Caroline Munro

House (1977) :: Hausu


House #1 House #2

Japanilainen ohjaaja Nobuhiko Ôbayashi on tehnyt pitkän uran elokuvan parissa, mutta länsimaissa hänet tunnetaan edelleen lähinnä surrealistisesta kauhuelokuvasta House. Tämä on sikäli ymmärrettävää, sillä vaikka elokuva ei suinkaan ole ainoa osoitus Ôbayashin mielikuvituksesta, se on yksi ohjaajansa villeimmistä.

Elokuvan lähtökohta ei kuulosta järin päätähuimaavalta. Äidittömäksi jääneen Gorgeousin isä menee naimisiin. Isä lähettää teinin kuuden muun opiskelijatytön kanssa maaseudulle. Kaikkien yllätykseksi heidät majoittava sukulainen onkin paholainen.

House [1]
House [2]

Ôbayashin elokuvassa tyyli ratkaisee. Vaikka elokuvassa on oma sisäinen logiikkansa, hölynpölyllä ja holtittomalla kuvastolla leikitellään ja dadaistinen ilottelu vedetään tappiin.

Kaiken hehkutuksen lomassa on syytä myös huomauttaa, että vastaavanlainen ilottelu ei ollut japanilaiselle elokuvalle tuolloin täysin vierasta. Katsojalukujen laskiessa nuorten kykyjen sallittiin kokeilla rajoja. Suunta oli täysin päinvastainen kuin vielä vuosikymmen aiemmin, jolloin Seijun Suzukin kaltainen ohjaaja saattoi saada potkut studiolta liian omituisten elokuvien vuoksi.

House [3]
House [4]

Mistä elokuva kertoo? Elokuvatutkija Chuck Stevensin mukaan House muuntelee japanilaista myyttiä paranormaalista kissasta. Housessa tosin tätä folklorea on muuteltu niin raivokkaasti, että velka mytologioille ja popkulttuurille unohtuu.

Länsimaalaiselle elokuva näyttäytyy eräänlaisena kaleidoskooppina japanilaisesta pop-kulttuurista. House on samaan aikaan äärimmäisen sekava, räiskyvä ja omituinen, mutta myös tietoisen pöhkö.

House [5]
House [6]

Räiskeen aikana huomio kiinnittyy pähkähulluihin yksityiskohtiin. Teinitytön varoittamatta palasiksi jauhava piano, poskettomaksi huipentuva veriputous ja banaanikasaksi muuttuva sankari painuvat väistämättä mieleen.

Elokuva tuntuukin irvailevan etenkin maaseudun romantisoinnille. Hulluttelusta huolimatta melankolia muuttuvasta maailmasta ja sukupolvien eroista vakuuttaa.

House [7]
House [8]

Muistettavan elokuvasta tekee ohjaajan mieltymys pop-estetiikkaan. Kaaosta säestää Godiegon musiikki, jonka sekalainen paketti pop-balladeja ja syntetisaattoripulputusta antaa elokuvalle tunnistettavan sävyn. Samoin myös italialaisista kauhuelokuvista muistuttava hurja valojen käyttö.

Vuoristoratamaisesti etenevä elokuvaa ei pysty käsittämään kuin sen kontrastiensa kanssa. Saippuaoopperamaisen hempeilyn katkaisee surrealistinen kauhu. Housesta on helppo pitää, koska se yllättää koko kestonsa ajan.

****-
© Juho Liukkonen, julkaistu: 12.4.2020
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (8)
 JSTPKKMMMK*EMPIJL*
  3.5 4.0 4.0 3.0 3.5 2.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
5.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  13 (16)
81%
House (1977)  House (1977)Hausu