Caroline Munro

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon (2006)

aka Derrière le Masque; Behind the Mask; Behind the Mask - Vita di un Serial Killer; Detrás de la máscara: el encumbramiento de Leslie Vernon

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon #1 Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon #2
IMDb

Slasherit voidaan laskea jo menneen talven lumiksi. Scream aloitti 90-luvulla pienimuotoisen uuden aallon buumin, mutta sen jälkeen ei ole satunnaisia yksityisyrittäjiä lukuun ottamatta tullut eteen mitään mullistavaa. Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon koettaa tehdä jotain hiipuneen genren eduksi, mikä ei ole helppoa, koska lähestulkoon kaikki vähänkin luova on jo toteutettu ja käänteet tappotapoja myöten käytetty loppuun. Scott Glossermannin kirjoittama ja ohjaama elokuva onkin kahtiajakoinen kokemus.

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon sijoittuu "oikeaan" todellisuuteen, missä kolme fiktiivistä legendaa, Jason Voorhees, Freddy Krueger ja Michael Myers, ovat suorittaneet murhatyönsä. Heidän rinnalleen halajaa alusta asti kahelisti muttei kovinkaan vakuuttavasti käyttäytyvä Leslie Vernon (Nathan Baesel), jonka sensaatiohakuisia puuhia kuvausryhmä ryhtyy taltioimaan hänen valmistellessaan historiaan jäävää verilöylyä. Tapahtumat käynnistyvät puolidokumentaariselle tyylille alisteisena ja turhan heiveröiseltä vaikuttava tarina tuntuu koituvan kohtaloksi jo hyvin varhain.

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon [1]
Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon [2]

Huoli osoittautuu puolittain todeksi. Elokuvan idea ei sinällään ole uusi ja sen kuvaustyyliin liittyy järkälemäisiä ongelmia. Alkuun käsivarakauhuja muistuttavalla tasolla oleva kuvaus toki pyrkii ohittamaan tavallisimmat tyyppiviat, kuten kuvaajan motivaation kuvata joka vaiheessa, mutta ne nakertavat silti uskottavuutta, joka ei ole rakentunut käsikirjoitusvaiheessa kunnolla. Uskottavuusongelmia kyllä yritetään oikoa loppua kohti kuvakielenkin muuttuessa perinteisemmän elokuvan suuntaan, jolloin myös dokumentaarisuus hylätään kylmästi. Samanaikaisesti sisäisen logiikan muotoilema todellisuus kuitenkin heittää häränpyllyä. Vielä kun kaiken kukkuraksi tapahtumat on raapustettu elokuva elokuvan sisällä -mallin mukaan, niin keittiössä on ollut liian monta kokkia veitsineen.

Mahdottoman tuntuisen kuvaustyylirikon mukanaan tuomat mindfuckmaiset ratkaisut, kuten osan "oikean" todellisuuden kuvausryhmästä siirtyminen fiktiivisiksi näyttelijöiksi, saavat miettimään olisiko alkupuolenkin voinut kuvata ja kertoa johdonmukaisemmin jo kauan ennen tällaisia neropattimaisia twistejä. Silloin kokonaisuutta ei vaivaisi raaka ristiriitaisuus, jota ei voi halutessaankaan selittää taiteellisuudella. Toisaalta kuvauksellisessa mielessä elokuvaa on huomattavasti kiinnostavampi katsoa loppupuolella, kun kamera ei vatkaa vaan operointi on miellyttävän vakaata teennäisempää intensiteettiä vältellen.

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon [3]
Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon [4]

Loppupuolisko kaiken kritiikinkin jälkeen määrittelee sisällön, joka näkökulmasta riippuen tuulettaa tai kangistaa konventioita, tai luhistuu keinotekoisessa itsetietoisuudessaan. Kaikki on kuitenkin lähellä sitä mitä saattoi odottaakin elokuvan noustessa ja kaatuessa ei-niin-karismaattisen päähenkilönsä mukana. Pakollisessa seksuaalisessa symboliikassa korostetaan falloksen sijaan vulvaa, jolloin kaiken takana on vahva naisselviytyjä. Väkivalta vastaavasti on melkoisen vähäpätöistä ja uhatonta, ja väitetty musta huumorikin väijyy visusti varjoissa. Homagehomoilua ei ole mitenkään ylenmäärin viittauksista huolimatta, ja suurimpana täkynä toimii hyvin lyhyen tohtoriloomismaisen roolin tekevä Robert Englund.

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernonia voi suositella lähinnä (huonojen) slasherien ystäville, muille se on samaa vanhaa tavaraa hieman eri paketissa.

**½--
© Esa Meisalmi, julkaistu: 27.11.2019
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSEM
  3.0 2.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!