Caroline Munro

SARS Wars (2004) :: Khun krabii hiiroh

aka SARS Wars: Bangkok Zombie Crisis; SARS War

SARS Wars #1 SARS Wars #2
IMDb

Ensimmäiset oireet ovat pahoinvointi, oksentelu ja ihmislihan himo. Kuten hyvin muistamme, vuosien 2002-2004 SARS-epidemia iski kovimmin Kiinaan, Hongkongiin ja muualle Aasiaan. Thaimaassa kansallista hätätilaa käsiteltiin tuottamalla puolidokumentaarinen SARS Wars, joka paljastaa totuuden koko tapahtumaketjusta, aina taudin ilmestymisestä parannuskeinon löytymiseen - eli kaikkien saastuneiden tuhoamiseen.

Vuonna 2004 Thaimaan viranomaiset julistavat ylpeänä maansa ainoaksi virusvapaaksi valtioksi Aasiassa. Huvittavalla animaatiojaksolla esitetään SARS No. 4 -viruksen päätyminen Afrikasta lentävän pistiäisen mukana Stonehengen, Taj Mahalin yms. kautta Bangkokiin, jossa mulkero taksikuski Biggs (immigrantti tv-julkkis Andrew Biggs) saa kunnian olla ensimmäinen uhri, potilas nolla.

SARS Wars [1]
SARS Wars [2]

Virus tosin unohdetaan jo muutaman minuutin kohdalla, kun koulusta palaava Liu-tyttö kidnapataan värikkään jengin toimesta. Henkivartijat saavat miekasta ja haulikosta, ja isä palkkaa kaappareita jäljittämään jo alan hommista eläköityneen vastahakoisen Mestari Thepin.

Tehtävää suorittamaan Thep lähettää tähtioppilaansa, Hyper Manin. Pride-asussa aluksi riehuva miekkamies on rehti, mutta tyhmä. Onneksi rikollisnero Jai unohti lunnaskirjeeseen osoitteensa, joten päähenkilö suuntaa suoraan pääkallopaikalle pilviä hipovaan kerrostaloon. Samaan osoitteeseen on päätynyt jo aiemmin tavattu Mr. Biggs. Hän riutuu SARS-viruksen otteessa, pian levittäen infektiota paikallisiin asukkaisiin oksentelemalla ja puremalla.

SARS Wars [3]
SARS Wars [4]

Tässä vaiheessa SARS Wars muuttuu kauhujännäriksi, erehdyttävästi Lamberto Bavan kerrostalokauhuklassikko Demons 2:n malliin. Pirullisesti öriseväksi, terävähampaiseksi SARS-zombieksi muuntuneen Biggsin seuraava temppu on syödä rakastettu Kim-kissa. Toisaalla Liu onnistuu pakenemaan kaappaajiltaan, synnyttäen Die Hard -tyyppisen skenaarion - Liu nimittäin on melkoinen tappelija, ja selviää jopa Biggsistä silitysrautaa aseena käyttäen.

Gangsterit kohtaavat viimein Biggsin ja soveltavat SARS-potilaaseen vanhaa niksiä: haulikolla päähän. Se tepsii, mutta epidemia leviää toisaalla talossa; jopa lemmikkikäärme Albert sairastuu SARS:iin muuttuen jättimäiseksi, ihmisiä popsivaksi hirviöksi. Lauma aiemmin infektoituneita hyökkää yökerhoon pureskelemaan juhlijoiden päitä. Hyper Man pelastaa Liun roistoilta, ja nuolee hänen reidessään olevan haavan puhtaaksi - mikäpä sen hygieenisempää.

SARS Wars [5]
SARS Wars [6]

Lopulta uskottavuuden rajoja koetellut elokuva palaa vakavammaksi. Resident Eviliä muistuttavassa loppuosassa hallitus määrää rakennuksen karanteeniin, ja tiimi sotilaita lähetetään puhdistamaan talon sisuksia. Ulkopuolella mielenosoittajat vaativat oikeutta ja hoitoa asukkaille. Terveysministeri lupaa, ettei ketään vahingoiteta, vaan heitä vastaan käytetään vaarattomia, tapausta varten kehitettyjä anti-virus -ammuksia. Oikeasti hän tietenkin on määrännyt jo kaikki sairastuneet tapettaviksi. Erikoisluodit vain lamaannuttavat zombiet hetkeksi, samalla kun karanteenitiimi asentaa C4-räjähteitä ympäri taloa.

Mestari Thep saa enteen ja lähtee auttamaan Hyper Mania. Hänellä on mukanaan tiukan nahka-asun lisäksi kokoontaitettava temppeli, sekä jonkinlainen lasermiekka “Green Freeze Sword”, jolla sairastuneet on helppo pilkkoa siivuiksi - kunnes paristot loppuvat. Kolmas sankari tilanteessa on s/m-asussa rakennukseen ujuttautunut tohtori Diana, joka yrittää antaa tartunnan saaneille kokeellista lääkettä. Tämä on yllätys, koska elokuvan näkökulma on ollut kovin epäempaattinen sairastajia kohtaan. Syykin selviää heti: anti-virus räjäyttää potilaiden päät. Se ei Dianan ja vanhan mestari Thepin fiiliksiä latista, vaan he tanssivat erittäin kiusallisen soidintanssin ja painuvat nussimaan, unohtaen maailman ongelmat.

SARS Wars [7]
SARS Wars [8]

Zombiet eivät luovuta ja erään vatsasta jopa kömpii cgi:llä tehty Braindeadin vauvaa muistuttava tappajasikiö. Hyper Man onneksi potkaisee näyttävällä perhospotkulla vaavin seinään. Tässä vaiheessa levy armollisesti rikkoi dvd-soittimen, ja pakotti katsomaan viimeiset 20 minuuttia ilman tekstejä netistä. Loppuun on varattu melkoisia juonenkäänteitä, joihin ei tekstejä tarvitakaan - thaimaalainen tapa ylielehtiä riittää tekemään asiat selväksi.

SARS Wars on Bio-Zombien ja muiden Hongkong-käppäkauhukomedioiden kaltainen sympaattinen toimintahölmöily. Kaikenlaisen tusina-cgi-kauhun seasta sen erottaa edukseen huvittava dialogi (“Why is this unholy freak so fucking strong?” -”Fucking zombies!”), erinomaisen tyhmä huumori, sekä mielipuolinen tempo kaikessa tekemisessä. Digiefektit ovat toki 2004 malliin melko tökeröitä, mutta maskeeraus- ja piilolinssiefektit ilahduttavan hyviä - potilaat näyttävät karmivilta, ja he sopisivat sellaisenaan Bavan Demonsiin. Todisteena elokuvan potentiaalista sitä tosissaan yritettiin saada myös Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoon aikoinaan.

SARS Wars [9]
SARS Wars [10]

Ohjaaja Taweewat Wantha osuu samaan iloiseen nuottiin kuin Hongkongin tuottelias roskakeisari Wong Jing: eli vaikka heidän leffansa ovat typeriä, on niissä aina cooliuden hetkiä, oivallista toimintaa ja kekseliäitä efektejä. Wanthan seuraava leffa oli vähintään yhtä kahjo, myös body horror -henkinen The Sperm (2007). Siinä wannabe-rokkarin siittiöt lentelevät ympäriinsä tehden naisia raskaaksi, josta taas syntyy kummallisten olioiden aalto! Sittemmin Wanthan lupaava surrealistinen kehitys tyssäsi mainstream-tusinakauhuun, jossa ei voi enää revitellä, vaan ainoastaan matkia muita tuottajien vaatimuksesta. Uran huippukohta hänelle oli varmaankin parempaa Ong-Bakin jälkeistä thaikkuactionia edustavan Fireballin (2009) kirjoittaminen.

Onko tällainen epidemiahuumori sitten ok? Vuonna 2004 SARS Wars saattoi tosiaan olla “too soon”, mutta toisaalta Thaimaassa oli lopulta vain kaksi SARS-kuolemaa, eikä teosta selvästikään oltu mietitty ulkomaan yleisöt edellä. Kerrostalo-zombieinfektio elokuvien kategoriassa SARS Wars on kiinnostavampi kuin esim. tympeähköt The Horde (2009) ja REC (2007), mutta tautieksploitaation kovaan luokkaan Ebola Syndromen (1996) rinnalle sillä ei ole asiaa.

SARS Wars [11]
SARS Wars [12]

Sakeaa kamaa.

Just let them eat half of you first

***--
© Kalle Karinen, julkaistu: 23.3.2020
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (3)
 JSKKMK*
  3.0 3.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  0 (6)
0%
Khun krabii hiiroh (2004)  Khun krabii hiiroh (2004)Sars Wars: Bangkok Zombie Crisis