vuoden päästä. (Oleellistahan on muuten myös se mitä Michael itse uskoo Laurien olevan).

Hyvää markkinointia toki. Toivotaan, että lopputulos on onnistunut.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa