Caroline Munro

Liverleaf (2018)

aka Misumisô

Liverleaf #1 Liverleaf #2
IMDb

Aikuisten tarinoiden kertominen alaikäisillä päähenkilöillä on japanilaisen elokuvan erikoispiirre. Keskenkasvuisia vilisee niin tykinruokana (Battle Royale, 2001), toimintasankareina (Shoujo Commando Izumi, 1987) kuin eroottisen elokuvan virikkeinä (Sexy Battle Girls, 1986). Liverleafissä 14-vuotias koulutyttö (Anna Yamada) kostaa kiusaajilleen, jotka ovat polttaneet hänen perheensä elävältä. Oikeuden toteutuessa vatsat halkeilevat, suupieliä viilletään auki ja puukko porautuu silmämunaan.

Liverleaf [1]
Liverleaf [2]

Ohjaaja Eisuke Naito on materiaalin parissa kotonaan. Hänen aiemmat filminsä (koulushokki Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club, kostofilmi Puzzle sekä homoeroottinen robottisplatter Lichi Hikari Club) luottivat kaikki raa`an väkivallan ja ala-ikäisten hahmojen yhdistelmään. Liverleafissä Naito menee kuitenkin metsään.

Keskikoululaiset murhaamassa toisiaan on konsepti, joka vaatii toimiakseen joko hienovaraisuutta tai tyylitietoista yliampumista. Kummassakin tapauksessa menestys tapaa juurtua riittävän hyvin luonnosteltuihin hahmoihin. Liverleafissä päähenkilöä kiusaavat pikkunilkit jäävät pinnallisuudessaan yhtä vakuuttaviksi kuin filmissä jatkuvasti tupruttava CGI-lumi. Sankarittaren äkkinäinen muuntautuminen passiivisesta uhrista armottomaksi kostajaksi ei ole sen uskottavampi.

Liverleaf [3]
Liverleaf [4]

Asiaa ei auta epäonnistunut roolitus. Idolimaisten tyttöjen suoritukset ovat tekomaanisia ja itsekeskeisiä. Opettajaa esittävä Aki Morita (Henge: Metamorphosis, 2012) on vielä kehnompi; hahmon välinpitämättömyys tuntuu pelkältä provolta. Homma menee nopeasti naurettavaksi.

Filmi ei onnistu kovin hyvin edes väkivallan saralla, vaan muistuttaa taitavan koreografin tarpeesta. Esimerkiksi yhden henkilön imeytyminen lumiauran linkoon ja leviäminen valkoiseen hankeen punaisena silppuna on kyllä hieno, mutta tulee niin puskista, ettei katsoja ehdi tuntea kuin pettymystä hukatusta mahdollisuudesta. Vasta viimeisen näytöksen aikana filmi löytää karuista kuvistaan brutaalia kauneutta.

Liverleaf [5]
Liverleaf [6]

Jutun onnistuneimmaksi anniksi jäävät talvisen tyylikäs näyttämö sekä filmin perusidea. Vaikka homma on munattu, ei koulusplatterin parissa voi täysin pitkästyä.

Ohjaaja Naito on lukeutunut jo vuosikymmenen ajan Japanin lupaaviin nuoriin ohjaajiin, kykenemättä kuitenkaan nousemaan seuraavalle tasolle. Asian soisi muuttuvan pikimmiten. Liverleafiin hänet kiinnitettiin omien sanojensa mukaan viime hetkellä, kuukautta ennen kuvausten alkua. Naitolle annettakoon vielä tällä kertaa luottamusetu.

**---
© Mikko Koivisto, julkaistu: 29.11.2018
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!