Caroline Munro

Annihilation (2018)

Hävitys

aka Auslöschung; Aniquilación; Annientamento; Area X: Annihilation

Annihilation #1 Annihilation #2
IMDb

Alex Garlandin Ex Machina on vuosikymmenen parhaimpia tieteiselokuvia, joten monen odotukset hänen seuraavaa ohjaustaan, Annihilation, kohtaan nousivat taivaisiin. Ohjaaja itsekin näyttää halunneen ottaa vielä yhden askeleen kohti syvällisempää scifielokuvaa, esikuvinaan Andrei Tarkovsky (Solaris, 1972) sekä Stanley Kubrick (2001: A Space Odyssey, 1968). Jos "kovan" tieteisfiktion filmatisoiminen olisi helppoa, olisi maailma täynnä hienoja ja haastavia elokuvia ihmisistä avaruuden laidalla. Ja ne haastaisivat katsojansa kerran vuodessa tavalla, joka saisi posket punoittamaan. Valitettavasti laadukkaan kovan tieteisfiktion elokuvalliset edustajat voi kuitenkin laskea noin yhden käden sormilla. Nytkin käteen jää Kubrickin sijaan aito M. Night Shyamalan.

Annihilation [1]
Annihilation [2]

Jeff VanderMeerin samannimiseen romaaniin perustava tarina antaa odottaa erinomaista seikkailua. Siinä naisista koostuva retkikunta lähetetään tutkimaan outoa ilmiötä, jonka sisällä fysiikan lait käyttäytyvät vieraalla tavalla. Retkikunnan päähenkilö on Lena, jonka mies on palannut huonokuntoisena omalta vastaavalta tutkimusmatkaltaan. Ajatus luonnonlait kumoavasta maailmasta on kiehtova.

Elokuvan ensimmäinen ongelma, pääosin karismaatiton naistutkijajoukko, olisi vielä ohitettavissa. Fysiikan lakien lisäksi myöskään käsikirjoitus ei kuitenkaan kanna. Piinaavan pohdinnan sijaan katsoja löytää itsensä pian lukuisten päälleliimatun oloisten kohtausten suosta, johon imeytyy kaikki usko tekijöiden kykyihin. Näkijälle tarjotaan monenlaisia mielenkiintoisia elementtejä. Eteen tulee ihmismäisiä kasveja, häiriintyneitä eläimiä ja ihmismäisiä biologisia taideteoksia. Se tärkein asia, kyky esittää edes yksi syvällisempi ajatus olemassaolosta ei kuitenkaan koskaan konkretisoidu.

***Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia***

Annihilation alkaa hitaasti ja vauhtiin päästyään hajoaa tieteelliseksi sekasikiöksi omasta maailmastaan etäännyttävine pastisseineen. Mielessä ehtii käydä muun muassa The Thing (1982) sekä Alien (1979). Muutama onnistunutkin kohtaus - kuten henkiin herännyt suolisto - tuhoutuvat roolihahmojen typerään käytökseen sekä tekijöiden motiivien läpinäkyvyyteen. Yksi ensimmäisistä varoitusmerkeistä on kohtaus, jossa ryhmän jäsen saa sidottua kaikki muut istumaan tuoleihin vain, jotta hetkeä myöhemmin heitä voidaan kuvata avuttomina huoneeseen astelevan mutatoituneen karhun kanssa. Mitään muuta kerronnallista virkaa sitomisella ei ole. Sinällään tehokas kauhuelementti tuhoutuu näin täydelliseen itsetarkoituksellisuuteensa. Toinen vastaava kohtaus nähdään, kun naisten kimppuun hyökkää äärimmäisen voimakas alligaattori. Hetkeä myöhemmin nämä biologian asiantuntijat lipuvat hentoisissa veneissä pitkin ohutta vesiväylää. Toki käsikirjoittaja tietää, ettei alligaattoreita ole enempää, mutta päähenkiöiden ei tulisi tätä asiaa tiedostaa. Kohtaaminen pedon kanssa ei vaikuta mitenkään naisten itsesuojeluvaistoon.

Parin tunnin katsomisen jälkeen paljastuu, että elokuvan kliimaksi on idealtaan tyhjä ylipitkä imitaatioleikki, jonka Mel Brooks olisi helposti lisännyt Avaruusboltseihin (1987). Kun kaikki vielä tuhoutuu yhteen ainoaan fosforikranaattiin, voi vain kysyä, että mitä tarkoitusta millään elokuvassa oli? Elokuvan nimikin edustaa vain yhtä irrallista erikoisefektiä. Vieraan olennon sulautuminen ihmisrotuun on sekin esitetty jo paremmin muissa elokuvissa.

***Juonipaljastukset päättyvät***

Annihilation [3]
Annihilation [4]

Parhaimmillaan Annihilation antaa lupauksia filosofisesta teoksesta, joka pohtii olemassaoloa ja biologiaa ja joka pyrkii etenemään kuin Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu aina vain syvemmälle ja syvemmälle mieleen. Kubrick onnistuikin ohjaamaan elokuvan, joka haastaa katsojaa tieteen metatasoilla. Samaa ei voi sanoa Garlandista, joka kertojana sukeltaa moniin teemoihinsa kykenemättömänä punomaan niistä katsojaa inspiroivaa tarinaa. On kuin ohjaaja itsekin hukkuisi jossain vaiheessa lukuisiin eri mahdollisuuksiinsa, kadottaen samalla yleisön mielenkiinnon taphtumiin jo kauan ennen elokuvan ylipitkää lopetusta.

Annihilation [5]
Annihilation [6]

Huomioon ottaen Ex Machinan tehokkaan lähestymistavan, tuntuu oudolta, ettei Garland osaa tuoda esiin Annihilationin potentiaalisesti mielenkiintoista tieteisvisiota, eli ihmisälyn ja biologisen kehon suhdetta ja etenkin kehon eheyden vaikutusta ihmisen psyykeen. Kaikki muutokset naisten kehoissa vain tapahtuvat kuin he olisivat muovailuvahaa, eikä heidän mielensä sitoudu mitenkään kehon muutoksiin saati ympäristöön, kuin mielen toiminta ei olisi sidonainen ihmisen fysiikan eheyteen. Tieteiselokuvan kannalta on aina ongelmallista, kun alkaa vaikuttaa siltä, etteivät edes perusasiat ole tekijöiden tiedossa. Myöskään ei voi olla muistamatta sitä, kuinka Denis Villeneuve käytti osin samaa tematiikkaa vieraudesta vain muutama vuosi takaperin huomattavasti paremmin onnistuneessa Arrivalissa (2016).

Lopulta Annihilationin mielenkiintoisin anti ovat sen levitykseen liittyvät käänteet. Niissä Netflix pelasti teoksen siihen muutoksia vaatineen tuottajan käsistä tarjoten Garlandille mahdollisuuden näyttää maailmalle visionsa eheänä. Olisiko tuottaja kuitenkin tällä kertaa ollut oikeassa? Tosin täydellinen uudelleen leikkaaminenkaan tuskin tätä pelastaisi.

**½--
© Jari Mustonen, julkaistu: 16.3.2018
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (6)
 JSJLJMMK*PITM
  2.5 2.0 2.5 3.5 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.06/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (9)
22%
Annihilation (2018)  Annihilation (2018)Hävitys  

kommentit

odota...
Anonyymi kommentoi (16.3.2018 13:14:24)
user avatar "Kun kaikki vielä tuhoutuu yhteen ainoaan fosforikranaattiin, voi vain kysyä, että mitä tarkoitusta millään elokuvassa oli? Elokuvan nimikin edustaa vain yhtä irrallista erikoisefektiä, ja on vieraan olennon sulautuminenkin ihmiseen tehty jo paremmin aiemmin." No nyt ollaan kyllä niin pihalla, että huhhuh. Luulin että elokuvan teemaa tuotiin liiankin selkeästi esille, mutta selvästi joiltakin menee ohi.
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (16.3.2018 14:02:35)
lainaus:
"Kun kaikki vielä tuhoutuu yhteen ainoaan fosforikranaattiin, voi vain kysyä, että mitä tarkoitusta millään elokuvassa oli? Elokuvan nimikin edustaa vain yhtä irrallista erikoisefektiä, ja on vieraan olennon sulautuminenkin ihmiseen tehty jo paremmin aiemmin." No nyt ollaan kyllä niin pihalla, että huhhuh. Luulin että elokuvan teemaa tuotiin liiankin selkeästi esille, mutta selvästi joiltakin menee ohi.
user avatar Kirjaanhan nähden Garland seikkailee aivan omassa ulottuvuudessaan, etenkin elokuvan lopetuksen suhteen, eikä kykene tuomaan metatasoja esille. Mutta varmasti tämä on niitä teoksia, jotka herättävät erilaisia tulkintoja, hyvä niin. Itse en jaksa liikaa mystifioida elokuvan liiankin alleviivaavaa finaalia.
vastaa »
theremin kommentoi (16.3.2018 14:40:16)
lainaus:
Kirjaanhan nähden Garland seikkailee aivan omassa ulottuvuudessaan, etenkin elokuvan lopetuksen suhteen, eikä kykene tuomaan metatasoja esille. Mutta varmasti tämä on niitä teoksia, jotka herättävät erilaisia tulkintoja, hyvä niin. Itse en jaksa liikaa mystifioida elokuvan liiankin alleviivaavaa finaalia.
user avatar Garland on sanonut kirjoittaneensa käsikirjoituksen kirjaan pohjautuen, mutta ei käsikirjoitusvaiheessa lukenut teosta uudelleen vaan kirjoitti unenomaisen variaation oman muistin varassa. En ole kirjaa lukenut, mutta elokuva toimi omalla kohdallani erinomaisesti, unenomaisuus ja tietty loogisuuden puute mielestäni toimi ja tuki kerrontaa, tuodon yhden erilaisuuden lisää omaan todellisuuteen. Tykkäsin.
vastaa »
Tomi Hautakangas kommentoi (12.4.2018 18:23:44)
lainaus:
Garland on sanonut kirjoittaneensa käsikirjoituksen kirjaan pohjautuen, mutta ei käsikirjoitusvaiheessa lukenut teosta uudelleen vaan kirjoitti unenomaisen variaation oman muistin varassa. En ole kirjaa lukenut, mutta elokuva toimi omalla kohdallani erinomaisesti, unenomaisuus ja tietty loogisuuden puute mielestäni toimi ja tuki kerrontaa, tuodon yhden erilaisuuden lisää omaan todellisuuteen. Tykkäsin.
user avatar Samaa mieltä. Ex Machina oli elokuvana äärimmäisen taitava, mutta sisällöntään tyhjänpäiväinen scifi-jännäri. Annihilation taas on just sopivan kömpelösti unenomainen ja filosofinen sfäärileffa, että se onnistuu epämääräisyydessään olemaan aidosti kiehtova.
vastaa »
anonyymi kommentoi (24.5.2018 04:58:07)
lainaus:
Samaa mieltä. Ex Machina oli elokuvana äärimmäisen taitava, mutta sisällöntään tyhjänpäiväinen scifi-jännäri. Annihilation taas on just sopivan kömpelösti unenomainen ja filosofinen sfäärileffa, että se onnistuu epämääräisyydessään olemaan aidosti kiehtova.
user avatar Ex machina oli "SE" elokuva, jonka Kubrick olisi halunut ohjata. Annihaltion on selvä Garlandin huti?
vastaa »
QCine kommentoi (10.7.2018 01:41:33)
user avatar Kirja, trilogian ensiosa, oli todella vaikuttava, ja suosittelen sitä lämpimästi. Elokuva lankeaa harmillisiin filmatisointisudenkuoppiin oikoen ja poistaen liikaa kirjan kiehtovia nyansseja. Rouheampi, kirjaa tottelevampi rakenne olisi ollut tarpeen. Ok elokuva, mutta harmillinen pettymys silti: sen verran vahva on alkuteos.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa