Caroline Munro

Yellow Line (1960)

aka Tiger Track Zone; Yellow Zone; Ôsen chitai

Yellow Line #1 Yellow Line #2
IMDb

Teruo Ishii demonstroi Yellow Linen alussa, kuinka rakennetaan upea noir-aloitus. Epäilyttävän näköinen mies istuu hämärässä toimistossa kasvot kameraa kohden ja asettaa avaimet eteensä pöydälle. "Toyo-hotelli, huone numero 33" mies sanoo. "Hän nukkuu rannekello kädessään. Tuo se mukanasi todisteena suoritetusta työtä". Taaksepäin vetäytyvä kamera paljastaa vastapäätä istuvan hahmon, joka poimii avaimet mukaansa ja katoaa Tokion yöhön. Alkutekstit pyörivät kankaalla kameran seuratessa yössä vaeltavaa palkkamurhaajaa, jonka kasvoja emme näe.

Yellow Line [1]
Yellow Line [2]

Nimettömäksi jäävä ammattitappaja (loistava Shigeru Amachi) on elokuvan päähenkilö. Hänen uhrinsa on huumeiden vastaista taistelua johtava tullipomo, mutta sitä oman kunniakoodistonsa mukaan elävä murhamies ei vielä tiedä. Hänelle on kerrottu kohteen olevan kelvoton roisto. Mennessään noutamaan palkkiota suoritetusta työstä, odottaa häntä rahanipun sijaan poliisipartio. Tappaja pakenee ja suuntaa junalla Koben satamakaupunkiin etsimään petollista työnantajaansa yhdessä kadulta kaappaamansa panttivangin (Yoko Mihara) kanssa.

Elokuvan itse kirjoittanut Ishii ei yleensä ole ollut parhaimmillaan juoninikkarina. Myös Yellow Line kompuroi kuvatessaan alun junamatkaa ja onnekkaiden sattumusten kautta jäljille pääsevää naisen toimittajapoikaystävää (Teruo Yoshida tylsässä sankariroolissa). Syntisen alamaailman kuvaajana Ishii sen sijaan on alansa kärkeä. Kobeen päästessään Yellow Line herää yölliseen eloonsa. Tappaja asettuu rähjäiseen hotelliin punaisten lyhtyjen alueelle, josta avautuu näkymä ilotyttöjen, huumediilerien ja juoppojen kansoittamille pienille kujille. Puolivälissä filmiä nähdään elokuvan upein otos kameran ajaessa hotellihuoneen halki siirtyessään ikkunalta toiselle kuvaamaan katujen öistä elämää. Ääniraidalla kuultavat Espanjahenkiset kitarasoundit täydentävät tunnelmallisia kuvia.

Yellow Line [3]
Yellow Line [4]

Ishiin toinen tavaramerkki on kovaotteisten miesten tulkkina toimiminen. Shigeru Amachin esittämässä palkkatappajassa on samankaltaista viehättävää elokuvamaisuutta kuin Humphrey Bogartin kyynisissä noir-hahmoissa. Näitä karskeja miehiä sävytti rujo mutta suhteellinen realismi, joka kosketti hahmoja vain kunniakkuuden säilyttävissä määrin. Ishii luonnostelee hahmosta kovaksi keitetyn palkkamurhaajan, jolla on kuitenkin selkeä käsitys viattomien uhrien välttämisestä. Nykyelokuvassa tämänkaltaisia, nautittavalla tavalla pelkistettyjä elokuvahahmoja ei enää tapaa tulla vastaan.

Karskin äijäkuvauksen vastapainona Ishiillä on yllätys takataskussaan: ohjaajan vakionäyttelijä ja 50-luvun seksipommi Yoko Mihara on panttivangin roolissaan kirjoitettu aikakauden sukupuoliroolien vastaiseksi toimijaksi. Kidnappaajaansa kohtaan lähinnä närkästystä esittävä nainen seisoo tukevasti perinteisen avuton neito / taisteleva amatsoni -jaottelun ulkopuolella. Toki Ishii laittaa Miharan myös roistojen omistaman klubin tanssilavalle eräässä myöhempien filmiensä psykedeliaa enteilevässä bravuurijaksossa, mutta alusvaatteisillaankin hahmo on henkisesti yhtä vahva kuin kuka tahansa elokuvan kaksilahkeisista.

Yellow Line [5]
Yellow Line [6]

Edellä mainittu klubi toimii kauppakeskuksena elokuvan roistoille, jotka pyörittävät Kobessa naisia ulkomaalaisille asiakkaille diilaavaa ihmiskaupparinkiä, johon filmin nimi Yellow Line viittaa. Termi lienee keksitty, mutta aihepiiri sivuaa oman aikansa lööppejä. Japani oli vuonna 1958 muodollisesti kieltänyt prostituution, johon olivat kuuluneet niin hallituksen hyväksyntää nauttineet viihdekorttelit (red line -alueet) kuin lisäpalveluja tarjoavien ravintoloiden kaltaiset verhotut blue line -liiketoimet. Ishii jatkaa värisuoraa keltaiseen, ja istuttaa samalla filmiin yhden maailmankaikkeuden surkeimmista black faceista (mustaksi maalattu blondi Susan Kennedy ulkomaalaisena prostituoituna).

Yellow Line oli kolmas ja paras osa viiden filmin pituisessa Line-sarjassa (1958-1961), jonka neljä ensimmäistä osaa Ishii ohjasi ja viidennenkin kirjoitti. Elokuvien yhteen kutovana teemana toimivat ihmiskauppa ja huumerikollisuus Japanin yössä, jota kuvattiin dokumentaarisvaikutteisin ottein. Sisältö istui erinomaisesti Shintohon repertuaariin.

Yellow Line [7]
Yellow Line [8]

Niin, mikä ihmeen Shintoho? 50-luvun kuudesta suuresta japanilaisesta elokuvayhtiöstä pienin oli syntynyt vuonna 1947 kapinallisten Toho-työläisten perustettua oman studionsa. Vapauden hedelmä osoittautui kuitenkin kitkeräksi studion kamppaillessa olemassaolostaan koko historiansa ajan. 50-luvun puolivälissä koettiin hetkellinen hurmos ja elitistisen elokuvataiteen riemuvoitto huonosta mausta tunnetun liikemies Mitsugu Okuran otettua studion ohjakset käsiinsä. Uudella pomolla oli suunnitelma Shintohon pelastamiseksi: perinteiset melodraamat sysättäisiin huis helvettiin ja tilalle tuotaisi kankaan täydeltä eksploitaatiota.

Line-elokuvat rikastivat studion loppukauden tuotantoa, josta löytyi jo avaruusleffoja (Super Giant -sarja), kauhua (Nobuo Nakagawan elokuvat) ja varhaista tissieksploitaatiota (sukeltajatyttöfilmit). Rikoselokuvat olivat verrattain uusi (merkittävänä poikkeuksena Kurosawan Stray Dog, 1949) lisäys studion katalogiin. Ishii toimi lajityypin kärkinimenä luotsaten Woman's Body (1958-1960) ja Line -sarjojen keskeisimmät osat. Filmejä syntyi aina keväälle 1961, jolloin liiketoimi katkesi studion vararikkoon. Ishii siirtyi jo samana vuonna Toein palvelukseen.

Yellow Line [9]
Yellow Line [10]

Ishiin vuodet Shintohon palveluksessa jättivät jälkeensä mielenkiintoisen varhaisfilmografian, jonka töitä on pikkuhiljaa alettu löytää länsimaissakin elokuvakriitikko Mark Schillingin laatiman Nudes! Guns! Ghosts! The Sensational Films of Shintoho -retrospektiivin kierrettyä maailman sivistysvaltioita vuosina 2008-2013. Yellow Line on Ishiin uran alkukauden elokuvista edustavampia, perinteisen film noirin ja modernin neo-noirin välimaastossa uiva tunnelmallinen sukellus murhamiesten, ihmiskauppiaiden ja maksullisten naisten yöhön.

Versioinfo (6.3.2019):

Elokuva on julkaistu Japanissa dvd:llä kahdesti, ensiksi vuonna 2001 englanninkielisin tekstityksin ja myöhemmin vuonna 2008 remasteroituna ilman tekstityksiä. Molemmat julkaisut ovat loppuunmyytyjä.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 6.3.2019
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Tiger Track Zone (1960)  Tiger Track Zone (1960)Ôsen chitai