Caroline Munro

Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää

aka Borta med vinden; Autant en emporte le vent; Vom Winde verweht; Via col vento; Foise co vento; Lo que el viento se llevó

Gone with the Wind #1 Gone with the Wind #2

Censorship is to art as lynching is to justice.
- Henry Louis Gates

I obviously don't agree with this perspective, but GWTW is not real life. It's a story. An American story. And a damn good one.
- eräs elokuvan tummaihoinen fani

Harvardin yliopiston (tummaihoista) professoria ja kirjallisuuskriitikkoa Henry Louis Gatesia mukaillen: sensuurissa sivistymättömyys korvaa sivistyksen.

Tuulen viemää -elokuvan suurin synti on aina ollut, että se sijoittaa tapahtumat vanhan lännen idylliin puuvillapeltoineen ja orjineen romantisoiden asetelmaa. Vastapainona se antaa mustaihoisille äänen osana tarinaa, tuoden heidät esiin narratiivissa niin orjina, vapaina, jenkkisotilaina, toiminnallisina hahmoina, uhreina, omistajina ja voittajina. Käytännössä tämä tarkoitti sitäkin, että teos tarjosi tummaihoisille näkyviä rooleja aikana, jona se ei ollut tavanomaista. Hattie McDaniel voitti ensimmäisenä mustaihoisena Oscarin ja elokuva aloitti talon lapsipalvelijattarena nähtävän Butterfly McQueenin elokuvauran. Usein unohdetaan myös mainita, kuinka näyttelijöiden esiintulot nostivat keskusteluun tuon aikaista segregaatiota.

Kyseinen maailmanhistorian toistaiseksi menestynein elokuva kuvattiin suurelta osin Kaliforniassa. Ajan henkistä ilmapiiriä mukaillen oli ensimmäiselle kuvauspaikalle, "Atlantan palo", järjestetty erilliset käymälät mustaihoisille. Eräs lukuisista kohtauksen extroista, Lennie Bluett, suivaantui epäkohdasta ja kertoi siitä Clark Gablelle, joka sai sellaisen raivokohtauksen, että rotuerottelu kuvauspaikalla päättyi siihen. Myöhemmin elokuvan valmistuttua tummaihoiset näyttelijät eivät olleet tervetulleita Atlantassa järjestettyyn suureen ensi-iltaan ja Oscar-gaalassa McDaniel joutui istumaan erillään muista omassa pöydässään. Jo tuolloin elokuvaa vastaan järjestettiin mielenilmauksia, koska sen katsottiin ihannoivan vanhaa länttä ja arkipäiväistävän orjuutta. Hyvin vähän tuntuu muuttuneen, sillä tämän päivän Yhdysvalloissa edustajainhuoneen puhemies on vaatinut etelävaltioiden mahtimiesten patsaiden poistamista kongressin istuntorakennuksesta. Sisällissodan trauma ei ole kadonnut mihinkään. Historiaa ei ole käsitelty loppuun, vaan sen taakka elää. Tuulen viemää nousee siksi yhä uudestaan ja uudestaan takaisin osaksi poliittista dialogia, eikä se ole koskaan saanut olla pelkkä fiktiivinen teos.

Gone with the Wind [1]
Gone with the Wind [2]

Historian saatossa monet ovat halunneet omia Tuulen viemän omaan narratiiviinsa. Esimerkiksi, kun HBO tänä kesänä väliaikaisesti poisti teoksen suoratoistostaan 12 Years a Slaven käsikirjoittaneen John Ridleyn vetoomuksesta, räjähtivät sen myyntiluvut toisaalla. Yksi ihminen tai ohjelma-alusta ei voinut rajoittaa muiden oikeutta tulkita teosta ja rakentaa siihen omaa näkökulmaa. Kaiken kohun keskellä on unohtunut esimerkiksi Scarlettin edistyksellinen rooli lujatahtoisena nuorena naisena.

Yhä edelleen Tuulen viemää on - liki sata vuotta valmistumisensa jälkeen - eräs elokuvataiteen visuaalisesti huikeimmista teoksista. Sen draama imaisee sisäänsä, eikä henkilöhahmojen klassisimpien repliikkien teho ole kadonnut mihinkään. Se on myös teos, jonka sisällöstä feministitkin ovat kiistelleet vuosikymmeniä.

Elokuva alkaa, kun kauniissa valkoisessa mekossaan istuva Scarlett liehittelee ympärillään pyöriviä sotaa innoissaan odottavia nuorukaisia. Etelävaltioiden Georgia on voimansa tunnossa, sillä voittoa pidetään varmana. Scarlettin tragedian ensimmäinen siemen istutetaan, kun hän riitauduttuaan ihannoimansa miehen kanssa, kohtaa sattumalta omahyväisen Rhett Butlerin, miehen jota ei voi rakastaa, mutta johon elämä hänet katkerasti yhdistää.

Gone with the Wind [3]
Gone with the Wind [4]

Taisteluiden saavuttaessa pääkaupungin ja Atlantan palaessa, kääntyy sodan kulku. Georgia ja sen plantaasit ajautuvat ryöväreiden sekä irtolaisten armoille. Lähes yhdessä yössä eilinen elämä rikkauksineen katoaa ja Scarlett joutuu löytämään uudelleen itsensä sekä toivonsa; nyt köyhyyden ja nälän keskellä. Kaiken tragedian ja lukuisten kyynelten keskeltä Tuulen viemän sanomaksi nousee silti aina usko parempaan.

Viktoriaanisen ajan hengen mukaisesti Scarlett tarvitsee miehen turvatakseen oman taloudellisen asemansa. Sattumien kautta hän ajautuu siksi suhteeseen Rhett Butlerin kanssa, ihaillen kuitenkin toista mies - josta tulee hänen parhaan ystävättärensä kihlattu. Rhettin kohtalo on puolestaan huomata, ettei hän voi koskaan saada omakseen Scarlettin sydäntä. Suhteen raaka dynaamisuus ja Scarlettin lannistumaton tahto päättyy voimaannuttavaan finaaliin.

Alkuperäisromaanin kirjoittajan, itsekin Atlantassa Georgiassa syntyneen Margaret Mitchellin äiti oli suffragetti - eli edistyksellinen nainen, joka taisteli sukupuolensa äänioikeuden puolesta. Lisäksi Margaret tuli suvusta, jossa oli sekä irlantilaista että skotlantilaista verta, mikä selittänee osan Scarlettin perimästä sisukkuudesta, etenkin koska irlantilaisia sukujuuria kantavia aikanaan karsastettiin Yhdysvalloissa. Sisällissodasta hän kuuli tarinoita isoäidiltään ja sodan veteraaneilta varttuessaan rikkaassa viktoriaanisessa ympäristössä. Kirjoittaessaan Tuulen viemää hän oli kiinnostunut myös ihmisen seksuaalisesta psykologiasta sekä erotiikasta. Hänen veljensä kutsui sisartaan poikatytöksi. Eittämättä nämä kokemukset sekä mielenkiinnon kohteet päätyivät osaksi Scarlettin kohtaloa.

Gone with the Wind [5]
Gone with the Wind [6]

Tuulen viemää ei ole silti vain kiiltokuva vahvasta naishahmosta, vaan kompleksinen draama. Tästä pitää huolen muun muassa hetki, jona Rhett ottaa vaimonsa väkisin, ja etenkin kohtaus jossa Scarlett herää seuraavana aamuna hymyillen. Itse asiassa Mitchell kuvailee alkuperäisromaanissa, kuinka Scarlett kamppailee häpeän mutta myös sen tunteen kanssa, että antautuminen brutaaliin hyväksikäyttöön tuotti hänelle nautintoa. Tämä on saanut feministit riitelemään teoksen naiskuvasta. Syitä Mitchellille lisätä kohtaus voi olla lukemattomia, sillä fiktio mahdollistaa ihmisen seksuaalisuuden erilaisten kierojen ja ristiriitaisten motiivien käsittelyn. Rhettin osalta väkisinmakaaminen ilmentää hänen itsehillintänsä ja sitä myötä itsekunnioituksensa menettämistä.

Mitä tulee orjuuteen niin Mitchell ja vielä vähemmän elokuvan tuottanut David O. Selznick eivät tarkoittaneet kertoa tarinaa orjuudesta, joskin he sijoittivat kertomuksensa etelävaltioiden kyseenalaiseen ilmapiiriin. Siksi orjuuden osalta elokuva on vielä hankalampi. Mitchellin haavekuva lepäsi todennäköisesti vanhan lännen romantiikassa, orjuuden ollessa hänelle vain sivujuonne, johon hän ei etelän kasvattina osannut tarpeeksi keskittyä. Filmatisoinnista vastannut O. Selznick puolestaan syntyi edistyksellisessä Pennsylvaniassa - osavaltiossa, joka aikanaan sääti ensimmäisiä orjuutta kieltäviä lakeja. Hän meni niinkin pitkälle, että ilmoitti käsikirjoittajalleen Sydney Howardille, ettei omaa minkäänlaista tarvetta tehdä mustaihoisia vastustavaa teosta ja karsi joitain romaanin ylilyönneistä, mutta jätti elokuvaan sen tarinan kannalta keskeisen miljöön - romantisoidun vanhan lännen.

Atlantassa, Georgiassa, pidettyyn ensi-iltaan saapui runsaslukuinen yleisö - osalla mukanaan etelävaltioiden lippu. He kenties haaveilivat elokuvan kertovan tämän vanhan lännen jatkumisesta, mutta elokuva itse asiassa kuvaa sen kuihtumista. Pala palalta kaikki mikä edustaa vanhaa länttä kuolee. Myös Scarlett siirtyy uuteen elämään. Osa Tuulen viemän ristiriitaisuudesta selittyykin sillä, että tarina sijoittuu miljööseen, jota sellaisenaan ei koskaan ollut ja jota nykyään ei joidenkin mukaan saisi olla edes mielikuvituksessa. Tässä kielletyssä historian, syytösten ja fantasian kohtaamisessa elämme katsojina jatkuvassa ambivalentissa tilassa.

Gone with the Wind [7]
Gone with the Wind [8]

Vanhan lännen kadotessa orjien ja Scarlettin suhde muuttuu yhä läheisemmäksi. Mannysta tulee jopa hänen omantuntonsa ääni. Vaikka elokuvan tummat hahmot ovat stereotypioita, ovat ne huomattavasti inhimillisimpiä kuin mitä nähdään sadoissa muissa tuon aikakauden fiktioissa aina kirjallisuudesta elokuviin ja sarjakuviin. Paljon osuvampiakin kohteita löytyisi elokuvan kohtaamalle kritiikille, mutta ison näkyvyytensä takia - miljoonat ovat rakastuneet teokseen - Tuulen viemää joutuu kantamaan syyllisyyden taakan.

Tuulen viemän ylle on haluttu rakentaa liiallisenkin rasistista narratiivia, jopa myyttiä. Elokuva katsoo maailmaa naiivisti etelän silmin. Sen historiallinen asetelma on hankala, mutta asian voi nähdä myös siten, että juuri teoksen sisäinen kritiikittömyys romantisoitua etelän idylliä kohtaan tekee siitä hyvin rehellisen teoksen suhteessa siihen aikakauteen, jota se kuvaa. Esimerkiksi New York Timesiinkin kirjoittanut, afroamerikkalaisen taustan omaava etelävaltioissa varttunut, Angelica Jade Bastién, on huomauttanut elokuvan olevan paitsi viettelevän kaunis myös tärkeä, koska se käsittelee orjuutta romantisoidun näkökulman kautta. Hän mainitsee vertailukohtana juuri 12 Years a Slaven, joka esittää orjuuden suoraviivaisesti väkivaltana ja tarjoaa siksi helpon, etäännyttävän kosketuksen aiheeseen, kun taas Tuulen viemää viettelee havaitsemaan orjuuden hyväksymisen syvemmän rakenteen. Elokuva on kuin ovi, josta astuttuaan sisään voi nähdä historian eräästä näkökulmasta.

Kaihoisa näkökulma vanhaan länteen korostaa katsojan roolia, ja kutsuu katsojia ottamaan kantaa ja ilmaisemaan itseään. Paradoksaalisesti jotkut ovat käyttäneet tämä ilmaisuntarvetta vaatimalla elokuvan sensuroimista, näin vaientaen muiden mahdollisuuden samaan itseilmaisuun.

Gone with the Wind [9]
Gone with the Wind [10]

Valmistuttuaan Tuulen viemästä tuli heti osa taiteen historiaa. Kaiken tosielämän kiistelyn keskellä unohtuu, ettei Tuulen viemää alkujaan halunnut kertoa tarinaa tosielämän orjuudesta, vaan fantasian Scarlettin elämästä. Tämä ei poista kritiikkiä teoksen yltä, mutta auttaa näkemään sen fiktiivisenä taideteoksena. Kaikkien moraalisten dilemmojen jälkeen Scarlettin viimeiset hetket elokuvassa ovat vaikuttavia sinetöiden teoksen aseman. Ennen finaalia ollaan nähty jo monia visuaalisesti uskomattomia ja tunneilmaisultaan komeita otoksia - kuten Melanien ja Ashleyn jälleennäkeminen; kohtauksia ja romantiikkaa kaikkein ikonisimmillaan sekä traagisimmillaan. Tuulen viemää määritteli uusiksi sen, miltä elokuvataide voi näyttää ja millaisia tunteita se voi herättää. Sen puvustus, lavastus ja kuvaus eivät häviä tämänkään päivän teoksille.

Tarinan viimeiset hetket sisältävät peräti kaksi elokuvahistorian kuuluisimpiin lukeutuvaa repliikkiä. Ne kuullaan, kun Rhett Butler, joka ei välitä hittoakaan, ja Scarlett, jonka sielusta tuli ei koskaan sammu, erkanevat jälleen yhden riidan jälkeen. Maaten itkuisena vasten portaita surupuvussaan kaiken menetettyään, palaa Scarlettin mieleen jotain kaukaista. Tuo paikka, josta kaikki ovat jo poistuneet - hänen isänsä ja äitinsä, kaikki rakkaat ja rakastetut. Paikka, jota aika ei ole kuitenkaan vienyt pois sydämestä. Lapsuuden kodissa, Tarassa, koittaa aina uusi huominen.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 24.6.2020
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (5)
 JSTPJMMHEM
  3.5 4.0 4.5 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.83/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (8)
75%
Gone with the Wind (1939)  Gone with the Wind (1939)Tuulen viemää  

kommentit

odota...
Antisocialist kommentoi (28.6.2020 01:22:12)
user avatar Jos tämä arvostelu olisi kirjoitettu paperille, se olisi soijalattemukin jälkiä täynnä.
vastaa »
anonyymi kommentoi (4.7.2020 19:50:25)
user avatar Täytyypä tämäkin näin BLM:n kunniaksi katsella.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa