Caroline Munro

Crimes of the Future (1970)


Crimes of the Future #1 Crimes of the Future #2

Genre

IMDb

Ennen kuin David Cronenberg tuli tunnetuksi hurmeisten tieteiselokuvien maakarina, "veren paronina", hän teki kokeellisia science fiction -elokuvia. Kanadassa kirjallisuustiedettä opiskellut Cronenberg teki ensimmäiset underground-filminsä hiukan yli 20-vuotiaana. Vaikka tyyli ja tekninen osaaminen olivat hänellä vielä tuolloin hakusessa, myöhemmissä töissä toistuvat teemat näkyivät William S. Burroughsin teoksiin syvästi ihastuneen ohjaajan elokuvissa jo tuolloin. Kauhun ja tieteisfiktion keinoin Cronenberg ruoti ruumiin politiikkaa, psykologiaa, mutaatiota ja seksuaalisuutta.

Ensimmäinen kokopitkä Stereo kertoo kanadalaisesta eroottisten tutkimusten instituutista. Opetusfilmiksi naamioitu elokuva kuvaa erään tutkimusoperaation toteutumista. Mykkäelokuvaa säestää monologi tapahtumien kulusta. Seitsemälle aikuiselle suoritetaan aivokirurginen operaatio, joka poistaa heiltä puhekyvyn, mutta tämän seurauksena he oppivat kommunikoimaan telepaattisesti. Lopulta kokeet johtavat itsemurhiin ja väkivaltaisuuksiin.

Stereo [1]
Stereo [2]

Cronenbergin tapa käsitellä mielen ja ruumiin kysymystä on vahva jo hänen esikoiselokuvassaan. Stereossa telepaattinen kommunikaatio nivoutuu pohdintaan siitä mikä ihminen lopulta on ja kuka sen saa määritellä. Kokeisiin osallistuneille ajatuksista tulee muille julkista riistaa, vaikka tavallisesti miellämme ajatuksemme yksityisiksi.

Cronenbergin rajaukset ja kuvat ovat tiukempia, ammattimaisempia ja hallitumpia kuin aivan varhaisissa opiskelijatöissään. Toronton yliopiston jylhissä, futuristisissa rakennuksissa on toismaailmallinen tuntu. Sama pohjavire kuuluu äänimaailmassa. Stereossa ei kuulla ihmisten puhetta lainkaan vaan hiljaisuutta ja monotonisen toteavaa tutkijan selostusta. Lopulta ääniraidat sekoittuvat kun mukaan liittyy myös muiden puhetta. Eräällä tavalla elokuvan katsoja on telepaattisessa yhteydessä elokuvan hahmojen ajatusten kanssa.

Stereo [3]
Stereo [4]

Stereo lainailee myös dokumentaarisesta kerronnasta. Tapahtumat esitellään pelkistetysti ja toteavasti. Suurta dramaattista jännitettä ei ole. Avantgardistisista taipumuksista huolimatta elokuva jää etäiseksi toisin kuin moni ohjaajan uran keskivaiheilla ilmestynyt elokuva.

Stereo [5]
Stereo [6]

Jos Stereon ihmiskuva on vielä jossain määrin optimistinen, katoaa toivo Crimes of the Futuressa. Tutkija Adrian Tripod harhailee futuristisessa ympäristössä, mumisten rappeutuneesta yhteiskunnasta. Kosmetiikkatuote on tappanut koko aikuisen naispopulaation maan päältä. Samaan aikaan miehet ovat sairastuneet erikoiseen tautiin, jonka vuoksi he eivät kykene kontrolloimaan enää itseään.

Miehet yrittävät mukautua naisten läsnäolon puutteeseen imitoimalla muun muassa synnytyksiä. Lopulta mukaan astuu myös kiero kultti. Mitään ei näytetä, mutta Cronenberg vie tapahtumat inhottavalla tavalla maaliin. Crimes of the Futuressa saattaa olla nykyisen sukupuolikeskustelun kannalta vanhakantaista dualismia, mutta toisaalta Cronenberg ei moralisoi elokuvassaan vaan tarkastelee muutoksia. Eikä Cronenbergin elokuva aseta normia millekään.

Stereo [7]
Stereo [8]

Crimes of the Future tuo mieleen ajatuksen Michel Foucaultin teoriasta biopoliittisesta ruumiista. Ruumiista on tullut tutkimuksen kohde, eikä kokeiden ja kontrollin ulkopuolelle ole enää pakenemista. Elokuva haastaa tarkoituksella, mutta laittaa myös pohtimaan mikä mieli ihmisen olemiseen liittyvillä rajoilla on.

Crimes of the Futuressa Cronenberg kuvaa värifilmille. Stereon tapaan maailma on kuitenkin kliinisen puhdas ja futuristinen jopa nykypäivän katsontakannasta. Elokuvan kokeellisuus kuuluu jälleen ääniraidalla. Toismaailmallinen tunne on sekä Stereossa ja Crimes of the Futuressa läsnä. Tunnetta vahvistaa myös molemmissa elokuvissa pääosaa esittävä Ron Mlodzik, jonka ilmeettömyys ja eleettömyys vieraannuttaa.

Stereo [9]
Stereo [10]

Cronenbergin molemmat varhaistyöt ovat kliinisen haastavia pohdintoja kontrollista ja ruumiin rajoista sekä vapaasta valinnasta. Niitä voi pitää sikälikin hätkähdyttävinä, että ne suhtautuvat perversioihin ja seksuaalisuuteen neutraalilla tavalla. Crimes of the Future kuten Stereo ovat monessakin mielessä kuitenkin raskasta katsottavaa. Ne ovat hitaita, paikoin jopa tylsiä, mutta temaattisesta löyhyydestä tai ideoiden puutteesta niitä ei voi kritisoida.

© Juho Liukkonen, julkaistu: 25.2.2020

Stereo

**½--
keskiarvo
toimitus
2.33/5.00 (3)
 JSPIJL*
  2.5 2.0 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)

 

Crimes of the Future

***--
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 PIJL*
  2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!