Caroline Munro

Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker (2019)

aka Star Wars: The Rise of Skywalker; Star Wars: L'ascension de Skywalker; Star Wars: Episode IX - Der Aufstieg Skywalkers; Star Wars: L'ascesa di Skywalker; Star Wars: Episodio IX - L'ascesa di Skywalker; Star Wars: El ascenso de Skywalker

Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker #1 Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker #2
IMDb

30% saarnaa siitä, mitä on olla hyvä ihminen. 20% cameoita ja nostalgiaa. 40% kliseitä. 10% älyllistä viihdettä.

Kapinalliset ovat pulassa. Sithit ovat palaamassa ja kokoavat valtavaa laivuetta salaisessa paikassa perustaakseen viimeisen järjestyksen galaksiin. Rey kumppaneineen, saatuaan vihiä keisarin aikeista, lähtee etsimään vastauksia tuhotakseen hänen suunnitelmansa.

Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [1]
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [2]

J.J. Abramsin ohjaama The Rise of Skywalker on teknisesti laadukas, ja myös näyttelijät ovat vihdoin sisäistäneet roolinsa. Mutta elokuvan - kuten aiempienkin trilogian osien - käsikirjoitus tuhoaa teoksen orastavan potentiaalin.

The Rise of Skywalker yrittää luoda paljon nostalgia-arvoja, mutta ponneton käsikirjoitus lukuisine juonihaarniskoineen estää elokuvaa työntymästä syvemmälle Star Wars -maailmaan. Voimakkaan tarinan sijaan tekijöiden käsiin on jäänyt mosaiikki erilaisia ideoita, jotka kaikki on ympätty hienoihin Star Wars -miljöihin sen enempää välittämättä tarinan eri nyanssien syvemmästä kehittelystä. Siinä missä alkuperäinen trilogia rakentui tehokkaasti yhden ison käänteen ympärille, tykitetään saagan uusimmassa teoksessa käänteitä tuon tuosta muutaman sekunnin juonellisella aikajänteellä. Valitettavasti suuri osa käänteistä on onnettomia rimanalituksia, kuten esimerkiksi ratsuväkihyökkäys tähtihävittäjän kannella. Välillä tuntuukin siltä kuin katselisi Avaruusboltsien (1987) jatko-osaa, joka kuitenkin pitäisi ottaa vakavasti.

Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [3]
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [4]

Elokuva myös kertoo vielä kerran sen saman tarinan, jonka Star Wars -fanit ovat jo muutaman kerran nähneet. Jälleen kerran vastarinnan vihollinen on rakentanut ylivoimaisen superaseen, jonka voi kuitenkin tuhota yhden järjestelmässä piilevän heikkouden takia. Suurjohtaja Snoken kuoltua edellisessä elokuvassa - ennen kuin hahmo ehti edes päivää sanoa - kaivetaan naftaliinista vastarinnan uhkaksi jo aikoja sitten menehtynyt paha keisari. Pahan ja hyvän viimeistä yhteenottoa edeltävien juonellisten kliseiden takia elokuvan dramaattiset hetket eivät onnistu iskemään syvälle mieleen. Lukuisat deus ex machina -ratkaisut vaikuttavat tapahtumien kehityskaareen jopa enemmän kuin sankareiden kasvutarinat. Lisäksi riskejä kaihtamattoman tarinankerronnallisen heppoisuuden takia suuri osa tulevista tapahtumista on helppo ennustaa. Ennen kuin katsoja huomaakaan, on hän etääntynyt elokuvan sisäisestä maailmasta. Käsissään hänellä on värikäs Star Wars -karkki, josta olisi mukava pitää mutta joka ei maistu miltään.

Myös henkilöhahmot jäävät ohuiksi, vaikka näyttelijät yrittävätkin tehdä parhaansa. Etenkin Star Wars -elokuvien ensimmäinen suuri naissankari, helposti samaistuttava Rey, olisi ansainnut osakseen paremmin rakennetun draaman kaaren. Teräväsilmäinen huomanneekin, ettei sankaruus ole edes Reyn omissa käsissä, vaan hän on satunnaisten henkimaailman interventioiden luomus, ikään kuin ei itse kykenisi - toisin kuin Luke teki - täyttämään kohtaloaan. Vaikuttaa jopa siltä, että käsikirjoittajat keksivät vasta tähän elokuvaan hänen sukujuurensa. Millaisia mahdollisuuksia trilogialla olisikaan ollut, jos Reyn tarinaa olisi kirjoitettu tehokkaasti alusta saakka, sen sijaan, että siihen käytetään temaattisesti kuluneelta vaikuttavaa käännettä.

Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [5]
Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker [6]

Pahat ovat muuten tässä elokuvassa poikkeuksellisen pahoja, aina vaatteiden väriä ja musiikkia myöten. Rasittavuuksiin asti hiottu kolmannen valtakunnan symboliikka ikään kuin väittää, ettei uuden trilogian maailma kestä ainuttakaan harmaata sävyä - niin heikko se on. Voi toki olla, että järjestyksessään kolmas Star Wars -trilogia tuhoutui jo peruuttamattomasti sen toisessa osassa, The Last Jedi (2017), jonka olisi pitänyt luoda se syvä epätoivon ahjo, josta päätöselokuva kykenee kasvattamaan sankariensa kukoistuksen.

The Rise of Skywalker yrittää rakentaa yhden elokuvan sisään kokonaan uuden tapahtumasarjan ja siinä sivussa selittää edellisten osien juonelliset aukot. Lopputuloksena katsojan käsiin jää mädännyt elokuvallinen raato, joka valitettavasti kelvannee isolle joukolle moderneja Star Wars -faneja. Näin ollen Disney pääsee taas kerran läpi sieltä, missä aita on matalin.

**---
© Jari Mustonen, julkaistu: 19.12.2019
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 JMPI
  2.0 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.83/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Pettynyt kommentoi (20.12.2019 12:46:56)
user avatar Eli ihan samaa shittiä kuin jokainen Disneyn Star Wars -tuotos. En vain voi ymmärtää miten JJ Abramsin kaltainen lahjaton hipsteri on saanut näin suuren vastuun näin tärkeässä franchisessa - tai ehkä hän ottaa käskyt vastaan mukisematta, eikä uskalla haastaa studioporrasta. Abrams on vain uusi Michael Bay, joka yrittää korvata juonen ja omien lahjojensa puutosta sillä, että tunkee elokuvansa täyteen räjähdyksiä ja kaikkea muuta turhanpäiväistä. Mutta kai tämä sitten uppoaa nykyiseen degeneroituneeseen viihteen kuluttajaan.

Oli The Last Jedistä mitä mieltä tahansa, ainakin se yritti viedä asioita johonkin uuteen suuntaan, kuten George Lucaskin yritti jossain määrin jokaisella elokuvallaan, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Abrams ei oikein tunnu yrittävän yhtään mitään, vaan suoltaa ympäriinsä hajutonta ja mautonta teinifantasiaa, joka on kuin mangaa suurkuluttavan 14-vuotiaan emoteinin kynästä.

Arvostelusta sen verran, että viitteitä tuohon Reyn ja Palpatinen sukulaisuussuhteeseen oli kylläkin jo Episodi VII:ssä, lisäksi Rey pitää valomiekkaa samalla otteella kuin Palpatine. Eli tämä aspekti on ilmeisesti ollut tiedossa alusta asti, mutta kaikesta päätellen mikään muu ei ole ollut. Onkin käsittämätöntä miten typerästi Disney on lähtenyt käsittelemään koko franchisea, mutta ilmeisesti se ahneus on vain ajanut sen järjen ohi, mikä toki on täysin inhimillistä näinä pintakiillon ja turhuuden ylistyksen aikana.

Joskus saatan tämän vuokrata ja katsoa, mutta taitaapa jäädä viimeiseksi moderniksi Star Warsiksi omalla kohdalla. Mutta katsoin tai en, minulle se virallinen Star Wars -saaga päättyy Jedin paluuseen.

