Caroline Munro

Shaolin Temple (1976)

aka Death Chambers

Shaolin Temple #1 Shaolin Temple #2
IMDb

Mantsujen Qing-dynastia on kieltänyt taistelulajitaitojen harjoittamisen ja opettamisen Kiinassa. Shaolin-luostarin munkit päättävät päästää myös maallikoita perehtymään Shaolin-kungfun saloihin, jotta taito ei tyystin katoaisi maan päältä. Sisäänpääsijöiltä edellytetään ankaraa askeettisuutta, eli kykyä sietää unen, ravinnon ja juoman puutetta. Ensimmäisenä sisään pääsee viisi päivää luostarin edessä sateessa odottanut Fang Shiyu (Fu Sheng) kahden ystävänsä kanssa. Toisessa aallossa tulee Taiwanista kapinapäällikkö Zhen Chengkongin luota kuusi miestä, jotka ikäänkuin vippiläisinä otetaan jonon ohi sisään ilman mitään odottelua. Nämä hahmot ovat samoja, joista kerrottiin elokuvassa Five Shaolin Masters. Lopuksi vielä Venoms-mies Kuo Chuin johtama mieskolmikko pääsee kungfun oppiin. Mantsuilla on luostarissa oma myyränsä, joka pitää Qing-hallinnon hyvin informoituna luostarin asioista. Lopussa mantsuarmeija (yllätys yllätys) polttaa luostarin maan tasalle, mutta kahdeksan eloonjäänyttä jäävät jatkamaan Shaolin-kungfun perinteitä.

Shaolin Temple [1]
Shaolin Temple [2]

Kuvattuaan 60-luvun elokuvissaan yksinäisiä, yhteiskunnallisten muutosten riepottelemia miekkamiehiä (Have Sword, Will Travel), Chang Cheh nosti 70-luvun teoksiensa pääosaan usein yksilön sijasta kollektiivin. Shaolin Templessä on tusinan verran päähenkilöitä, joista noin puolet kylläkin jää täysin statisteiksi. Ti Lung ja David Chiang pääsevät sentään treenaamaan ja esittelemään taitojaan lopputaistossa, mutta sellainen entinen miespääosatähti kuin Yueh Hua ei tee Shaolin Templessä oikein muuta kun oleilee mukana muutamassa kohtauksessa. Vielä värittömämpi tapaus on kuuluisa Shaolin-sankari Hong Xiguan, jota näyttelee suhteellisen tuntematon pulisonkimies Hung Wei. Tyyppi ei tee elokuvassa yhtään mitään. Ei ihme että jatko-osassa Heroes Two Fang Shiyu ei enää tunnistanut tätä treenikaveriaan!

Se pienoinen draaman kaari, joka elokuvaan sisältyy, käsittelee Fang Shiyun kehittymistä nulikkamaisesta nuorukaisesta hieman aikuisemmaksi ihmiseksi, mikä on se normaali Fu Sheng -elokuvien draaman kaari. Muuten Shaolin Templen täyttää treenaaminen ja kungfu. Kungfu-elokuvana Shaolin Temple on mukiinmenevä, treenauskohtausten ollessa kiinnostavia ja lopun pitkän toimintajakson sisältäessä hyvätasoista ja monentyylistä mäiskettä. Kiinnostavampi se on kuitenkin esimerkkinä 70-luvun kungfu-elokuvien yleisistä trendeistä.

