Caroline Munro

Wing Commander (1999)

aka Pilotes sans peur; Wing Commander - Attacco alla Terra

Wing Commander #1 Wing Commander #2

Käsite videopelielokuva syntyi pitkälti 1990-luvulla suosittujen taisteluarcadehittien filmatisoinneista. Double Dragon (1994), Street Fighter (1994) ja Mortal Kombat (1995-) -elokuvat synnyttivät edelleenkin vahvana elävän stereotypian pelielokuvien lähtökohtaisesta huonoudesta. Wing Commander poikkesi edellisistä siinä, että se oli ensimmäinen iso tietokonepelifilmatisointi.

Wing Commander oli Chris Robertsin luoma pelisarja ja Origin Systemsin toinen lippulaivabrändi Ultima-pelien ohella. Pelit ilmestyivät vuosien 1990 ja 1997 välillä ja ne yhdistivät alun perin suuressa suosiossa olleet simulaattorit kohti elokuvallisempaa ilmaisua animaatioiden, musiikin käytön ja tarinan kautta. Suurin elokuvallinen askel otettiin pelissä Wing Commander III: Heart of the Tiger (1994), jossa toimintajaksojen välillä juonta vietiin eteenpäin aidolla videokuvalla ja oikeilla näyttelijöillä. Peli pakattiin neljälle CD-ROM-levylle tuohon aikaan vielä yleisten levykkeiden sijaan ja sitä mainostettiin ensimmäiseksi interaktiiviseksi elokuvaksi. Wing Commander IV: Price of Freedom (1996) jatkoi samaa konseptia ja tarinaa budjetin noustessa ennätykselliseen kymmeneen miljoonaan.

Wing Commander [1]
Wing Commander [2]

Wing Commanderista tuli 1990-luvun pelien superbrändi. Jokaisen osan tuotanto oli edellistä mahtipontisempi ja pelien tehovaatimukset vaativat käytännössä pelaajia päivittämään koneensa ja ostamaan erityisesti uusia ääni- sekä videokortteja. Päivitys saattoi maksaa moninkertaisen summan verrattuna itse peliin. Pelaajat (tai heidän vanhempansa) olivat kuitenkin valmiita tekemään tämän, koska peli pystyi aina täyttämään odotukset ja nostamaan rimaa korkeammalle niin teknologian kuin sisällön suhteen. Wing Commanderit olivat niitä tuotteita, jotka osaltaan rakensivat PC:stä pelikoneen.

Pelien tarinoissa vieraileva näyttelijäkaarti oli nimekästä ja osissa nähtiin mm. Mark Hamill, Malcolm McDowell, John Rhys-Davies, Christopher Walken ja Clive Owen. Pelisaagan kolmas ja neljäs osa olivat 1990-luvun pienen teknologiahypen keskiössä, jota myös Sillywoodiksi kutsuttiin. Jälkikäteen annettu nimi tulee ajanjaksosta, jossa Hollywood ja Silicon Valley yrittivät konseptoida yhteen erilaisia interaktiivisia elokuva-/peli-/viihdeteknologioita. Wing Commanderien sisältöä ja menestystä pidettiin esimerkkinä uudesta ajasta.

Electronic Arts osti Originin vuonna 1992 ja neljännen osan jälkeen Chris Robertsin sopimukselliset velvoitteet loppuivat. Hän lähti kehittämään elokuvaa samanlaisella do-it-yourself-mentaliteetilla, jolla pelit ja koko brändi oli tehty. Hän kirjoitti käsikirjoituksen ja toimi ohjaajana sekä tuottajana. Roberts oli aiemmin kuvannut pelien kohtaukset, mutta muilta osin kyse oli hänen ensimmäisestä (sekä viimeisestä) elokuvaohjauksestaan. Myös efektit olivat hänen tiukassa valvonnassaan.

Wing Commander [3]
Wing Commander [4]

Wing Commander -elokuvassa ihmiskunta käy epätoivoista taistelua Kilrathi-nimistä leijonamaista ja aggressiivista lajia vastaan. Tapahtumat sijoittuvat Tiger's Claw -nimiselle tukialukselle, joka toimii sodan etulinjassa. Elokuvan nimihahmo Christopher Blair (Freddie Prinze Jr.) saa tehtäväkseen toimittaa salaisen viestin avaruuslaivaston komentoalukselle. Selviää, että Kilrathi-laivastolla on salainen navigointilaite ja maan sijainti. Ihmiskunnan selviäminen on taas muutaman keltanokkalentäjän käsissä.

Wing Commanderin yksi tunnusomainen piirre on toisen maailmansodan ja erityisesti tyynenmeren taisteluiden sovittaminen avaruuden olosuhteisiin. Tapahtumien keskiössä on tukialus, joka vertautuu niin esteettisesti kuin toiminnallisesti toisen maailmansodan lentotukialuksiin. Vastustajat ovat kilratheja, militaristisia, mutta kunniakoodiston omaavia aggressiivisia sotureita (vrt. japanilaiset). Avaruustaisteluissa alukset yrittävät kääntää tulivoimaiset kylkensä kohti vihollista vanhojen meritaistelujen tapaan. Lentäjien mentaliteetti on sekin kliseistä Top Gun -henkistä itsekehun ja ylilyödyn mesoamisen sekamelskaa. Jürgen Prochnowin myötä elokuvaan on lisätty myös selkeä Sukellusvene U-96 (1981) -pastissikohtaus; avaruusalus piileskelee vihollisaluksilta kuun pinnalla. Viholliset luotaavat ja pommittavat pintaa, jossa alus pysyy liikkumatta ja miehistö varoo puhumasta paljastumisen pelossa.

Wing Commander [5]
Wing Commander [6]

Elokuvan ongelmat ovat lähes joka sektorilla. Käsikirjoitus epäonnistuu täysin. Mukaan on dumpattu sotaelokuvakliseiden lisäksi päälleliimattua romanssia ja koko paketti on kasattu myötähäpeää herättävän huonolla dialogilla ja näyttelijöillä. Robertsin ensimmäinen virhearvio oli elokuvan reboottaushenkinen lähtökohta. Hän halusi aloittaa tarinan alusta ja hylkäsi alkuperäiset nimekkäät näyttelijät. Blairia aiemmin esittänyt Mark Hamill oli jo pelisarjassa kokenut kehäraakki, mutta elokuvassa hän halusi kertoa nuoresta Blairista. Tämä johti siihen, että heikon käsikirjoituksen ongelmat tulivat korostetusti esiin, kun näyttelijät eivät pystyneet sitä ammattitaidollaan kompensoimaan. Freddie Prinze Jr. on myös maininnut, että alkuperäinen käsikirjoitus vaihtui hetkeä ennen kuvauksia paljon huonompaan ilman selityksiä.

Elokuvan näyttelijädynamiikassa voi toki nähdä hieman tahatonta ja tarkoituksetonta Starship Troopersia (1997). Wing Commanderissa on lähinnä televisiosta tuttuja nuoria ja kokemattomia näyttelijöitä (Freddie Prinze Jr., Matthew Lillard, Ginny Holder) kokeneiden sivuosahahmojen (David Suchet, Jürgen Prochnow) kera. Mutta Roberts ei tietenkään ollut mikään Verhoeven.

Wing Commander [7]
Wing Commander [8]

Juonelle lisää hallaa tekee ns. avaruuden pilgrim -mystiikka. Kyseessä oli elokuvaan keksitty mytologia ensimmäisistä avaruusmatkailijoiden sukupolvista, jotka olivat muutamassa sadassa vuodessa kehittäneet jonkinlaisen yliaistillisen geneettisen fiiliksen avaruuden ilmiöitä kohtaan. Nämä pyhiinvaeltajat olivat sittemmin kokeneet noitavainon kaltaisen puhdistuksen jostain syystä ja päähenkilö on tietysti tämän joukon jälkeläinen. Tälläinen ns. Chosen One/Valittu -tyyppinen rakenne on lähes poikkeuksetta aina katsojan älykkyyden aliarvioimista. Mitä tahansa reaalimaailman lakeja rikkovia kykyjä voi olla piilevänä tämän valitun työkalupakissa, jotka sitten paljastuvat sopivissa kohdin elokuvan realismin rikkoen. Niin tapahtuu tässäkin.

Elokuva floppasi pahasti ja tuhosi elokuva franchisen, ennen kuin se ehti alkaakaan. Elokuvaa levitettiin Suomessakin vain yhdellä kopiolla. Projektin suurimmat ongelmat olivat epäilemättä Robertsin kokemattomuudessa, mikromanageroinnissa ja ylipäätään kaiken kontrolloinnissa. Se mikä toimi pelialalla, ei enää toiminut elokuva-alalla. Koko brändin sisäinen maailma mukaan lukien alukset päätettiin suunnitella uusiksi. Aikataulujen pettämisestä kertoo esimerkiksi se, että Kilrathien uudelleenmuokkaus oli vielä kuvausten alkaessa niin pahasti kesken, että lajia yritetään näyttää elokuvassa mahdollisimman vähän. Efektit ja avaruustaistelut ovat siltikin ainoita asioita, joita katsoo ihan mielellään.

Wing Commander [9]
Wing Commander [10]

Chris Roberts jatkoi elokuvatuottajana ja sai aikaan muutamia menestyselokuvia, kuten Punisher (2004) ja Lord of War (2005). Hän palasi pelien pariin vuonna 2012 Star Citizenillä, joka keräsi massiiviset 9 miljoonaa dollaria joukkorahoituksella ja summa on noussut vuoteen 2019 mennessä 250 miljoonaan. Star Citizenin saama rahoitus osoitti Wing Commanderin arvon Robertsin käsissä, sijoittuuhan se samaan universumiin. Mukana on taas kerran myös Mark Hamill.

Kyseessä on toinen yritys rakentaa moninpeliympäristö brändin ympärille. 1990-luvulla oli rakenteilla Wing Commander Online, mutta Originin omistaman Electronic Artsin poukkoilu ja kykenemättömyys nähdä internet-pohjaisten pelien liiketoimintaa tuhosi projektin. Star Citizen taasen on äärimmäisen kunnianhimoinen useita erilaisia pelimekanismeja yhdistävä projekti, mutta kahdeksan vuoden jälkeenkään on vaikea sanoa mikä tulee olemaan lopputulema. Peli on edelleen alpha-vaiheessa, mutta aktiivisessa kehityksessä.

Wing Commander [11]
Wing Commander [12]

Wing Commander jäi marginaaliseksi reunaviitteeksi niin videopelielokuvien, kuin oman brändinsäkin sisällä. Se vahvisti omalta osaltaan jo huonoa videopelielokuvien mainetta ja vaikka sen heikkoudet ovat ilmeiset, niin se on silti osa 30-vuotista Wing Commander -jatkumoa, jonka taru ei välttämättä ole vielä kirjoitettu. Elokuvan katsomisen arvo löytyykin lähinnä kiinnostuksesta brändiin ja uteliaisuudesta siihen, miten epäonnistunut elokuva onkaan.

**---
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 13.8.2020
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (2)
 JSJL
  2.0 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
JDelwynn kommentoi (14.8.2020 21:45:44)
user avatar Huhhahei, tulipahan tämäkin mestariteos katsottua ihan valkokankaalta aikoinaan, ja pelisarjan fanina oli hype huipussaan. Innostus häipyi heti siinä vaiheessa, kun näin ensimmäisen kerran karvattomat kuminaama-Kilrathit. Siinä oli yksi elokuvakokemus, jota en unohda koskaan.
vastaa »
KilrathiRomance kommentoi (15.8.2020 14:04:58)
user avatar Surkuhupaisaa Star Citizen -projektia seuranneena täytyy tarkentaa sen verran, että Star Citizen ei sijoitu samaan universumiin kuin Wing Commander. Sen sijaan voidaan sanoa, että SC on WC:n henkinen jatkaja. Tutut elementithän siellä pyörii. Tahtoo vain projekti olla samanlaisten mikromanagerointien ja ylilupausten kohteena kuin tämä elokuvakin.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa