Caroline Munro

Joker (2019)


Joker #1 Joker #2
IMDb

Such a happy boy.

Aina satunnaisin väliajoin valmistuu elokuva, joka osuu oman aikakautensa kipupisteiseen poikkeuksellisen viiltävästi. 1970-luvulla Kubrickin Kellopeliappelsiini (1971) esitti väkivallan olevan viihteellinen teko, josta syntyvää nautintoa ei voi ohjelmoida pois yksilöstä. 1990-luvulla Stonen Syntyneet tappajiksi (1994) rinnasti televisioviihteen ja makaaberin hedonistisen tappamisen. Kummankin elokuvan syytettiin omana aikanaan inspiroineen tosielämän murhia. Toki tällöin tulee kysyä, miten terve on sellainen yhteiskunta, jossa yksi taideteos voi määritellä sen tekeekö ihminen oikein vai väärin?

Venetsian elokuvajuhlien parhaaksi valittu Joker jatkaa tätä kaanonia. Osan faneista kerrotaan kävelleen teatterista ulos, koska elokuva ei ollutkaan etäännyttävää Marvel-väkivaltaa, vaan aidontuntuinen kuvaus kärsineestä yksilöstä pahoinvoivassa yhteiskunnassa. Elokuva päivittää yllä mainittujen teosten sosiaalisen kritiikin tälle vuosituhannelle.

Lienee turha mainita, että myös Joker on paikoin tuomittu väkivallan ihannoimisesta. On tosin jopa banaalia, että yhteiskunnassa, jonka jokainen blockbuster esittää väkivallan olevan ratkaisu, demonisoidaan fiktiivinen teos, joka assosioi katsojan kokemaan väkivallan takaa löytyvää hulluutta.

Joker [1]
Joker [2]

Herättämänsä sosiaalisen keskustelun alta Joker paljastuu kuitenkin ennen kaikkea pätevästi rakennetuksi kasvutarinaksi. Vaikka elokuva sivuaa muun muassa Batmaninkin syntyä, helpointa on unohtaa perinteinen supersankarielokuva ja tulkita Joaquin Phoenixin esittämää Arthur Fleckiä vakavammista lähtökohdista. Toisaalta, koska kyseessä on kuvaus täysin fiktiivisen hahmon elämästä, ilmentää elokuva laajemmin kulttuuria yli pelkän arkirealismin. Jo reilut kymmenen vuotta sitten Heath Ledger (The Dark Knight, 2008) osoitti vahvalla tulkinnallaan Jokerin olevan erityinen karikatyyri, jolla voi ilmentää amerikkalaisen hedonismin synkkää puolta. Ottaen huomioon Ledgerin onnistumisen, on uskomaton suoritus, että Joker kykenee yhä lisäämään kierroksia kyseisen hahmon luonteeseen.

Phoenixin fyysinen tulkinta tuo Jokeriin monia uusia synkkiä piirteitä, antaen samalla sysimustan alavireen tuleville mahdollisille uusille Batman-elokuville. Tulevaisuudessa Jokeria on mahdoton kohdata ilman muistoa Phoenixin mieleltään epävakaasta yksilöstä. Näkökulmastaan johtuen elokuva tuntuu hieman pienimuotoiselta, mutta se ei suuremmin haittaa, sillä jokainen yksityiskohta Arthurin tarinassa on äärimmäisen hiottu. Jo lapsena hänen ylleen on iskostettu maski, olla "onnellinen poika", joka kasvaa kuitenkin valheisiin. Sosiaalisten normien nimissä hän ei saa tilaisuutta kohdata todellisuutta, vaan varttuvan ihmisen avuksi annetaan lääkkeitä, jotta hän sopeutuisi "onnen" odotuksiin.

Eksistentialismiin taipuvainen yhteiskunta tuottaa kuitenkin itsensä näköisiä hirviöitä. Neuroottinen nauru, pakonomaiset ajatukset, unelma tähteydestä ja tanssi sulautuvat hypnoottisesti toisiinsa Jokerin saadessa lopullisen muotonsa.

