Caroline Munro

Titanic (1997)

aka Planet Ice; Titanic in 3D; Titanic: The IMAX Experience

Titanic #1 Titanic #2
IMDb

Ghostbusters 2 (1989) -elokuvassa Titanic saapuu satamaan ja keulassa olevasta ammottavasta aukosta marssii ihmisiä laiturille matkatavaroitaan kanniskellen. Vitsi oli jo silloin hyvä, mutta vielä ei tiedetty James Cameronin tarttuvan aiheeseen. Vuonna 1985 Atlantin pohjasta löydetty aavelaiva saikin A Night to Rememberiä (1958) modernimman elokuvan vuonna 1997 rikkoen silloisia ennätyksiä. Perfektionististen ja massiivisten, mutta tiettyä käsityöläismentaliteettia uhkuvien projektien ohjaajanero Cameron sekoitti teoksellaan suunnilleen koko länsimaisen maailman - tai ainakin useimmat naiset. Korkokengissään he saattoivat Leonardo DiCaprion suorittaman henkisen raiskauksen jälkeen hihittää ja taittaa nilkkansa seitinohuessa ranskalaisessa kännissä. Tai itkeä silmät päästään.

Titanic [1]
Titanic [2]

Lopputulos on kuin joukko reptiliaaneja Cameronin johdolla olisi manannut tasapaksusta ihmismassasta jonkinlaisen tuomiopäivän kuolemankultin esiin. Ihmiset halusivat nähdä, kun satoja ihmisiä menehtyy kauhistuttavin tavoin - jopa useamman kerran teatterissa käyden. Voidaankin kysyä, että mikä näitä verenhimoisia, mutta kunnollisina pidettyjä normaaleja kansalaisia oikein vaivasi? Tähän bodycountiin ei yllä edes mikään moralisoitu ja mielenterveydelle vahingollinen väkivaltaelokuva. Monia myöhempiä 2000-luvun katastrofielokuvia on luonnollisesti turha mainita, koska niissä kuoleminen tapahtuu pääasiassa pikselimössön kautta, eikä pikseli voi kuin lähinnä unohtua kaikinpuolin tunteettomassa muodossaan.

On perusteltua todeta, että kuolema ja kuoleman voimasta puhuminen on se, mikä tekee Titanicista tumman mainstream-klassikon. Tapa käsitellä kuolemaa ei ole elokuvassa mitenkään kunnioittava, kuten se ei jämäkämmissä katastrofielokuvissa yleensäkään ole. Nyt puhutaan kuitenkin silkasta haudalla huoraamisesta, johon ahne Cameron upotti satoja miljoonia dollareita. Tämä on vakava asia, perkele!

Elokuva alkaakin osuvasti sukeltamisella suoraan pakokauhun ja elämänjanon loppumisen ytimeen, kohti aluksen sisuksia. Tästä laivasta ei löydy enää jäänteitä kuolemasta kuin kolkoista tiloista, joita on kansoittanut ihminen viimeksi lukuisia vuosikymmeniä sitten. Viimeistään bakteerit ovat kalunneet luita myöten hulppeat 1500 ihmistä, joista osa vaipui rauhallisen urhoollisesti omassa pedissään pohjaan saakka. Osa kuoli jo hyytävään veteen. Heitä ei rationaaliset survivalistiset pyrkimykset paljoa houkutelleet, sillä kuolema tuli hyväksyä sen koittaessa, mikäli ajatus vain antoi periksi. Kaikille kuoleman väistämättömyys ei kuitenkaan ollut itsestäänselvä.

Titanic [3]
Titanic [4]

Elävistä kuolleista on tehty enimmäkseen zombie-elokuvia, joista yhteiskunnalliset näkemykset ovat saaneet suurinta jalansijaa elokuvahistoriassa. Titanic oli omanlainen pienoisyhteiskunta, joka luokkajaostaan huolimatta toimi tavallaan luokattomasti aivan kuten monet klassiset, henkistä kuolemaa kuvaavat zombie-elokuvat. Yön koittaessa ihmisten inhimillisen materialistiset kasvot paljastetaan, ja jokainen lähtee täydellä höyryllä samalta viivalta kohti elämisen - ja kuolemisen - totuutta. Vasta aamunkoitto kuitenkin selvensi katastrofin laajuutta.

Titanic näyttää ihmisten merivettä syleilevät valkeat, kuolon pikkuhiljaa kangistamat kasvot yleisölle laivan upotessa. Sitä ennen ollaan nähty hienostunutta, pikkusieluista kulutusjuhlaa ja aikaansa nähden erittäin ylellistä, mutta sisältäpäin haisevaa luksusta. Kelatkaa nyt, juokseva vesi löytyi huonommankin väen hyteistä ja totteli vieläpä käskyä. Juoksevaa vettä tuli sen jälkeen kuitenkin hieman enemmän kuin oli tarkoitus ja silloin vain parrakas insinöörimme taivaissa jakoi armoa. Ehkä katsojilta on jäänyt vuosien saatossa huomaamatta, että Titanicia katsoessamme elämme kuolleiden juhlaa siten, että naamarit eivät tuo pelastusta. Tämä naamari poistetaan konkreettisimmillaan ainakin kerran, kun saamme nähdä elävän kuolleen osittain alastomana.

Kuvainnollinen naamari loistokkaissa päivällishetkissä toki konkretisoi rahallisen turvan ja vankistaa sosiaalista asemaa, kun jengi koettaa varmistella tulevan elämän tasapainoisuutta toistaen aktiviteetteja loppuun saakka kuin zombit ostarilla Geoge A. Romeron Dawn of the Deadissä (1978). Aivan samaan tapaan siis kuin alimman luokan väki likaisissa toimissaan kaljan ja hien virratessa, jolloin voi ajatella ihmisten olevan loppujen lopuksi vertailukelpoisia, sillä myös "pohjasakalla" pohjimmiltaan vilisee dollarinkuvat silmissä - tekopyhät luuseripaskiaiset! Rose (Kate Winslet) ei yläluokkien menetelmiin usko, sillä hän pyrkii jo varhain ennen uppoamista hyppäämään kylmään mereen masentuneen mielen pelastus ajatuksenaan.

Titanic [5]
Titanic [6]

Rose tiedostaa, että hienopierun elämä on elämistä henkisesti kuolleena, kenties eräänlaisena käskytettävänä, ja toisinaan myös kuvainnollisesti suolestettavana zombina, jonka suolia hänen äitinsä korsettia tiukentaessaan kuristaa uhkakuvia maalaten. Muorin ohje, tai käsky kuuluu, ettei kukaan toisen luokan kansalainen saa sinuun yhtyä, sillä kannattavinta on mennä rikkaisiin naimisiin ja elää ikuisesti. Samalla teroitetaan, että Rose on myös kuollut, ja tälle kerrotaan erikseen, milloin hän voi elää ja miten. Tämän korvien välissä eteneekin nousukkuutta tuhoava prosessi, jossa Rose-zombi viihtyy, jos on viihtyäkseen keinotekoisissa seurusteluhetkissä ironiaa luodaten ja kermaperseille freudilaisilla penisvitseillä vittuillen.

Pelastusta elävältä kuolemalta tarjoaa eläväisyydestään ylpeä kulkuri Jack (DiCaprio), joka taas ei tiedä olevansa taloudellisesti kuollut. Häntä aletaan syyttää tahattomasta nekrofiliasta, koska hän kuulemma yritti fyysisesti raiskata henkisesti kuollutta Rosea - tyttö on aivan kalpeakin. Meitä toisinaan riivaava pahanlaatuinen mielenhäiriö eli rakkaus on kaiken takana hieman erilaisessa muodossa kuin tavallisesti. Jack onnistuu pyristelemään syytöksistä vapaaksi, ja vastoin todellista köyhyyden tilaa hän uskoo vakaasti taiteilijaluonteen pelastavan hänet kahleiden illuusiosta. Samalla hän suuntaa mielen vapauden saavuttamiseen ja tarjoaa ajattelutapojaan myös itsemurhaa harkinneelle Roselle monissa käänteissä. Sittemminhän tämä elävän ja kuolleen seksikohtaus autokannella viimein toteutuu vieläpä varsin hyvän, joskin kornin maun mukaan. Kättä vaan lasiin.

Rosen koko elokuvan kestävässä pelastumisessa nähdään henkistä kuolemaa vastaan taistelemista, jota taas eivät kuoleman eri muotoja millään tajuamattomat osaa käsitellä. Hän onkin hieman edellä perusperttiä, joka on katsonut kuolemaa silmiin vasta hautakivensä mielessään nähden. Jack on tässä mielipuolisessa kuviossa se oudoin palanen: miksi pelastaa se joka ehkä haluaa kuolla, ja sittemmin kuolla itse siksi, että se epätoivoinen yrittäjä, eli Rose, ei halunnutkaan kuolla. Toki jotkut tärkeät ja stereotyyppiset rikkaat selviävät statuksen voimin, mutta kuten elokuvan lopussa käy selväksi, niin katastrofista selvinnyt, myös ikävä ja menestyksekäs ihminen Hockley (Billy Zane) on tunkenut pistoolin suuhunsa vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen lyödessä suoraan nyrkillä nenään. Selviytyminen ja valheellinen kyky elää ”oikein” teki hänestäkin elävän kuolleen, joka toivoi vilpillisesti suurta pottia, mutta kuoli teoriassa jo Titanicin kourissa.

Titanic [7]
Titanic [8]

Cameron kuvaa pitkin elokuvaa aluksen pinnalla olevaa loistoa, leikaten aina välillä uponneen Titanicin sisätiloihin ikään kuin hän haluaisi ihmisten tajuavan, että romantiikka on typeryksille suunnattu ja kaikki kuolee aikanaan. Empatiakaan ei varmaan ollut kovin korkealla tasolla, koska taannoin elokuvaa pohtinut media uutisoi teorisoiden olisiko Jack voinut pelastua. Myytinmurtajien mielestä olisi, mutta Cameronin mukaan elokuvan kuollut unelma sai jatkaa kuolemistaan. Samalla unohdettiin ne muut 1499 kuollutta, pelon koko kaaren kokenutta matkustajaa, joiden ameriikan mantereen valloitus jäi puolitiehen ja jotka vedettiin röyhkeästi kölin ali.

Lopussa Jackin ja Rosen roolit vaihtuvat, kun toisesta tulee viimeinkin elävä ja toisesta kaikinpuolin kuollut. Jollei sitten halua ajatella Rosen kuolleen rekisterien mukaan Titanicilla, sillä tämä vaihtaa nimeään katastrofin jälkeen aloittaen uuden kirjaimellisesti elävän kuolleen elämän.

****-
© Esa Meisalmi, julkaistu: 16.5.2018
keskiarvo
toimitus
3.10/5.00 (10)
 JSJLTPJMMHMMMK*EMPITM
  2.5 2.0 4.0 4.0 3.5 2.5 4.5 4.0 3.0 1.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -39 (102)
0%
Titanic (1997)  Titanic (1997)  

kommentit

odota...
Tuomas kommentoi (21.5.2018 11:42:38)
user avatar Teknisesti/visuaalisesti huima teos, sisällöllisesti/tarinankerronnallisesti kaikkien aikojen köyhimpiä ja kliseisimpiä. Paperinohuet henkilöhahmot on pikaluonnosteltu sillä kevyimmällä sulalla "liikuttavaan" tarinaan jossa köyhä, mutta ah niin kaunis, tyttörukka pakkonaitetaan rikkaan, mutta oh niin sikamaisen, miehen kanssa. Onneksi aitoa tunnetta ryntää tarjoamaan myöskin köyhä, mutta ah niin hyveellinen, komea ja taiteellinen poju. Tämä kaikki siis vuonna 1997, kun elokuvallista tarinankerrontaa oli takana jo lähes sata vuotta ja miljuunan
tsiljuunan filkan verran. Seriously?
vastaa »
anonyymi kommentoi (28.6.2018 22:18:51)
user avatar Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, että mitenköhän voi olla listasijoitus Titanicille 6411, vaikka ei se nyt mikään mestariteos olekaan? Silti tuskin ihan noin pohjasakkaa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa