Caroline Munro

Color Out of Space (2019)

aka Colour Out of Space; H.P. Lovecraft's Color Out of Space

Color Out of Space #1 Color Out of Space #2

Richard Stanleyn paluuta pitkän fiktioelokuvan pariin odotettiin kuin kuuta nousevaa. Lupaavan ohjaajanalun ura katkesi 1990-luvulla "katastrofituotanto" The Island of Dr. Moreaun (1996) takia. Tämän jälkeen ohjaaja on työskennellyt lähinnä dokumenttien ja lyhytelokuvien parissa.

Stanleyn uuden kokopitkän vihdoin toteuduttua vastaanotto oli kahtalaista. Toisaalta Color Out of Spacea kiiteltiin onnistuneimpana H.P. Lovecraft -adaptaationa aikoihin, toisaalta sitä kritisoitiin käsikirjoituksen kankeudesta ja pääosaa esittävän Nicolas Cagen holtittomasta sekoilusta.

Color Out of Space [1]
Color Out of Space [2]

Onko vika katsojien odotuksissa vai elokuvassa? Vaikka Stanleyn Hardware (1990) ja Dust Devil (1992) ovat kiistatta mainioita elokuvia, tuntui niiden kulttimaine varjostavan ohjaajan paluuteoksen vastaanottoa. Stanley hallitsee tunnelmoinnin ja symbolileikin, minkä vuoksi hän on yksi persoonallisimpia ja kiinnostavimpia elossa olevia lajityyppiohjaajia. Näistä näkyy viitteitä myös hänen tuoreimmassa kokopitkässään, mutta ote on silti pökkelömpi.

Jos Color Out of Space on jotain, niin häpeilemätöntä B-elokuvaa. Asiaan on saattanut osaltaan vaikuttaa, että Stanleyn kollegat säveltäjä Simon Bosswellista lähtien on korvattu täysin uudella työryhmällä. Rivituotannon vaikutelmaa vahvistaa myös, että elokuvan tuotantoyhtiö on roolittanut pääosassa riekkuvan Cagen muihinkin viimeaikaisiin tuotantoihinsa (Mom & Dad, 2017, ja Mandy, 2018).

Silmiinpistävintä elokuvassa onkin sen farssinomaiset piirteet. Komediaa viritellään keskiluokkaisesta perheestä, joka omahyväisesti uskoo omaan kaikkivoipaisuuteensa tuntemattoman voiman edessä.

Color Out of Space [3]
Color Out of Space [4]

Maaseudun elämistä opetteleva perhe kuvittelee ymmärtävänsä luonnon syvemmän kiertokulun. Perheen tytär karkaa mökiltä metsään harrastamaan okkultistisia rituaaleja, perheen matriarkka yrittää saada otteen markkinoista tietokoneen välityksellä, poika pänttää omassa huoneessaan salaliittoteorioita ja perheen isä kimpaantuu epäonnistuttuaan kerta toisensa jälkeen tiluksensa hoidossa.

Naurut irtoavat pääosin Cagesta, jonka eksentrinen tyyli ihastuttaa ja vihastuttaa. Liioiteltu raivoaminen antaa tarvittavaa väriä muuten yskien liikkeelle haparoivalle elokuvalle. Siinä missä muut näyttelijät vaipuvat elokuvan mittaan hallitusti katatoniaan, yltyy Cage hetki hetkeltä maanisemmaksi.

Elokuva voi tuntua irtiotolta Stanleyn tuotannossa, mutta ainoastaan mikäli ei tunne kuin hänen fiktioelokuvansa. Color Out of Space lainailee vaikutteita muun muassa ohjaajan omia yliluonnollisia kokemuksia käsittelevästä The Otherworld -dokumentista (2013). Elokuvassa cameon tekevä Tommy Chong on roolitettu hörhöksi, joka muistuttaa erehdyttävästi edellä mainitussa Stanleyn dokumentissa esiintynyttä ennustajaa. Myös ohjaaja itse on myöntänyt viittauksen.

Color Out of Space [5]
Color Out of Space [6]

Alun pöhköilyn jälkeen groteski kauhukuvasto pääsee valloilleen ja elokuva vie mennessään. Avaruudesta saapunutta outoa väri-ilmiöitä ei pysty selittämään järjellä, eikä se tunne armoa ketään kohtaan. Tuntemattoman ambivalenttius tavoittaa jotain olennaista kosmisesta kauhusta.

Kaiken imaiseva väri vääntää kaikkivoipuutta edellyttävät, arkijärjelle keskeiset perusolettamukset ja mittasuhteet nurin niskoin. Katsoja ja kaaoksesta selvinneet joutuvat hyväksymään ajan sekä avaruuden julmuuden ja olemassaolon itselleen tuntemattomassa kaikkeudessa.

Elokuvassa miellyttääkin Stanleyn kyky loihtia makaabereja ja groteskeja tilanteita. Color Out of Space sisältää säälimättömimpiä ja tyrmäävimpiä kohtaloita, mitä tuoreessa valtavirran kauhuelokuvassa on nähty hetkeen.

Color Out of Space [7]
Color Out of Space [8]

Stanley ottaa vapauksia Lovecraftista useilla tapaa siirtäessään tapahtumat nykypäivään. Samalla ääninäyttelijävalinnoilla ja pääosaroolituksilla otetaan vaivihkaa kantaa Lovecraftin maineeseen rasistina ja hänen kirjojensa naiskuvaan.

Ohjaajan kannanotot paljastuvat pienissä valinnoissa. Vaikka ulkoavaruudesta pyyhkäisevä ja lumoava väri jääkin selittämällä, antaa Stanley viitteitä ihmisten piittaamattomuudesta tunnistettavamman ilmiön kautta. Nopeasti television ruudulla vilahtavat uutiskuvat hallitsemattomista todellisista luonnonilmiöistä muistuttavat siitä, että ihminen saattaa olla nöyryytensä puutteen vuoksi syypää omaan tuhoonsa.

Ei Color Out of Space maailmankuvaltaan tietenkään täysin nihilistinen ole, mutta sen varoitus ei jää epäselväksi. Käykö lopulta niin, että ihminen ei ole muuta kuin ohimenevä ilmiö?

***--
© Juho Liukkonen, julkaistu: 27.8.2020
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (4)
 JSJLTPJL*
  3.0 3.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!