Caroline Munro

Don't Open Till Christmas (1984)

aka No abrir hasta Navidad; Non aprite prima di Natale!; Fröhliche Weihnacht

Don't Open Till Christmas #1 Don't Open Till Christmas #2

Genre

IMDb

Kun tunnetuimpiin lukeutuvassa joulunajan slasher-elokuvassa Silent Night, Deadly Night (1984) joulupukki tuo lahjaksi silpomisia, on samana vuonna valmistuneessa Don't Open Till Christmasissa täysin päinvastainen perusasetelma. Siinä naamioitunut tappaja jahtaa joulupukkiasuisia miehiä, kikkaillen sitten eri murhakonsteilla. Selvitys syistä tähän jää elokuvan loppuun. Spoilerinomaisena paljastuksena voinee sanoa, ettei syy tule yllätyksenä juuri kenellekään, joka on nähnyt slasher-elokuvia aiemmin, esimerkiksi tuottaja Dick Powellin myös tekemän Piecesin (1982).

Don't Open Till Christmas [1]
Don't Open Till Christmas [2]

Kuten Pieces, Don't Open Till Christmas on nuhjuinen elokuva, joka oli parhaimmillaan kulahtaneelta VHS-kasetilta katsottuna, mutta ei läheskään yhtä muistettava. Mukana on runsain mitoin erilaisia tapposkenaarioita, joista kekseliäimpiä on esimerkiksi pilliä puhalltavan pukin pään lävistys keihäällä ja toisen joulupukin naaman tunkeminen kuumalle alustalle niin pitkäksi aikaa, että ruumis syttyy tuleen.

Kuitenkin nämä katsojan liskonaivojen mielihyvänystyröitä hivelevät väkivaltakohtaukset tapahtuvat käden käänteessä, yllättäen ja vailla kunnollista pohjustusta tai jännityksen rakennusta. Lähes saman tien siirrytäänkin jo seuraavaan kohtaukseen ajallisesti ja paikallisesti jossain ihan muualla. Elokuvan tahti sykkii kyllä jatkuvasti eteenpäin, mutta toisaalta ei myöskään vaikuta että ohjaaja Edmund Purdomia kiinnostaa kerronnassa juuri mikään muu kuin perustason kaavassa pitäytyminen. Hänellä varmaankin oli tarpeeksi muuta ajateltavaa esittäessään myös elokuvan pääosan kyynistä etsivää.

Don't Open Till Christmas [3]
Don't Open Till Christmas [4]

Kiinnostavinta elokuvassa lieneekin sen brittiläinen tausta. Maan hienostuneet elokuvantekijät harvoin saivat aikaan mitään näin eksploitatiivista, vaikka Lontoon öiset kadut alkoivatkin olla entistä vaarallisempia thatcherismin päästyä kunnolla vauhtiin 80-luvun puoliväliä lähennellessä. Elokuva ottaa selvästi mallia jenkki-sleazestä ja neo noirista. Se tutkailee tietynlaisia elämän kelkasta tipahtaneita surkimuksia, jotka kuitenkin voivat jouluna löytää hitusen onnea rakkaan räkälän perheen kaltaisesta henkilökunnasta tai peep show'n stripparin odottamattomasta ystävällisyydestä. Ja sitten nämä onnen hetket tärvellään raa'asti murhaamalla ihmispolot, jotka olisivat juuri saaneet toivon kipinän.

Don't Open Till Christmas [5]
Don't Open Till Christmas [6]

Tällä tavoin elokuva poikkeaa useimmista muista jouluun sijoittuvista kauhuelokuvista, jotka tapaavat nauraa räkäisesti joulun pinnallisemmille puolille, sen kaupallisuutta kuvastaville kiiltokuvamaisille koristeille, ihmisten "hyvän tahdon" kaksinaismoralismille ja lapsille suunnatun lämpöisen ja mukavan perhejuhlan muuttumiselle painajaiseksi. Don't Open Till Christmas esittää, että sen alaluokkaisten elämä on hirveää painajaista muutenkin, kunnes se loppuu yllättäen ja vailla merkityksellistä tarkoitusta. Se on mitä nihilistisin elokuva, lähennellen jopa vielä syvemmälle joulun edustaman ilon tuomisen totaalista murskaamista kuin lopussa yllättävän täyskäänteen tekevä Christmas Evil (1980).

Don't Open Till Christmas [7]
Don't Open Till Christmas [8]

Elokuvan tekijöillä tuskin kuitenkaan oli ajatuksena tehdä mitään sen isompaa statementiä asiasta, kunhan halusivat vain kouria muutaman taalan nousevan slasher-buumin kustannuksella ja tekivät tarpeeksi monta nopeaa verilöylykohtausta, että elokuva vaikuttaa trailerissa todellista kiinnostavammalta. Melko köykäinen musiikki on puoliksi minimalistista syntikkapimputusta John Carpenterin hengessä, puoliksi taas syviin varjoihin ja takaa-ajoihin sopivaa jatsinkaltaista mölinää. Näillä pinnallisilla asioilla elokuva menettää otteensa katsojan pahan mielen tuojana. Lopulta kun ne merkitsevät sitä, että kyseessä on kuitenkin vain halpa elokuva, ei sentään mikään tekijöidensä kyynistä asennetta ekspressiivisesti tulkitseva taideteos.

**½--
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 21.12.2017
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
1.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!