Kun ylipäänsä katsoo tätä nykyistä Hollywood kuraa, niin ei voin kuin ihastella millaista kulta-aikaa siellä vietettiin vielä 80-90 -lukujen tienoilla, kun sen ajan keskinkertaisetkin viihdespektaakkelit pyyhkivät lattiaa tämän päivän arvostelumenestyksillä (tämä tietenkin hieman kärjistäen). Hyvä puoli tässä kaikessa lienee se, ettei ainakaan tarvi maksaa kuukausimaksua mistään vitun streamauspalveluista, kun sisältö on niin ala-arvoista (ne muutamat vanhemmat helmet löytyvät yleensä poikkeuksetta jo omasta hyllystä), ettei sen katsomista kehtaisi myöntää edes anonyymisti.

Lisätään tähän nyt vielä, että sarjakuvafilmatisoinnitkin voisivat jo siirtyä ajasta ikuisuuteen ja Robert Downey Jr. voisi sillä yhdellä ja samalla roolillaan (elokuvasta riippumatta) painua vaikka sirkukseen soittamaan posetiivia.

Näinä modernin Disneyn, Netflixin ja Spotifyn aikoina alkaa olla lähes painajaismaista olla elokuvien ja musiikin harrastaja, kun fyysiset kappaleet hiljalleen katoavat ja kauppojen viihdeosasto näyttää siltä kuin Disneyn ja Electronic Artsin johtoporras olisi päättämässä sisäänostosta. Onneksi vielä toki voi metsästää käytettynä (kunnes tämäkin joskus lailla kielletään jonkun korporaation painostuksen vuoksi) ja jotkut pienet lafkat printtaavat jonkin verran marginaalisempaa tavaraa tai unohtuneita klassikoita. Vinyyli on sentään tehnyt uuden tulemisen, mutta elokuva- ja peliformaattien suhteen en oikein jaksa enää uskoa muuhun kuin entistä rajoittuneempaan (siis asiakkaan oikeuksien puolesta) digitaaliseen jakeluun. Mutta kai se sitten on ok tavallisen aivottoman kuluttajan kannalta, että suuret yhtiöt päättävät sen kapean valikoiman, josta voi näennäisesti vapaata tahtoa käyttäen valita sen seuraavan viihdekikkareen sulatettavaksi lammasmaisesti hymyillen, vaikka kuinka paska maistuisi suussa ja suupielet olisivat ruskeana.

Noh, nyt ymmärrän paremmin sitä, kun 80-luvulla sai kuulla vanhemman ikäpolven valittavan sitä kuinka sen ajan nykyelokuvat ja -musiikki eivät olleet mistään kotoisin. Vähänpä he tiesivät..
vastaa »
Jari Mustonen kommentoi (21.12.2019 15:08:04)
lainaus:
Eli ihan samaa shittiä kuin jokainen Disneyn Star Wars -tuotos. En vain voi ymmärtää miten JJ Abramsin kaltainen lahjaton hipsteri on saanut näin suuren vastuun näin tärkeässä franchisessa - tai ehkä hän ottaa käskyt vastaan mukisematta, eikä uskalla haastaa studioporrasta. Abrams on vain uusi Michael Bay, joka yrittää korvata juonen ja omien lahjojensa puutosta sillä, että tunkee elokuvansa täyteen räjähdyksiä ja kaikkea muuta turhanpäiväistä. Mutta kai tämä sitten uppoaa nykyiseen degeneroituneeseen viihteen kuluttajaan.

Oli The Last Jedistä mitä mieltä tahansa, ainakin se yritti viedä asioita johonkin uuteen suuntaan, kuten George Lucaskin yritti jossain määrin jokaisella elokuvallaan, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Abrams ei oikein tunnu yrittävän yhtään mitään, vaan suoltaa ympäriinsä hajutonta ja mautonta teinifantasiaa, joka on kuin mangaa suurkuluttavan 14-vuotiaan emoteinin kynästä.

Arvostelusta sen verran, että viitteitä tuohon Reyn ja Palpatinen sukulaisuussuhteeseen oli kylläkin jo Episodi VII:ssä, lisäksi Rey pitää valomiekkaa samalla otteella kuin Palpatine. Eli tämä aspekti on ilmeisesti ollut tiedossa alusta asti, mutta kaikesta päätellen mikään muu ei ole ollut. Onkin käsittämätöntä miten typerästi Disney on lähtenyt käsittelemään koko franchisea, mutta ilmeisesti se ahneus on vain ajanut sen järjen ohi, mikä toki on täysin inhimillistä näinä pintakiillon ja turhuuden ylistyksen aikana.

Joskus saatan tämän vuokrata ja katsoa, mutta taitaapa jäädä viimeiseksi moderniksi Star Warsiksi omalla kohdalla. Mutta katsoin tai en, minulle se virallinen Star Wars -saaga päättyy Jedin paluuseen.

Kun ylipäänsä katsoo tätä nykyistä Hollywood kuraa, niin ei voin kuin ihastella millaista kulta-aikaa siellä vietettiin vielä 80-90 -lukujen tienoilla, kun sen ajan keskinkertaisetkin viihdespektaakkelit pyyhkivät lattiaa tämän päivän arvostelumenestyksillä (tämä tietenkin hieman kärjistäen). Hyvä puoli tässä kaikessa lienee se, ettei ainakaan tarvi maksaa kuukausimaksua mistään vitun streamauspalveluista, kun sisältö on niin ala-arvoista (ne muutamat vanhemmat helmet löytyvät yleensä poikkeuksetta jo omasta hyllystä), ettei sen katsomista kehtaisi myöntää edes anonyymisti.

Lisätään tähän nyt vielä, että sarjakuvafilmatisoinnitkin voisivat jo siirtyä ajasta ikuisuuteen ja Robert Downey Jr. voisi sillä yhdellä ja samalla roolillaan (elokuvasta riippumatta) painua vaikka sirkukseen soittamaan posetiivia.

Näinä modernin Disneyn, Netflixin ja Spotifyn aikoina alkaa olla lähes painajaismaista olla elokuvien ja musiikin harrastaja, kun fyysiset kappaleet hiljalleen katoavat ja kauppojen viihdeosasto näyttää siltä kuin Disneyn ja Electronic Artsin johtoporras olisi päättämässä sisäänostosta. Onneksi vielä toki voi metsästää käytettynä (kunnes tämäkin joskus lailla kielletään jonkun korporaation painostuksen vuoksi) ja jotkut pienet lafkat printtaavat jonkin verran marginaalisempaa tavaraa tai unohtuneita klassikoita. Vinyyli on sentään tehnyt uuden tulemisen, mutta elokuva- ja peliformaattien suhteen en oikein jaksa enää uskoa muuhun kuin entistä rajoittuneempaan (siis asiakkaan oikeuksien puolesta) digitaaliseen jakeluun. Mutta kai se sitten on ok tavallisen aivottoman kuluttajan kannalta, että suuret yhtiöt päättävät sen kapean valikoiman, josta voi näennäisesti vapaata tahtoa käyttäen valita sen seuraavan viihdekikkareen sulatettavaksi lammasmaisesti hymyillen, vaikka kuinka paska maistuisi suussa ja suupielet olisivat ruskeana.

Noh, nyt ymmärrän paremmin sitä, kun 80-luvulla sai kuulla vanhemman ikäpolven valittavan sitä kuinka sen ajan nykyelokuvat ja -musiikki eivät olleet mistään kotoisin. Vähänpä he tiesivät..
user avatar Jep. Tällä hetkellä netissä on vielä muutamia isoja elokuvapankkeja, jotka sisältävät kaikkea mahdollista harvinaisempaa elokuvaa.
Joskus, kun noiden ylläpitäjät kyllästyvät on vaarana, että valtavamäärä elokuvahistoriaa katoaa käytännössä saavuttamattomiin.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa