Caroline Munro

Blade Runner (1982)

Blade Runner - Metropolis 2020

aka Blade Runner: The Final Cut; Dangerous Days; Der Blade Runner; El cazador implacable

Blade Runner #1 Blade Runner #2
IMDb

En kaivannut niinkään kipeästi täydellisyyden tuntua, vaan sitä etten tuntisi tyhjyyttä.
- Jonathan Safran Foer

En epäile heitä. Epäilen heidän voimiaan. ... Ja se on hämmästyttävä voima: kokonaisten universumien luominen, mielten universumien.
- Philip K. Dick

Visuaalisesti huikea, käsityönä tehty tulevaisuuden ympäristö vangitsee Blade Runnerissa heti ensimmäisistä hetkistä saakka aina hamaan loppuun asti. Mutta ulkokuori on aina vain pintaa. Syy elokuvan vaikuttavuudelle odottaa jossain sen kätköissä.

Philip K. Dickin kirjoittamassa tieteisfiktiossa totuudessa olemista voisi kuvailla kuin hetkeksi, jona tuijottaa toista ihmistä tarpeeksi kauan, mieli tyhjenee ja näkee enää vain tämän ääriviivat. Antaessaan taas ajatustensa syntyä, huomaa käsityksensä toisesta muotoutuvan siitä, millainen toivoo hänen olevan. Sillä hetkellä ymmärtää, ettei toista sellaisenaan ole, on vain ihmisihon antamat näennäiset piirteet. Kaikki piirteiden sisällä on enemmän tai vähemmän odotustemme luomaa. Toisaalta katsoessamme omaan sisimpäämme, näemme lopulta vain tyhjää, sen hetken, jossa emme ole mitään muuta kuin mahdollisuuksia.

Blade Runner on monella tapaa elokuva mahdollisuuksien täyttämisestä. Se kertoo sen elämän katoamisesta, jonka uskoimme kasvattaneen meistä sen, mitä olemme. Dickin teosten tavoin tarina pohtii, mikä meistä on totta ja mikä valhetta? Jos muistotkaan eivät ole totta, keitä olemme?

Blade Runner [1]
Blade Runner [2]

Elämän ollessa eteenpäin kulkeva hauras aikajana, jonka ihminen jäsentää muistoilla, tavataan myös elokuvat esittää suoraviivaisina jatkumoina. Yleisimmin Blade Runnerin juoni tiivistetään kertomukseksi replikantteja jahtaavasta eläköityneestä poliisista, joka ihastuu kenties keinotekoiseen luomukseen. Laajemmin tulkittuna Blade Runner sisältää kuitenkin toisiinsa suhteutuvia yksittäisiä hetkiä, joista tarina syntyy.

Esimerkiksi leluja rakastava ja eristäytynyt J.F. Sebastian antaa kodin yhdelle replikanteista tunteakseen hyväksyntää ja tullen hyväksikäytetyksi.

Replikanttien johtohahmo, Roy, puolestaan etsii luojaansa toiveenaan saada lisää elinaikaa. Voiko silti luojakaan korjata omia virheitään?

Rachaelin kuullessa omat itseensä asennetut muistonsa, kadottaa hän samalla hetkellä olemassaolon merkityksen - ja korvaa sen alkoholisoituneen, väkivaltaisen miehen läheisyydellä.

Deckard saadessaan omaa aikaa, täyttää sen päihteillä.

Kohtaloiden sidoksena toimii etäisyys. Dialogi toisen kanssa - tai kosketus - syntyvät tarpeesta saada jotakin. Elokuvassa hahmoista tulee todellisempia kun he löytävät sanoilleen tai teoilleen vastakaikua. Pinnan alla vaikuttaa K. Dickin teosten kysymys siitä, miksi ihmisen kokemus, tunne tai logiikka olisi sen aidompi kuin esimerkiksi androidin.

Blade Runner [3]
Blade Runner [4]

Kuvateknisesti häikäisevä miljöö toimii Blade Runnerissa kokemukset - sekä elokuvan hahmojen että katsojien - yhteen sulauttavana voimana. Aivojemme vastaanottaessa tarpeeksi uskottavat puitteet, on myös sanoman helpompi löytää tiensä perille mieleen.

Ridley Scottin hyödyntämässä kaupunkikuvassa huomaamme nopeasti, miten mainokset ovat kehittyneet kolossaalisiksi. Niitä voi jopa pitää monumentaalisina. Nykyaikana, lentävien autojen puuttuessa yhä taivaalta, elokuva osuu oikeaan siinä, kuinka mennessämme ulos näemme lukemattomia mieltämme muokkaavia kuvia. Samoin sulkeutuessamme kotiimme, vastaanotamme ajatuksia ulkomaailmasta joka puolelta seinien läpi päämme sisälle. Elämme kuin valtavalla voimalla luodussa illuusiossa siitä, millainen maailma on. Suuri osa päivän ajatuksistamme muotoutuu lähteistä, joiden alkua emme voi koskaan nähdä.

Blade Runnerissa toden, mainoskuvien, muistojen ja valokuvien merkitys korostuu. Mainoksien ollessa jonkinlaisia todisteita hyväksynnästä, toimivat valokuvat kuin merkkipaaluina eletylle elämälle. Kumpikin niistä vaikuttaa kuitenkin ennalta ohjatusti. Muun muassa muistojamme rakennamme aina valmiiden tarinoiden avulla, miljoonien muiden käyttäessä samoja tarinoita. Rachael häilyessään lähellä ihmisyyttä joutuukin kysymään, ovatko tarinat edes hänen omiaan? Kenen luomia ovat ajatukset itsestämme?

Rutger Hauer pohti vuonna -82 elokuvan asetelmaa John C. Tibbettsin haastattelussa kysyen, ovatko replikantit elokuvan pahoja hahmoja vai kenties Deckard? Onko heistä esitetty tarina aluksen kaappaamisesta ja lukuisten ihmisten tappamisesta tosi vai vain kerrottu heitä jahtaavalle miehelle? Deckardiin samastuminen on tehty muutoinkin haastavaksi. Esimerkiksi Rachaelia näytelleen Sean Youngin mukaan elokuvan kiistanalainen rakkauskohtaus kuvaa Rachaelin häilyvyyttä oman keinotekoisuuden sekä ihmismäisen ajattelun välillä, Deckardin pakottaessa häntä tuntemaan seksuaalisuutta. Kohtaus implikoi syvemmällä tasolla ajatusta siitä, täytyykö hänen androidina alistua ihmisten tapoihin kokea elämä?

Blade Runner [5]
Blade Runner [6]

Elokuvan saadessa ensi-iltansa elettiin Tähtien sodan jälkimainingeissa yksilön ja sankaruuden korostamisen kulta-aikaa. Kenties Blade Runnerin alkujaan saama heikko vastaanotto selittyy sen käsittelemillä yksilöllisyyttä rikkovilla teemoilla. Roolia yleisökadossa saattoi näytellä myös ohjaaja Ridley Scottin tyyli tehdä väkivallasta hidasta. Luodit eivät räisky dynaamisina, vaan hidastavat ajan, kunnes hengitys lakkaa.

Vuosien kuluessa ja ajankuvan muuttuessa Scottin visiosta on tullut kuitenkin yksi kaikkien aikojen tunnustetuimmista tieteiselokuvista. Sen fyysiset teemat - kuten keinoihminen, simuloitu todellisuus aidon elämän tilalle, sukupuutto - lähenevät jatkuvasti kokemustamme maailmasta. Individualismin osoittautuessa kenties tulevaisuudessa liian kalliiksi, myös tarinan syvemmät teemat siitä missä menevät kokemisen rajat ja olemmeko elämän yläpuolella, lienee huomisen puhetta.

Blade Runner [7]
Blade Runner [8]

Elämää rakastavan replikantin - eli ihmisen kopion - kuollessa Deckardin edessä, kaikki muuttuu. Sillä hetkellä, kun hän viimeisillä henkäyksillään kertoo muistoistaan sanoilla, häviää niiden alkuperäinen sielu. Kuolemassa katoaa kaikki ääriviivojen sisältä, myös ainutlaatuisuus.

"Olen nähnyt asioita… Kaikki nuo hetket katoavat aikaan kuin kyyneleet sateeseen."

Olemmeko sitten vain ajatuksilla täyteen sullottuja vateja, jotka unelmoivat elävänsä? K. Dickin kirjojen tavoin myös Blade Runner löytää jotakin olemassaolon takaa. Sekoittaen arkista kokemista sekä perimmäisiä kysymyksiä, vihjaa se identiteettimme hauraasta pohjasta.

*****
© Jari Mustonen, julkaistu: 31.10.2018
keskiarvo
toimitus
4.58/5.00 (13)
 JSSMJLTPJMKKJM*MHMMMK*EMPITM
  4.5 5.0 4.5 4.5 5.0 5.0 5.0 5.0 3.5 5.0 3.5 4.0 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.58/5.00 (38)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  160 (233)
69%
Blade Runner (1982)  Blade Runner (1982)