Caroline Munro

Super Mario Bros. (1993)

Super Mario Bros

aka Super Mario Brothers; Super Mario Brothers: The Movie; Super Mario

Super Mario Bros. #1 Super Mario Bros. #2
IMDb

Tunnetusti videopeleihin perustuvat elokuvat ovat yleensä aivan sietämättömän kelvottomia. Nykypäivänä ne ovatkin tavanomaisesti suoraan kotijulkaisua varten teetettyä ö-luokan toimintaa, muutamaa tuoretta ison budjetin yritystä lukuun ottamatta (mm. tuotoiltaan pettymykseksi jäänyt Warcraft ja pahasti flopannut Assassin's Creed). Ei tietenkään ole itsestäänselvyys, että nykyään genren edustajat ovat niin kaavamaisia. Aikanaan, kun videopelien pohjalta ensi kertaa alettiin tehdä elokuvia, olisi uudenlainen formaatti toki voinut antaa sijaa tehdä omaperäisempääkin jälkeä.

Super Mario Bros. [1]
Super Mario Bros. [2]

Huonoon alkuun oman alagenrensä startannut Super Mario Bros. -elokuva ansaitsee ainakin kunniaa siitä, että se yritti tehdä oman juttunsa. Aivan kenelle tahansa tuskin tulee mieleen, että värikkäässä fantasiamaailmassa pomppivien ja sieniä mussuttavien putkimiesten Marion ja Luigin prinsessanpelastusretken voisi vääntää Blade Runner -tyyppiseksi kyberpunk-elokuvaksi, jossa juoni pyörii dinosaurusmiesten ja "evoluution kääntävän" lasersäteen ympärillä. Elokuvan ohjaajat Annabel Jankel ja Rocky Morton olivat tätä magnum opustaan ennen kunnostautuneet television tulevaisuuteen sijoittuvalla mediasatiirilla Max Headroom (1985-88), joka keräsi huomattavan kulttimaineen. Sekava sävy on tuttu jo siitä.

Pelifirma Nintendo puolestaan rahoitti vuoden 1989 elokuvan Game Over (The Wizard), jota pidettiin liian suoraviivaisena mainoksena. Siispä yhtiön ensimmäisestä täysin omasta elokuvasta haluttiin jotain laadukkaampaa ja Super Mario -pelien oikeudet myytiin palkintoja kahmineelle independent-studio Light Motivelle. Näin pieni studio ei kuitenkaan ollut valmis takaamaan elokuvan laatua, vaan pamppuja kiinnostivat lähinnä tuotot, joilla voisi nousta ns. Hollywoodin raskaaseen sarjaan. Selkeänä taka-ajatuksena oli varmasti kopioida Tim Burtonin Batmanin (1989) menestystä. Kun kerran jo esikuvassa onnistui 60-luvun värikkään campin korvaaminen sarjakuvien tummemmilla sävyillä, varmasti tuumittiin myös Super Marion taipuvan vastaavaan temppuun. Lopputulos oli ja on kuitenkin lähempänä Joel Schumacheria kuin yleisön sietokyvylle terveellistä on.

Super Mario Bros. [3]
Super Mario Bros. [4]

Mario (Bob Hoskins) ja Luigi Mario (John Leguizamo) ovat Brooklynissä asuvia putkimiehiä. Luigi ihastuu yliopistolla dinosaurusten jäänteitä tutkivaan Daisyyn (Samantha Mathis). Kaksi orpoa bondaavat, kunnes gangstereiden aiheuttama putkisto-ongelma johtaa kolmikon muinaisen meteoriitin avaamaan portaaliin. Sen toisella puolella odottaa rinnakkainen New York, jota asuttavat dinosauruksista polveutuvat kansalaiset. Hyvän Sienikuninkaan paikan on anastanut diktaattori Koopa (Dennis Hopper), joka kaavailee rinnakkaisten Manhattanien yhdistämistä. Siihen tarvitaan meteoriitin puuttuvaa sirpaletta, joka sattuu löytymään Daisyn kaulakorusta.

Monimutkaiselta vaikuttava juoni on tosiasiassa aika lailla yhtä tyhjän kanssa. Mario-veljekset joutuvat liemestä toiseen ja selviävät ongelmista huutamalla ja törmäilemällä. Super Mario -peleistä tutut elementit ovat joko mukana pikaisesti läpikäytynä mausteena (kuten bob-pommit tai Yoshi-dinosaurus) tai sitten ne on muokattu lähes tunnistamattomiksi (äreistä sienistä kookkaiksi, mutta pienipäisiksi dinosauruskorstoiksi vaihdetut goombat).

Super Mario Bros. [5]
Super Mario Bros. [6]

Marion hahmon kaari elokuvassa on, että hän oppii luottamaan siihen, että osaa ja voi hyppiä. Tietyllä tavalla kyseessä on jonkinlainen outo prequel peleille, elokuva tavallaan selittää monta niiden elementtiä, mutta lopun koittaessa ei toisaalta muistuta pelejä juurikaan sen enempää.

Kuten Howard the Duck (1986), myös Jankelin ja Mortonin visio ei oikein tunnu soveltuvan lastenelokuvaan. Esimerkiksi poliisiasemalla vastaanotossa työskentelevää kyttää hieroo koko ajan ruudun ulkopuolella olevan naisen jalka, ja Mario joutuu kaulakorua jahdatessaan tekemään varsin läheistä tuttavuutta Big Bertha -nimistä lateksipukuista naista kohtaan. Härskein elementti täytyy olla sienirihmastoksi muutettu kuningas, jonka visuaalinen presenssi on olla valtava visvainen pallisäkki.

Super Mario Bros. [7]
Super Mario Bros. [8]

Toisaalta rinnakkais- New York valoineen, mainoksineen ja värikkäine asukkaineen on varsin näyttävän näköinen (mitä nyt joka paikasta lentää jatkuvasti hirveät määrät kipinöitä). Mutta elokuvaa ei voi pitää kovinkaan hauskana seurattavana. Se heijastuu jo näyttelijöistä, joilla oli elokuvaa tehdessä niin kurjaa, että esimerkiksi Bob Hoskins ja John Leguizamo päättivät vetäistä kovat kännit päivästä toiseen. Vastaavia huonoja elokuvia on pelastettu myöhemmin tarpeeksi övereillä roolisuorituksilla (esimerkiksi Raul Julia Street Fighterissa, 1994). Dennis Hopperilla on muutamassa monologissaan maanista itua, mutta koko roska ei tunnu yksinkertaisesti huvittavan häntä tarpeeksi ajaakseen häntä täysin sekopäiseen suoritukseen.

Elokuvaa voi arvostaa tietystä mielikuvituksellisuudesta sekä siitä, että se kieltäytyy ahtautumasta puhtaasti yleisön halujen ja odotusten mukaiseen häkkiin. Myös sen tekoajankohta tarkoitti, että varsin monta vinkeää otusta ja härveliä rakennettiin täysin käsin eikä pelkästään nojattu huonoon tietokonegrafiikkaan (jota tosin sitäkin löytyy). Monta uraa Hollywoodissa lopettanut floppi ei ole kuitenkaan vuosien varrallakaan muuttunut juuri kuriositeetista kummemmaksi.

**---
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 16.11.2017
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (4)
 JSMMPITM
  2.0 1.5 2.0 2.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!