Shaolin Temple [3]
Shaolin Temple [4]

Yksi luostarissa koulutettavista laitetaan kääntelemään terävien kivien päälle levitettyjä kirjan sivuja. Ideana on että kivien päällä hyppiessään hänelle kehittyy niin kevyt askel, ettei paperi rikkoudu joutuessaan hänen jalkansa ja kiven väliin. Tämä tuo mieleen tunisialaisen Omar Nasirin kirjan Jihadin sydämessä, jossa hän kertoo miten Afganistanissa terroristien koulutusleirillä koulutettavia juoksutettiin paljain jaloin terävien kivien päällä. Leirin läpikäyneille miehille oli Nasirin mukaan ominaista pehmeä, kissamainen kävelytyyli. Palaneesta luostarista pelastautuneissa miehissä onkin hieman uskonsoturin vikaa. Shaolin oli buddhalainen luostari, mutta Shaolin Templen sankareita elähdyttävä aate ei selvästikään ole buddhalaisuus, joka oli huomattavasti enemmän läsnä Shaolin Templeä paljon muistuttavassa Liu Chia-liangin 36th Chamber of Shaolinissä. Shaolin Templen piilevä uskonnollinen aspekti liittyy läheisesti Chang Chehin elokuvien yhteiskunnallisiin yhteyksiin, erityisesti niiden tapaan heijastaa tekoaikansa Hongkongin laissez faire -kapitalismia.

Saksalaisen sosiologin Max Weberin elämäntyö oli pitkälti sen selittämistä, miksi kapitalismi syntyi lännessä eikä esimerkiksi Kiinassa, jossa materiaaliset edellytykset sen synnylle olivat olleet olemassa vähintään yhtä pitkään kuin länsimaissakin. Weber uskoi löytäneensä vastauksen joidenkin protestanttisten lahkojen, erityisesti Englannista Amerikkaan siirtyneiden puritaanien omalaatuisesta elämänmetodiikasta. Puritaanit olivat Weberille ikäänkuin luostarimunkkeja, jotka kuitenkaan eivät sulkeneet itseään maailmasta ulos vaan jäivät elämään ja toimimaan siinä. Puritaani teki ahkerasti töitä, kulutti vähän ja sijoitti kaikki liiketoimista saamansa voitot uusiin liikeyrityksiin. Ei rahanhimosta, vaan koska työnteko oli puritaanille itsensä koettelun väline, aktiivista askeesia, jonka avulla hän todisti itselleen olevansa kykenevä vastaanottamaan varsinaisen päätavoitteensa, sielun pelastuksen. Paradoksaalisesti juuri siksi, ettei pelastusta voinut saavuttaa omilla ansioilla, vaan se oli Jumalalta saatu ilmainen lahja, maanpäällisestä elämästä tuli puritaanille äärimmäisen tärkeää. Onnistuminen liiketoimissa oli puritaanille merkki siitä, että hän oli oikealla tiellä, teki Jumalan työtä. Pääomat kasaantuivat, koska pääomien kasaantuminen ei ollut puritaanin toiminnan varsinainen tavoite, vaan sivuvaikutus.

Shaolin Temple [5]
Shaolin Temple [6]

Weber on vertaillut puritanismia Kiinan pääuskontoon konfutselaisuuteen. Molemmat olivat Weberin mukaan rationaalisia uskontoja siinä mielessä, että magia oli kokonaan suljettu pois niiden piiristä. Konfutselaisuudesta puuttui kuitenkin puritaanin hellittämättömään toimintaan sysäävä ainesosa: maailman ulkopuolisen jumaluuden ihmiselle asettamat eettiset vaateet. Kirjallisesti sivistynyt, hienokäytöksinen konfutselainen herrasmies ei ollut, eikä halunnut olla, "Jumalan työkalu", vaan hän oli päämäärä itsessään. Konfutselainen rationalismi tarkoitti rationaalista sopeutumista maailmaan. Puritaaninen rationalismi: rationaalista maailman hallintaa tiivistää Weber näiden kahden uskonnon erot.

Elokuvataiteen ensimmäinen kungfu-mestari, Kwan Tak-hingin 50- ja 60-luvun kantoninkielisissä elokuvissa esittämä Wong Fei-hung, oli nimenomaan konfutselainen herrasmies. 70-luvulla Hongkong-elokuvaan ilmestyi kuitenkin uudenlainen kungfu-sankari, joka poikkesi rajusti konfutselaisesta ihanteesta. Uusi sankari oli korostetun hienostumaton, työläistaustainen, ruumiillisista voimistaan ylpeä mutta myös itseään korostamaton, vaatimaton uurastaja. Vaikea sanoa ensimmäistä elokuvaa, jossa tämä tyyppi esiintyi, mutta esimerkiksi Bruce Leen Hongkong-elokuvissa hän on jo vahvasti läsnä.

Shaolin Temple [7]
Shaolin Temple [8]

Kiinnostavaa tässä on se, että tämä uusi kungfu-sankarin tyyppi muistuttaa (ainakin Chang Chehin elokuvissa) suuresti Weberin kuvaamia puritaaneja. Kuten puritaaneille, Shaolin-sankareillekin maailmaan sopeutuminen ei ollut enää mahdollista. Maailma oli pahan vallassa, siellä perisynnin, täällä Qing-dynastian. Maailma oli otettava haltuun täysin rationaalisin keinoin, ankaralla työllä ja jatkuvalla harjoituksella. Magia kielletään Shaolin Templessä eksplisiittisesti kohtauksessa, jossa ihonsa muka läpäisemättömäksi kehittäneet munkit sortuvat nopeasti mantsurialaisten keihäisiin. Palavasta luostarista maailmaan heitettyjen miesten keskuudessa vallitsi myös täydellinen tasa-arvo. Mestareita ei ollut, oli vain veljellisesti toisiinsa suhtautuvia oppipoikia. Kungfu-elokuvat voisikin jaotella sen mukaan, korostetaanko niissä oppilaiden välistä tasa-arvoisuutta vai hierarkisia opettaja-oppilas -suhteita. Chang Cheh on epäilemättä ensinmainitun, "puritaanisen" tyylin merkittävin ohjaaja. "Konfutselaista" linjaa edustaa ehkä parhaiten Liu Chia-liang. Merkillepantavaa on myös, että 2000-luvulla, manufaktuuriteollisuuden muutettua Hongkongista manner-Kiinan puolelle, konfutselainen herrasmies on taas palannut kungfu-elokuviin Ip Manin hahmossa.

Kapitalismi ei syntynyt Kiinassa, mutta kun se tuotiin Kiinaan, se synnytti populaarikulttuurissa hahmon, joka vastaa ihmistyyppiä, joka synnytti kapitalismin. Weberin teoriat saavat siis tukea 70-luvun Hongkong-elokuvasta. Historiasta tiedämme, että Qing-dynastiaa vastaan kapinoineet eivät onnistuneet pyrkimyksissään. Qing-dynastia jäi Kiinan viimeiseksi ja sortui vasta vuonna 1911. Shaolin-sankareiden ponnistelut olivat siis turhia. Vai voisiko olla, että taistelu Qing-dynastiaa vastaan jatkuu yhä, jossakin mielessä?

***½-
© Matti Erholtz, julkaistu: 8.12.2017
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (4)
 JSTPMEMK*
  3.5 3.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
4.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (3)
100%
Shaolin Temple (1976)  Shaolin Temple (1976)Shao Lin si  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (12.12.2017 09:48:48)
user avatar Tulkinnanvaraista/makuasia onko Heroes Two "jatko-osa". Ihan suoraa jatkumoahan ei Chang Chehin shaolin syklin elokuvissa ollut yhdessäkään. Five shaolin masters "tuntuu" luontevammalta nimetä jatkoksi. Tai ehkäpä jopa lau kar leungin Executioners from shaolin.

Harmillisesti englantilaista dubbausta ei ole kuultu virallisessa julkaisussa sitten vhs-aikojen(tosin en tiedä iTunesis statusta). Yllättäen dialogi on dubissa järkevämpää kuin subissa.

Shan Mao "myyränä" on erinomainen pahis, sopivan roistomainen ulkonäkö. Vaikka new shaolin boxersissa näytteli hyvää henkilöä...
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa