Caroline Munro

Sixteen Candles (1984)

Synttärit

aka Födelsedagen; 16 Candles; L'amour à 16 ans; Seize bougies pour Sam; Das darf man nur als Erwachsener; Sixteen Candles - Un compleanno da ricordare

Sixteen Candles #1 Sixteen Candles #2

Synttäreitä ei voi suositella kenellekään poliittisesti korrektille. Meille muille John Hughesin 80-luvun aallonharjalla valmistunut esikoisohjaus tarjoaa kuin tarjottimella oman aikansa depressiivissävyisimmän teinielokuvan. Teos muistetaan myös yhtenä varhaisista "Brat Pack" -elokuvista. Tämän genren teoksissa näyttelivät tulevaisuuden suuret tähdet.

Tutun kuuloisessa juonessa vanhemmat ovat unohtaneet 16 vuotta täyttävän Samanthan syntymäpäivän. Hänen erityisen kauniina pidetty siskonsa on menossa seuraavana päivänä naimisiin. Koulussa järjestetään tanssiaiset ja niiden jälkeen kotijuhlat. Kaiken lisäksi Samantha on ihastunut koulun suosittuun poikaan, Jake Ryaniin.

Sekoittimeen on pudotettu kaikki kunnon teinikomedian ainekset. Aineksia ei kuitenkaan tuhlata American Pie (1999) -tyyliseen ylimalkaiseen koheltamiseen, vaan komedia terästää elokuvan draamaa. Lopputekstien alkaessa katsoja on saanut päin pläsiä.

Sixteen Candles [1]
Sixteen Candles [2]

Itsensä löytämisen ja kulttuurin tunneköyhyyden kohtaamisesta sekoittuu pisteliään hauska elokuva. Tosin tämän komedian katsominen muistuttaa lähinnä oman pään työntämistä jääkylmään vesisammioon: sitä ottaa vähän tuntumaa, mutta lopputulos saattaa herättää ajatuksia. Teos on helppo ymmärtää väärin, mutta se on ensimmäisiä x-sukupolvea hereille ravistaneista.

Tältä osin Synttäreitä voi tarkastella amerikkalaisuuden ydintä pohtivan elokuvahistorian jatkeena. Richard Brooksin ohjaama Tennessee Williamsin näytelmään perustuva Kissa kuumalla katolla (Cat on a Hot Tin Roof, 1958) raaputti omana aikanaan periamerikkalaisen perheidyllin pintaa ja hajotti pinnan alta löytyneitä lasisia unelmia. Eri vaiheiden jälkeen neljännes vuosisata myöhemmin Hughesin teoksessa amerikkalainen idylli on jo ajanut täysiä päin seinää. Moraalinen rappio tuntuu luissa ja ytimissä. Jotain törmäyksen voimasta kertoo, että yhä nykyään - yli 30 vuotta myöhemmin - kipuilemme samojen asioiden kanssa. Tässä välissä on jo x-sukupolvikin kasvattanut lapsensa.



Helpon naureskelun sijaan sipsien syönnin lomassa, katsoja havahtuukin nopeasti kulttuurin epämukavuusalueelta. Tunnetyhjiö on jatkuvasti läsnä tavalla joka tuntuu. Monille tämä konkretisoituu elokuvan puolivälin jälkeiseen "date rape" -dialogiin, joka inhorealistisella rehellisyydellä avaa 80-luvun nuorten maailmaa. Pinkeimmille poliittisen korrektiuden ritareille kyseinen kohtaus on ehdottomasti liikaa, mikä näkyy ympäri nettiä elokuvan mustamaalaamisena. Jake ei ole toki missään vaiheessa toteuttamassa sanojaan, mutta tiedostaa mahdollisuutensa selvitä asemansa tähden kaikesta. Hugheskaan ei tarjoa katsojille moraalista vapautusta.

Elokuva kuvailee häpeilemättömän tosissaan pojat yliseksualisoidun miesihanteen kanssa painivina idiootteina, jotka eivät kykene kohtaamaan naista ihmisenä, ainakaan ennen kuin kohtaavat sen oikean. Ihailluimmat tytöt taasen etsivät ulospääsyä sukupuoleensa liittyvistä odotuksista. Kuin sinettinä Jake lahjoittaa tyttöystävänsä friikille.

Sixteen Candles [3]
Sixteen Candles [4]

Kummallekaan sukupuolelle mikään ei tunnu enää miltään. Silmiinpistävästi haastetuiksi joutuvatkin nimenomaan perinteiset teiniroolit. Samanthan ympärillä hyörivät hahmot ovat ristiriitaisia, mikä estää helpon samastumisen niihin. Kliseetkään eivät enää tämän jälkeen tunnu kliseiltä. Hyvästä esimerkistä käy lopun hääjakso, joka liikkuu yhteiskuntakritiikin, sukupuolinormien ja huumorin rajoilla ammentaen niistä jokaisesta. Yhteen sopimattomat teemat avaavat jatkuvia uusia tasoja.

Synttäreistä tuli Molly Ringwaldin läpimurtoteos ja hän jatkoi vielä yhteistyötä Hughesin kanssa kahteen elokuvaan. Huvittavana triviana hän tapaili näihin aikoihin Anthony Michael Hallia, eli tarinassa seksuaalisuutensa kanssa taiteilevaa armotonta limanuljaskaa, joka herättää vuoroin myötähäpeää, vuoroin sääliä, ollen teinipoikuuden kuvauksena harmittavan osuva.

Ringwald onnistuu mainiosti roolissaan. Tarkkanäköinen, hieman depressiivinen, antiseksuaalinen ja haaveileva Samantha muotoutui vakavamman teinikomedian karikatyyriksi. Erityisen hyvin onnistuu myös Haviland Morris, joka näyttelee koulun halutuinta tyttöä.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 31.8.2020
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (4)
 JSTPJMMK*
  3.5 2.5 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!