Caroline Munro

Starfilm (2017)


Starfilm #1  
IMDb

Tähtitaivas on mysteerien, pelkojen ja haaveiden runsaudensarvi. Kuten avaruus, tähtitaivas on fiktion sekä populaarikulttuurin polttoainetta ja ”rajaseutu”, jolla meissä herätetään toiveita, odotuksia ja pelkoja. Esimerkiksi avaruusseikkailuissa etsitään uusia elämänmuotoja, tutkitaan outoja maailmoja ja viedään katsojia paikkoihin, johon emme muuten pääsisi.

Tähdet ja unelmat ovat myös elokuvan ydintä. Kokeellisen elokuvan nouseva kyky Johann Lurf on kerännyt elokuvahistorian kaikki tähän mennessä löytämänsä elokuvien tähtitaivaat kronologiseksi koosteeksi. Lopputulos on omituinen kooste elokuvahistorian eräästä käytetyimmästä maisemasta, jota olisi helppo pitää itsestäänselvyytenä.

Starfilm [1]
Starfilm [2]

Star muistuttaa etäisesti YouTuben kokoelmavideoita ja sitä olisi helppo moittia banaaliksi harjoitelmaksi. Missä määrin tämänlaiset koosteteokset ovat edes elokuvaa? Lurf on rajannut teoksensa esittämisen teatteriympäristöön, mikä pakottaa tarkastelemaan sitä erilaiseen käyttötarkoitukseen miellettynä kokonaisuutena kuin 'parhaista paloista' koostuvia nettikollaaseja.

Starin erottaa kollaasivideoista myös sen kurinalaisuus. Eri elokuvissa nähdyt tähtitaivaat on liitetty peräkkäin ilman minkäänlaisia preferenssejä. Kuvat on valikoitu elokuvaan siten, ettei niissä näy muuta paitsi tähtiä tai mahdollisesti tähtisumuun viittaavaa.

Starfilm [3]
Starfilm [4]

Tähtitaivaan tuijottaminen kahden tunnin ajan isolta kankaalta on vastoin odotuksia vieraannuttava kokemus. Ehdoton leikkaus tekee elokuvasta katkonaisen, räpsyvän ja natisevan. Katsojan vieraantuessa huomio kiinnittyy siihen, kuinka tähtitaivasta on verhottu milloin mystisillä, arvoituksellisilla, uhkaavilla ja romantisoiduilla sävyillä. Kertovatko esimerkiksi tähtitaivaskuviin liitetyt uhkaavat ääniraidat mahdollisesti maailmanpoliittisista ideologisista jännitteistä ja pelosta toiseutta kohtaan? Mitä teknologian kehitys elokuvissa on lopulta tuonut lisää ymmärrykseemme tähtitaivaasta?

Sävyt syntyvät käytetyistä elokuvien ääniraidoista, ei niinkään kuvista. Lurf ei ole poistanut yhdestäkään näytteestä ääntä vaan leikkaa ne kuvan kanssa jättäen saumat näkyviin ja kuuluviin. Elokuvaan syntyy väkivaltainen ja mekanistinen, mutta samalla erikoinen rytmi. Katsojan ajantaju hämärtyy ja aikakausia on hetkittäin jopa vaikea erottaa toisistaan.

Starfilm [5]
Starfilm [6]

Lurfin elokuvaa ei ole helppoa katsoa kokonaan. Toisaalta ehkäpä tässä tapauksessa ei pitäisi edes puhua elokuvasta vaan teoksesta, jonka ytimen voi ymmärtää katsomatta sitä kokonaan? Tämä ajatus houkuttelee, sillä elokuvan mitta kasvaa vuosittain ohjaajan löydettyä uusia näytteitä teokseensa. Star kasvaa teoksena ja sen lopullista (tulevaa) mittaa on mahdotonta edes arvata. Mutta olisi projektin kannalta väärin arvottaa sitä vain ajatuskokeena. Elokuvalla on oma historiansa ja muistinsa, jolle pitää altistua. Tiivistelmien perusteella Starin ydintä ei voi ymmärtää.

Starfilm [7]
Starfilm [8]

Starin kauneus tai heikkous piilee sen abstraktiudessa ja toisteisuudessa. Osa kestää sen ehdottomuuden, osa taas ei. Teoksen ironia saattaa piillä siinä, kuinka kyvytön unelmatehdas loppujen lopuksi on tavoitellessaan ihmiskunnan haaveita ja toiveita. Starissa ei yritetäkään selittää mitään vaan katsoja jätetään ihmettelemään loputonta tähtitaivaiden virtaa. Niin paljon tähtiä, ja jokaisen on ratkaistava itse miksi.

***--
© Juho Liukkonen, julkaistu: 16.3.2020
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!