Caroline Munro

Violent Warrior (1979)

aka Boryoku senshi

Violent Warrior #1 Violent Warrior #2
IMDb

Toein johtaja Shigeru Okada kiirehti keväällä 1979 pää kolmantena jalkana Yhdysvalloista Japaniin. Mies oli reissullaan nähnyt tulevaisuuden, tarkemmin ottaen Walter Hillin jengileffan The Warriors (1979), jonka Japanin ensi-iltaan oli vielä aikaa. Okada halusi oman versionsa mahdollisimman nopeasti teattereihin. Violent Warriorin mainonta aloitettiin jo kuvausten aikana ja traileriin painettiin sanat "Kohti 80-lukua! Meidän aikakauttamme!"

Violent Warrior [1]
Violent Warrior [2]

Yrityksen puutteeseen Violent Warrior ei kaadu. Aloituskohtauksessa nähdään paljasrintaisen nahkahoususankari Kenin johtama, sormiaan West Side Storyn hengessä napsutteleva Street Fighters -jengi. Porukan kahakka toisen liivijengin kanssa ARB-bändin livekeikalla Kobessa johtaa massiiviseen rullaluistintakaa-ajoon! Mukaan tarttuu myös verivihollisen sisko Maria, jonka poliisi kiinnitti joukkotappelun tiimellyksessä käsiraudoilla Kenin ranteeseen ennen kaksikon unohtamista vaille vartiointia.

Violent Warriorin loput 75 minuuttia etenevät höyryjunan lailla kaksikon pyrkiessä Kobesta Tokioon muiden jengien jahdatessa karkulaisia. Idea on siis sama kuin The Warriorsissa, mutta matka on pidentynyt 500 kilometrillä ja välietapeilla pysähdytään diskossa ja hiekkarannalla. Pakoreissulla vastaan tulevat muun muassa ritsoilla räiskivä fillarijengi ja miehiä nielevät amatsonit, jotka laittavat kitsch-asteikon uusiksi. 80-luvun italialaiset jengi- ja post apocalypse -elokuvat alkavat näyttää vertailussa taiteelta.

Violent Warrior [3]
Violent Warrior [4]

Yliampuvuutensa ohella Violent Warrior ihastuttaa toismaallisella logiikalla. Pääkaksikko intoutuu jammailemaan aina musiikkia kuullessaan, vaikka perässä olisi vihainen pesäpallojengi. Mikäs siinä, sillä ympäri maata teleporttailevat omat kamut ovat aina seuraavassa kohteessa odottamassa kaksikkoa, vaikka heidät olisi hetkeä aiemmin unohdettu tappelun tiimellykseen. Osa matkasta suoritetaan liftaamalla reissu ARB:n (jonka vokalisti on Auditionin pääosaesittäjä Ryo Ishibashi) keikkabussissa. Päiväuniaan vetelevä bändi laittaa heti bussikonsertin pystyyn. Kitaristi herää suurin piirtein kitara kädessään.

Tulevaisuuden visiona Violent Warrior osui kutakuinkin kohdilleen, mikäli tulevaisuuden määritelmänä pidettiin kasarirokkia, sarjakuvafilmejä ja huonoa makua. Edessä häämöttivät Burst City (1982), Majoran (1984), Bebop High School (1985) ja Sukeban Deka (1985-1987), jotka kaikki ovat hieman Violent Warrioria fiksumpia. Hajime Kaburagin (Tokyo Drifter, 1967) omituisuuteen pyrkivät sävellykset menevät tosin siinä määrin överiksi, että osa kohtauksista tuntuu sijoittuvan vieraalle planeetalle ja ovat siten lähempänä 60-luvun psykedeliaa.

Violent Warrior [5]
Violent Warrior [6]

Filmin kahjous selittynee osittain tuotannollisilla vaikeuksilla. Okada halusi kopioida The Warriorsia, ohjaaja Teruo Ishii puolestaan kaavaili nuorisojengielokuvaa 12-vuotiaine päähenkilöineen. Ishiin suunnitelma meni karille ja päärooleihin palkattiin parikymppiset Ken Tanaka ja Nana Okada, joissa on tasapuolisesti pölkkypääkarismaa ja viehättävyyttä. Kameramies Shinji Dezaki tukee kaksikkoa tyylikkäillä kuvasommitelmilla, jotka ovat elokuvan objektiivisesti laadukkainta antia.

Elokuvan ohjaaja, 60-luvun kulttisankari Ishii kykeni sekä hallittuihin aikuisten satuihin (Horrors of Malformed Men, 1969) että trollaaviin törkyfilmeihin (The Executioner II: Karate Inferno, 1974). Ei ole vaikea arvata, mihin laitaan Violent Warrior loppupeleissä sijoittuu. Filmin tolkutonta vauhtia ja kykyä loksauttaa leuat auki järjettömyydellään ei silti käy kiistäminen. Pisteytyksen voi arpoa jostain yhden ja kuuden tähden väliltä.

Violent Warrior [7]
Violent Warrior [8]

Violent Warrior ennätti teattereihin lopulta lokakuussa 1979, kolme viikkoa The Warriorsin jälkeen. Japanilaisten rip off -elokuvien saralla filmi ei ollut ainoa ajankohtainen tapaus: vuotta aiemmin Okada (*) oli saanut Message from Spacen (1978) teattereihin ennen Star Warsin (1977) paikallista ensi-iltaa ja käärinyt filmillä sievoiset lipputulot. Violent Warriorin menestys jäi kaikesta päätellen vaatimattomammaksi. Elokuvalle ei ilmestynyt suoraa jatkoa, eikä Ishii enää työskennellyt elokuvien parissa ennen vuoden 1991 V-cinema -filmiä The Hit Man: Blood Smells Like Roses. 80-luvun ohjaaja vietti television parissa.

* On huomautettava, ettei Okada ei ollut pelkkä rip off -artisti. Mies käynnisti tuottajan roolissa melkoisen merkittävät trendit muun muassa 60-luvun ninkyo-elokuvien, Teruo Ishiin ero-guro -filmien ja Kinji Fukasakun Battles Without Honor and Humanity -sarjan merkeissä.

Versioinfo (13.8.2018):

Elokuvasta löytyy Toein laadukas dvd-julkaisu. Tekstejä on kuitenkin turha etsiä.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 13.8.2018
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!