Caroline Munro

Picnic at Hanging Rock (1975)

Huviretki hirttopaikalle

aka Utflykt till galgbacken; Pique-nique à Hanging Rock; Picnic ad Hanging Rock; Picnic en Hanging Rock; Utflykt i det okända; Picknick am Valentinstag

Picnic at Hanging Rock #1 Picnic at Hanging Rock #2

Genre

IMDb

All that we see or seem is but a dream within a dream.
- Edgar Allan Poe

Huviretki hirttopaikalle -elokuvan julisteessa käytetty Edgar Allan Poen lainaus kuvaa osuvasti Peter Weirin ohjaaman klassikon unenomaisuutta. Joan Lindsayn vuonna 1967 julkaistuun romaaniin pohjaavassa juonessa neljä tyttöä poistuu viktoriaanisen ajan loppupuolella eväsretken aikana omille teilleen paikallisten kallioiden luo ja katoaa. Loppuelokuva käsittelee katoamisen aiheuttamaa epävarmuutta heidän kohtalostaan.

Elokuvan ilmaisusta tuli kuitenkin tällä kertaa paljon enemmän kuin tarinansa. Weirin luoma visio ilmentää ihmisten taipumusta kantaa mukanaan kadonneen ajan haamuja.

Picnic at Hanging Rock [1]
Picnic at Hanging Rock [2]

Postmoderni historiankirjoitus mullisti nykyisen vuosituhannen alussa käsityksiä menneestä ajasta. Sen mukaan visuaalinen taide luo yhtä todellisen jäljitelmän historiasta kuin mikä tahansa muukin historiallinen tutkimus. Kaikesta tulee mahdollista, koska kuva menneestä vaikuttaa vain mielessämme, ei todellisuudessa. Samasta syystä mitään tarinaa ei voida koskaan kertoa tyhjentävästi loppuun. Itse asiassa, jatkuva muistoissa vellominen estää ihmisiä kehittymästä henkisesti. Sen sijaan, että katsoisimme vain tulevaisuuteen, lillumme menneen ajan ristiriidoissa.

Weirin ohjaus jäljittelee ihmisten epävarmuutta heidän kohdatessaan selittämättömän konfliktin. Alkujaan William Fordin 1800-luvun lopun maalaukseen pohjaava Huviretki hirttopaikalle -elokuvan dualistinen nimi muovautuu tarinassa metaforaksi 1900-luvun taitteen seksuaalisesta tukahtuneisuudesta: "huviretken", eli tyttöjen seksuaalisen karkaamisen yllä kohoaa henkinen kuolemantuomio, "hirttopaikka". Tyttöjen päästessä pois kulttuurin kahleista miljoonia vuosia vanhojen kallioiden luo, kokevat he huumaa ja haluavat tuntea luonnon ihollaan. Vasta tiukoista saappaista luopuessaan saavat paljaat jalat koskettaa lämmintä maata. Tämä euforinen hetki on viimeinen, jonka jaamme heidän kanssaan.

Kaikki eivät katsoneet hyvällä Weirin avoimeksi jäävää kerrontaa. Legendan mukaan yksi jakelijoista heitti valkokangasta kahvikupillaan tehostaakseen vaatimustaan selkeämmästä draaman kaaresta. Jollain tapaa turhautumiseen on helppo yhtyä. Toisaalta se osoittaa, kuinka elokuvista tulee todellisempia niiden jättäytyessä lopullisten ratkaisujen ulkopuolelle. Kun taide hylkää ihmisen kaipuun päättää tarina, muistuttaa se pelostamme elää maailmassa vailla päätepisteitä. Historiakin on vain pyrkimyksiä muovata rajattomasta määrästä tapahtumia sattumanvaraisuutensa takia epätodellinen mutta hallittu kertomus.

Picnic at Hanging Rock [3]
Picnic at Hanging Rock [4]

Huviretki hirttopaikalle hyödyntää miljöössään nostalgista tunnemaisemaa lämpimine väreineen ja idyllisine kohtauksineen, jolla tapaamme ihannoida menneisyyttä. Kuvaajana toiminut huomattavan lahjakas ja ohjaajan luotettu, Russell Boyd, käyttää etenkin elokuvan alkupuolella kameraa kuin luoden muistoja, lähes täydellisiä otoksia eilisestä. Maalaustaiteen inspiroimien idyllisten vaikutelmien onnistuminen muistuttaa ihmisen hitaasti muuttuvasta suhteesta häntä pysyvämpään luontoon.

Ikiaikaisen kivisen muodostelman keskellä aikaan sidottu kulttuuri näyttää tarpeettomalta. Kenties juuri sen takia tytöt valtaa kaihoisa, nykyisyyden tukahduttama ahdistus heidän kohdatessaan perimmäisiä tunteitaan luonnon alistumattomassa jylhyydessä. Ahdistus värisee pahaenteisenä kuvakulmissa ja musiikissa aina kunnes hahmot poistuvat silmistämme jonnekin, minne emme voi enää nähdä. Muiden elokuvan henkilöiden vetäytyessä rakennuksien varjoihin pohtimaan tyttöjen kohtaloa, jää näiden henki vaeltamaan maailmaan vapaana.

Ehkä juuri äärimmäinen vapaus - olla olematta mitään - selittää elokuvaan sen historiassa kohdistetut suurimmat tunteet. Kontrollin hävitessä, heräävät syvimmät pelot.

Picnic at Hanging Rock [5]
Picnic at Hanging Rock [6]

Huviretkestä hirttopaikalle tuli osa australialaisten olemusta sen saatua ensi-iltansa, eivätkä elokuvan vaikutukset koskaan kadonneet maan myöhemmästäkään taiteesta. Se on teoksena kuin pala todellisuutta, määrittelemätön ja irtaantunut kerronnan säännöistä. Maailmassa, josta "kuolleet" eivät voi kadota, elävät muut heidän puolestaan.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 4.2.2019
keskiarvo
toimitus
3.83/5.00 (6)
 JSTPJMMMPITM
  4.0 3.5 4.0 3.5 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.33/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  22 (32)
69%
Picnic at Hanging Rock (1975)  Picnic at Hanging Rock (1975)Huviretki hirttopaikalle