Elokuvan kohtaama vastarinta johtuu paljolti siitä, että Joker trivialisoi vääriä asioita. Tämä ilmenee muun muassa siinä, miten elokuvan pelotellaan kannustavan väkivaltaan, kun samaan aikaan valkokankaille vyöryy jatkuvasti aseteknologiaa ja sotaa normalisoivaa Disneyn sarjakuvaviihdettä. Joker tekee kaikesta väkivallan ihannoinnista hyvin konkreettista ja henkilökohtaista. Samalla elokuva esittää sosiaalisten naamioiden ja poliittisen korrektiuden kulttuurin negatiivisena voimana, joka pyrkii tuhoamaan ihmisen minuuden ja lopulta itse aiheuttaa kohtaamansa anarkian. Arthur Fleck vapautuu vasta menettäessään lääkityksensä, mutta ei yhteisöllisiin normeihin, vaan omaksi itsekseen.

Joker [3]
Joker [4]

Tiivistetysti Joker kuvaa maailmaa, jossa ihminen saa osakseen vallitsevan kulttuurin hyväksyntää vain sosiaalisen valheen avulla. Vääränlainen erilaisuus päätyy nopeasti yhteiskunnan maalitauluksi, koska rikkoo yhdenmukaisuuden illuusion. Se taas luo katkeruuden. Ohjaaja Todd Phillips vaikuttaisi tiedostaneen käsissä olleen mahdollisuuden kritisoida modernia länsimaista ajatusmaailmaa vain hieman muuttamalla näkökulmaa sen sisältöön. Sen sijaan, että Jokerin tarinasta olisi tehty helppoa eskapismia, tuotettiinkin valkokankaille kertomus sorretun, kaiken avun ulkopuolelle katoavan yksilön mielisairauden puhkeamisesta. Valitun näkökulman takia elokuvaa ei voi oikein verrata esim. Marvel-teoksiin. Yhtä hyvin vertailukohtia kannattaa etsiä marginaalisemman elokuvataiteen syövereistä, teoksista kuten Woyzeck (1979) tai Henry: Portrait of a Serial Killer (1986). Samalla avautuu mahdollisuus huomata, miten sosiopaatin silmin rakennettu lähestymistapa on sulautunut onnistuneesti osaksi valtavirtaa.

Se että elokuva onnistuu myös erinomaisesti viihdyttämään, vaikuttaa saaneen monen kriitikon takajaloilleen.

Joker [5]
Joker [6]

Jos suuri osa supersankarielokuvista ja itse asiassa modernista valtavirran viihteestä toistaa patrioottista tarinaa oikeudenmukaisuuden tunteesta sekä järjestyksestä, kertoo Joker epävakaammasta todellisuudesta, jota ei voi hallita - ja jota joidenkin mukaan ei saisi kohdata edes taiteen avulla.

Paras uutinen onkin, että Joker tahkoaa rahaa niin kotimaassaan kuin maailmalla. Se tarkoittanee, että pitkään valkokankaita hallinneen heppoisuuden jälkeen, aletaan niillä nähdä jälleen yhä haastavampia teoksia.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 15.10.2019
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (4)
 SMJMMK*PI
  4.0 4.0 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.67/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (4)
75%
Joker (2019)  Joker (2019)  

kommentit

odota...
Humphrey Bogart kommentoi (15.10.2019 12:56:52)
user avatar Hyvä arvio, mutta tässä verrataan jatkuvasti muihin Marvel-elokuviin, vaikka leffa on DC-kamaa. Eikä sitä taidettu mainita kertaakaan.
vastaa »
pokeri kommentoi (15.10.2019 14:40:05)
user avatar Nuo muut blockbusterit, joissa "väkivalta esitetään ratkaisuna" ovat nimenomaan "etäännyttävää Marvel-väkivaltaa" - siis selkeästi höttöä fantasiaa jota tuskin kukaan ottaa tosissaan. Tämän elokuvan ongelmana on mielestäni juuri se, että väkivalta esitetään ratkaisuna realistisessa ja epäviihteellisessä kontekstissa.

