Caroline Munro

Twisted Pair (2018)


Twisted Pair #1 Twisted Pair #2

Las Vegasilaista arkkitehti Neil Breeniä ei voi oikein järjellä käsittää. Breen tekee maailman huonoimpia elokuvia (tavanomaisten mittapuiden mukaan), mutta kieltäytyy jyrkästi myöntämästä asiaa. Tässä Breen eroaa siis täysin Tommy Wiseausta, joka on nöyryyttänyt itsensä yrittämällä väittää, että The Roomin koomisuus olisi tarkoituksellista. Breenin mielestä hänen elokuvissaan ei sinänsä ole mitään vikaa: ne ovat riippumattomasti tuotettuja pienen budjetin elokuvia, mutta pohjimmiltaan kuitenkin normaaleja elokuvateatterielokuvia siinä missä Hollywoodin blockbusteritkin. Breenin fanit ovat lähteneet tähän leikkiin mukaan ja ylistävät vuolaasti maestron teosten visionäärisyyttä ja omaperäisyyttä, niiden kömpelyydet täysin ohittaen. Breen ottaa (tai tuntuu ottavan) tämän ironisen ylistyksen vastaan täysin tosissaan, ikäänkuin se johtuisi hänen elokuviensa laadusta eikä laaduttomuudesta.

Twisted Pair [1]
Twisted Pair [2]

Rationaalisesti ajatellen tämä tuntuisi jättävän vain kaksi vaihtoehtoa: Breen on joko tyhmä tai sitten salaovela mies, joka vain esittää tyhmää ja tekee huonoja elokuvia tahallaan. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei saatavilla olevan informaation valossa kuitenkaan pidä paikkaansa. Haastatteluissa Breen vaikuttaa aivan täysipäiseltä, normaalilta tyypiltä, joka vastailee haastattelijan ja yleisön esittämiin kysymyksiin sanavalmiisti ja huumorintajuisesti. Minkäänlaisia todisteita sen puolesta, että Breenin elokuvien kehnous olisi tahallista, ei myöskään ole. Rationaalista selitystä Breen-ilmiölle etsivän ei siis auta muuta kuin ottaa elokuvat sellaisina kuin ne ovat, ja jättää kysymys niiden tekijän motiiveista ja mielenterveydestä tulevaisuuden ratkaistavaksi.

Breen on ohjannut viisi fiktioelokuvaa: Double Down (2005), I am Here.... Now (2009), Fateful Findings (2012), Pass Thru (2016) ja Twisted Pair (2018). Kuluvana vuonna (2020) Breen on hemmotellut fanejaan myös dokumentilla Neil Breen's 5 Film Retrospective, jossa Breen yli viiden ja puolen tunnin (!) ajan istuu kotisohvallaan ja selostaa työskentelymetodejaan. Breeniä elokuvantekijänä luonnehtii se, että hän ei ole vuosien varrella lainkaan kehittynyt, vaan pikemminkin taantunut (hän itse on tietysti jyrkästi eri mieltä). Twisted Pair on monien mielestä hänen huonoin elokuvansa.

Twisted Pair [3]
Twisted Pair [4]

Twisted Pair kertoo identtisistä kaksosista Cade ja Cale Altairista (Breen kaksoisroolissa), jotka joku korkeampi voima tempaa pikkulapsina mukaansa ja muokkaa geneettisesti supervoimat omaaviksi ihmemiehiksi. Cadesta tulee hyvä, Calesta paha. Cade kiertää ympäri maailmaa jonkin järjestön agenttina pelastamassa ihmisiä vaaratilanteista, Cale taas sieppaa ja kiduttaa korruptuneita poliitikkoja ja bisnesmiehiä. Cade saa tehtäväkseen pysäyttää kyberrikollinen Cuzzxin (lausutaan suurinpiirtein kuin "Cuus") terrorismisuunnitelmat, mutta hän joutuu setvimään myös velisuhdettaan törmättyään Caleen sattumalla kadulla.

Juonisynopsikset antavat yleensä Breenin elokuvista täysin harhaanjohtavan kuvan, koska ne (elokuvat) eivät ole mitään loogisesti eteneviä kokonaisuuksia, vaan joidenkin Breenin vakioaiheiden ympärille kasattua haahuilua. Näistä vakioaiheista Twisted Pairissa on mukana ainakin tekoäly ja yhteiskunnan korruptoituneen eliitin rötösten paljastaminen. Tekoälyn mukanaolo tarkoittaa lähinnä tietynlaisen teknojargonin (limitless digital universe yms.) toistelua joko henkilöhahmojen tai Breenin kertojanäänen suulla. Kierojen poliitikkojen ja bisnesmiesten rankaiseminen on Breenin aiemmissa elokuvissa keskeinen juoniaihe, mutta Twisted Pairissa se on aivan sivuroolissa. Twisted Pair kärsii hieman varsinaisten kohokohtien puutteesta, etenkin keskivaiheillaan. Toinen lievästi katselunautintoa vähentävä seikka on kuvien tummuus.

Breen oli Twisted Pairia varten hankkinut kuvausluvan erääseen koulurakennukseen, ja koska koulussa ei voi kuvata päivällä, Breen päätti että koko elokuva on kuvattava yöllä. Myös sisäkuvat valaistiin varjoisaan tyyliin. Iso osa elokuvan kestosta kuluu kohtauksiin, joissa Breen kävelee öisillä kaduilla tai hiippailee mainitun opinahjon pimeillä käytävillä ja luokkahuoneissa. Sitten kun haahuilu on kestänyt sen verran, että elokuvan pituudeksi saadaan ne välttämättömät puolitoista tuntia, (Breenille on tärkeää, että hänen elokuvansa eivät ole tätä lyhyempiä) alkaakin yhtäkkiä suuri toimintafinaali, jossa Cade räjäyttää Cuxxzin rikollisimperiumin tuusan nuuskaksi äärimmäisen alkeellisilla tietokone-efekteillä.

Twisted Pair [5]
Twisted Pair [6]

Kyseiset efektit tekevät Twisted Pairista sen Breenin elokuvan, joka eniten herättää epäilyksiä miehen aitoudesta. Tuntuu vaikealta uskoa, että kukaan täysijärkinen voisi vakavissaan tarjota katsottavaksi mitään niin lapsellista kuin Twisted Pairin räjäytys- tai lentämiskohtaukset. Mutta Breen on Breen, ja yllämainitussa Retrospektiivissä hän itse asiassa ilmaisee olevansa tyytyväinen efektiensä tasoon ja kuvailee lentämiskohtauksia näin: Ne tekevät vaikutuksen, niissä on draamaa, ne vievät tarinaa eteenpäin ja onnistuivat hyvin.

Enemmän omalla vahvuusalueellaan Breen on green screen-efektien parissa, joita tosiaankin riittää. Stock -videomateriaalia Breen on käyttänyt paljon ennenkin, mutta nyt hän on opetellut taidon liittää itsensä näyttelijänä mukaan kyseiseen materiaaliin. Fanien keskuudessa suosiota on saanut erityisesti kotkakohtaus, jossa Cade Altair hyväilee jättimäistä petolintua kokien syvää yhteyttä luonnon kanssa. Kyseinen elikko on Astro-Eagle -nimellä saanut jopa oman Imdb-sivun.

Twisted Pair [7]
Twisted Pair [8]

Breen tekee elokuvissaan yleensä itse kaiken minkä vain voi, kuten lavasteiden rakentamisen tai näyttelijöiden maskeeraamisen. Koska se, että ohjaaja on samalla myös maskeeraaja, voi tuntua turhan harrastelijamaiselta, professionaalisuuteen aina pyrkivä Breen on keksinyt lopputeksteihin kuvitteellisia yhtiöitä, jotka muka huolehtivat näistä filminteon eri osa-alueista. Twisted Pairissa näyttelijöiden maskeerauksesta ja hiuksista on esimerkiksi huolehtinut BNN Salon. Aiemmissa elokuvissaan Breen on lopputekstien päätteeksi reilusti tunnustanut, että kaikki yhtiöt joiden nimessä on N tai B-kirjain, tarkoittavat häntä itseään. Twisted Pairissa tämä ilmaistaan paljon viitteellisemmin: kaikki yhtiöt joiden nimessä on N- tai B-kirjain ovat osa Neil Breen Films, LCC:tä.

Breenin kulttimaine ei johdu pelkästään hänen elokuviensa huonoudesta, vaan siitä persoonallisesta tyylistä, jolla ne ovat huonoja. Käsittämätön symboliikka, toisteinen dialogi, letarginen rytmitys ja joka ikisen elokuvan taustalla soiva geneerinen syntetisaattoripimputus luovat arkkitehdin elokuviin tietynlaisen hypnoottisen tunnelman, joka on oudosti koukuttava. Jos olet nähnyt yhden Breenin elokuvan, haluat yleensä nähdä ne kaikki.

Breenin maailmankuvasta on vaikea saada selkoa. Toisaalta hän tuntuu edustavan perusjenkkiläistä individualismia ja valtionvastaisuutta, toisaalta hänellä on myös "vasemmistolaisia" asenteita ja mielipiteitä. Kaikissa Breenin elokuvissa on sivuhenkilöinä sympaattisesti kuvattuja yhteiskunnan vähäosaisia. Breen ei halua tehdä pelkästään viihdyttäviä vaan myös ajatuksia herättäviä elokuvia. Twisted Pairissakin on sanomansa, jonka kuusikymppinen visionääri lausuu suoraan katsojille elokuvan loppukohtauksessa, taustallaan itse luomansa violetti fantasiamaisema. Kohtaus on paraatiesimerkki siitä miten esteettinen rumuus, älyllinen naurettavuus ja aito liikuttavuus voivat ainutlaatuisella tavalla yhdistyä Breenin elokuvataiteessa.

Versioinfo (17.8.2020):

Twisted Pair on ensimmäinen Breenin elokuva, jonka hän on luovuttanut laajempaan digitaaliseen levitykseen mm. Amazonille ja Google Playlle. Fyysisenä dvd-tallenteena se on ostettavissa ainoastaan elokuvan omien nettisivujen (www.twisted-pair-film.com) kautta.

***½-
© Matti Erholtz, julkaistu: 17.8.2020
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!