En silti pelkää tämän johtavan oikeaan väkivaltaan, mutta elokuvana se on vakavuudessaan vielä marvelmössöäkin hölmömpi, ja todellakin aika haastava teos jonka katsominen ei oikein palkitse muuta kuin Phoenixin hienon roolisuorituksen muodossa.
vastaa »
Tuoppi kommentoi (16.10.2019 19:12:32)
user avatar Itse olin ensin antamassa neljä tähteä leffan jälkeen mutta mitä enemmän pohdin niin lasken kolmeen tai kolmeen ja puoleen. Minusta leffa on rankasti yliarvostettu. Phoenix käytännössä kantaa koko leffaa. Jos roolissa olisi pikkasenkaan vähemmän omistautunut ja heikompi näyttelijä niin leffa olisi korkeintaan keskinkertainen. Jos Ledger vaihdettaisiin pikkasen heikompaan näyttelijään Dark Knightissa niin leffa olisi silti melko hyvä. Philips yrittää mutta ei äijästä ole Scorsesen jalanjäljissä kulkijaksi. Vaikka kuinka pukkaa ulos kopiota Scorsesen Taksikuskista. Elokuvan yhteiskuntakritiikki on päivänselvää ja esitetään raskaalla kädellä ilman heinovaraisuuden häivääkään. Kaikki Batman viittaukset taas ovat päälleliimatun oloisia ja suoraan sanottuna turhia.

Ja loppupeleissä leffa on aivan liian totinen ja "realistinen" luodakseen kuvan että tuosta kaverista muka tulee rikollisnero ilman omatuntoa. Ensinnäkin Phoenix on rooliin ihan liian vanha kun ottaa huomioon kuinka vähän hän todellisuudessa muuttuu leffan aikana. Hän ei edes tapa yhtään täysin viatonta ihmistä. Kaikki uhrit esitetään enemmän tai vähemmän mulkeroina jotka ovat vahingoittaneet Fleckiä jollain lailla. Fleckille maalaillaan massamurhaajan psykologiaa mutta ei uskalleta viedä leffaa maaliin. Selitellään vain että hänestä tulee sellainen tulevaisuudessa... vaikka ennen elokuvaa painotettiin että kysessä on one-off leffa joka ei liity mihinkään aikaisempaan Jokeri-materiaaliin. Minusta elokuvaa kohtaan esitetyllä kritiikillä on siinä määrin pohjaa että Fleck ei muutu tarpeeksi pahaksi elokuvassa ja hänestä jää antisankarin kuva.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.10.2019 00:29:39)
user avatar Paras tänä vuonna toistaiseksi ulos tullut elokuva. Hyvin eksistentiaalinen ja ehkä myös oikeastikin pätevä sosiopatian syntyprosessien tarkastelemisessa. Ja ne jotka tämän näkivät vain ylivalveutuneiden poliittisten lasien läpi menettivät minusta nähden aika paljon. Toki tässä on sekin ulottuvuus ja mahdollisuus, että tämän voi halutessaan nähdä häiriintyneen sosiopaattisenkin ymmärryksen ja sympatioiden läpi, mutta sellaisenakin se oli ennenkaikkea katarttinen ja vapauttava, ei yllyttävä - jotain mitä kukkahattutädit eivät koskaan voi tajuta.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.10.2019 00:31:24)
lainaus:
Paras tänä vuonna toistaiseksi ulos tullut elokuva. Hyvin eksistentiaalinen ja ehkä myös oikeastikin pätevä sosiopatian syntyprosessien tarkastelemisessa. Ja ne jotka tämän näkivät vain ylivalveutuneiden poliittisten lasien läpi menettivät minusta nähden aika paljon. Toki tässä on sekin ulottuvuus ja mahdollisuus, että tämän voi halutessaan nähdä häiriintyneen sosiopaattisenkin ymmärryksen ja sympatioiden läpi, mutta sellaisenakin se oli ennenkaikkea katarttinen ja vapauttava, ei yllyttävä - jotain mitä kukkahattutädit eivät koskaan voi tajuta.
user avatar Oli myös linjassa parhaimpien sarjakuvajokerien tulkintojen kanssa, tarkkasilmäisempi huomasi muutavan näyttävän homagenkin matkan varrella.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa