Caroline Munro

Nowhere to Run (1993)

Ei pakopaikkaa

aka Ingen utväg; Ganar o morir; Cavale sans issue; Le protecteur traqué; Ohne Ausweg; Accerchiato

Nowhere to Run #1 Nowhere to Run #2

Amerikkalaisen ysäritoimintaelokuvan ylivoimaisesti väsynein läppä ei jäänyt yhteen kertaan. Kun uraansa aloitteleva kuikeli räkänokka Brandon Lee kuvaili Showdown in Little Tokyossa (1991) mielistellen lihaksikkaan megastara Dolph Lundgrenin (Villi pako eli Joshua Tree, 1993) penistä isoimmaksi näkemäkseen, tuli vitsistä vuosikymmenten kuluessa ylikäytetty, tympeydessään kaiken kirjoittajistaan kertova klisee. Se sai toivomaan, että ihmiset keksisivät jotain uutta. Miesten alapään jatkuva korostaminen saattoikin olla toimintaelokuvakulttuurissa ehkä huomattavasti luultua suurempi "ongelma".

Nowhere to Run [1]
Nowhere to Run [2]

Lundgrenin kanssa samoihin aikoihin läpimurtonsa tehnyt Jean-Claude Van Damme saattaa olla syytön siihen, että kollegaansa parin mutkan kautta yhdistyvä vitsi löytyy myös elokuvasta Ei pakopaikkaa (elokuvallisesti hyvin samankaltainen kuin Villi pako, lähestulkoon sisarteos). Läpeensä loistavan nihilistisestä Liftarista (The Hitcher, 1986) tutun Robert Harmonin lempeässä ohjauksessa pidetään perinnettä yllä jälleen kerran puhumalla toimintatähtien kikkeleistä. Tämä ihan vain siksi, että munaa pitää olla kuninkaallisiin mittoihin asti. Tai kuten elokuvassa todetaan, keskivertokin riittää. Ennenkuulumatonta!

Pöyristyttävintä tässä kontekstissa on se, että Ei pakopaikkaa -elokuvassa Van Dammeen kohdistuvan tattivitsin esittää aikuiselle maailmalle viaton pikkutyttö. Ja kaikilla on hauskaa. Uudelle vuosituhannelle siirryttyä tällainen käsikirjoittaminen olisi ollut täysin sopimatonta. Toisaalta asia laitettiin jollain kaksimielisellä mentaliteetilla pakettiin jo Arnold Schwarzeneggerin elokuvassa Lastentarhan kyttä (Kindergarten Cop, 1990), jossa pikkupoika kirkkain silmin kertoo tytöillä olevan vaginan ja pojilla peniksen, ihan vain vittuillakseen. Toimintaelokuvassa yhdistyi tällöin selkeästi ristiriitainen lapsille sopiva salonkikelpoisuus ja mauton henkinen ja moraaliton väkivalta. Tätä ei sillä saatanan itseironialla selitetä!

Nowhere to Run [3]
Nowhere to Run [4]

Viimeistään tässä vaiheessa kaikki kokeneemmatkin jyrät tajuavat, että toimintaelokuvan salat kietoutuvat vahvasti sukuelinten ympärille. Monet isot superstarat ovat vannoneet ihmeellisen sekoilun varaan, josta ei oikein ota selvää. Aikojen alusta on haluttu olla action-tähtiä, mutta samalla perseillään kirjaimellisestikin komedialla, vaikka halutaan olla myös vakavasti otettavampia näyttelijöitä kuin pahimmat kilpailijat. Mitään rotia ei tunnu olleen vaan egot ovat määrätietoisesti kalistelleet sapeleitaan toisiaan vasten.

Periaatteessa Van Damme myy itsensä aivan yhtä halvalla kuin muutkin kaltaisensa. Belgian lahja maailmalle näyttelee kikkeliurpoilukomedialle alttiissa Ei pakopaikkaa -elokuvassa vankikarkuria, joka törmää kaltoin kohdeltuun maaseudulla asuvaan perheenäitiin (Rosanna Arquette; Crash, 1996) mela ojossa. Siinä sivussa autetaan muori lapsineen selville vesille erittäin ikävää, omaa kotitilaa uhkaavaa rakennuttajaa vastaan. Sivuosassa Ted "Buffalo Bill" Levine esittelee miespillun sijaan erinäisiä korttitemppuja irvistelyn lomassa. Pahisrooli on hyvin epäkiitollinen taitoihin nähden, koska tämän tarkoituksena on ollut osata ei-mitään. Nimi vain on selvästi riittänyt.

Nowhere to Run [5]
Nowhere to Run [6]

Perhettä auttavaan toimenpiteeseen kylvetään siemen kuitenkin jo ennen myöhemmin seuraavaa varsinaista pakollista seksikohtausta, kun Van Damme kurkistelee ikkunan läpi perheenäidin (Arquette) astellessa melkoisen mehevä peppu hehkuen suihkuun. Kukapa ei tilaisuutta hyväkseen käyttäisi. Perse (yleensä sekä miehen että naisen), tissit (yleensä vain naisen) ja eritoten isoon kulliin (eli miehisyyteen) viittaaminen ovat elokuvamaailmaseksuaalisuuden heräämisen jälkeen aisteja kolkuttava pyhä kolminaisuus, joka on jollain hyväksytyllä tasolla löydyttävä esillepanosta. Ei pakopaikkaa sisältää kaiken.

Klassinen kasaritoimintaelokuva ei ollut mikään syvällisyyden aarreaitta, vaikka se on sisältänyt poliittista ja sosiologista sanomaa kapeita sukupuolirooleja myöten. 90-luvullakin mukana pysyivät samankaltaiset symboliset välineet ja käytöstavat. Jopa autenttista aikido-osaamista esitellyt Steven Seagal on käyttänyt kättä pidempiä aseita hyödykseen runkkausfantasioissaan. Katujen laissa (Out for Justice, 1991) hän heilutteli aseenaan biljardipalloja liinan sisässä ilmentäen suuria kiveksiään. Voimme täten olettaa, että Seagalilla on Vaarallisella alueella (On Deadly Ground, 1994) -elokuvan baarikohtauksenkin mukaan isot munat, tai ainakin näin hän vihjaa, pistäen sitten omia pallejaan pöyhkeästi mainostavaa junttia nöyryyttävästi pataan. Vaatimatonta!

Nowhere to Run [7]
Nowhere to Run [8]

Lähimmäksi konekivääreitä kanniskelleen Sylvester Stallonen alastonta vartaloa, ja persettä, päästiin vasta elokuvassa Spesialisti (The Specialist, 1994). Munaansa peittelevä, mutta järjettömän suonikas Stallone näytti suihkussa Sharon Stonen kanssa piehtaroidessaan lyijykylvystä ylös hyppäävältä alienilta elokuvasta Alien 3 (1992). Kovana panomiehenä tunnettu Bruce Willis vastaavasti näytti molonsa todistetusti vuonna 1994 leffassa Yön väreet (Color of Night). Puhetta on ollut takavuosina myös ylisuurista kiveksistään, jotka jättävät mahdollisesti komean terskankin varjoonsa. Tämä ei kylläkään selviä pysäytyskuvaa tarkastelemalla. Willis tiettävästi kuitenkin otti roolin vastaan vain siksi, että pääsi kutsuvieraiden listalle epäviralliseen panemisgaalaan. Sinne mihin Eyes Wide Shut (1999) -kerho kokoontuu.

Ei pakopaikkaa on isoilla tuotantoarvoilla tehty, vetoava ja visuaalisesti erittäin sujuva aikansa toimintadraama muutamalla pätevällä tappelukohtauksella. Siitä on helppo pitää, vaikka todellisuudessa elokuvassa ei ole nimeään mukailevaan eksistentialistiseen menetysteemaan käärittyä ydinperheajattelua juurevampaa juonta. Ehkä päätteeksi voi vetää vielä yhden pippeliässän hihasta, ja suositella varhaisempaa, täysin eri genrestä ponnistavaa elokuvaa Klinikka (The Hospital, 1971), jossa penikset ja sarjamurhaajat kohtaavat toisensa. Se on epäpyhä, mutta ulkoelokuvallisestikin kovin suosittu liitto rikollispiireissä häärivien erotiikan ammattilaisten keskuudessa.

****-
© Esa Meisalmi, julkaistu: 8.12.2020
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (4)
 JSKKMK*EM
  3.0 2.0 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (4)
25%
Nowhere to Run (1993)  Nowhere to Run (1993)Ei pakopaikkaa  

kommentit

odota...
Anonyymi nettiläinen kommentoi (9.12.2020 16:33:03)
user avatar Missä selkeät lauseet ja ytimekkäät kritiikit? Missä kielioppi? Missä ilmaisutaito? Esim. lause "Se saa kuultuna edelleen toivomaan, että ihmiset keksisivät jotain uutta, jollei jotain toimintaelokuvakulttuurissa olisi ollut oikeasti aivan päällään" on pelkkää paskaa, joka ei tarkoita mitään. Vai pitäisikö "jollei" olla "jottei"? Koukeroista on.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (10.12.2020 15:02:01)
lainaus:
Missä selkeät lauseet ja ytimekkäät kritiikit? Missä kielioppi? Missä ilmaisutaito? Esim. lause "Se saa kuultuna edelleen toivomaan, että ihmiset keksisivät jotain uutta, jollei jotain toimintaelokuvakulttuurissa olisi ollut oikeasti aivan päällään" on pelkkää paskaa, joka ei tarkoita mitään. Vai pitäisikö "jollei" olla "jottei"? Koukeroista on.
user avatar Kiitos palautteesta!
vastaa »
anonyymi kommentoi (5.1.2021 17:23:23)
user avatar Eikös tällaisille arvosteluille pitäisi perustaa jo jokin Femitisti-sivusto?
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (5.1.2021 17:31:00)
lainaus:
Eikös tällaisille arvosteluille pitäisi perustaa jo jokin Femitisti-sivusto?
user avatar Minä jo ehdinkin odotella sinua. Kiitos luvusta!
vastaa »
Tuomas Henell kommentoi (7.1.2021 19:09:45)
lainaus:
Eikös tällaisille arvosteluille pitäisi perustaa jo jokin Femitisti-sivusto?
user avatar Tämähän on jo sellainen.
vastaa »
Neon Maniac kommentoi (8.1.2021 05:17:07)
user avatar Maltillisestikin ilmaistuna arvostelu menee heittämällä sivuston kaikkien aikojen surkeimpien ja unohdettavimpien tunkiolle. Toisaalta nostettaessa näinkin ala-arvoinen elokuvallinen ongelmajäte tapetille, jää terveelle kritiikillekin tilaa (katsojan tulokulmasta riippuen) luvattoman vähän kuten esimerkkimme selvästi osoittaa.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (8.1.2021 14:34:41)
lainaus:
Maltillisestikin ilmaistuna arvostelu menee heittämällä sivuston kaikkien aikojen surkeimpien ja unohdettavimpien tunkiolle. Toisaalta nostettaessa näinkin ala-arvoinen elokuvallinen ongelmajäte tapetille, jää terveelle kritiikillekin tilaa (katsojan tulokulmasta riippuen) luvattoman vähän kuten esimerkkimme selvästi osoittaa.
user avatar Palaute on huomioitu. Kiitos siitä!
vastaa »
Pettynyt kommentoi (13.1.2021 11:53:02)
user avatar No tämähän oli varsin syväluotaava arvostelu verrattuna tähän paskeeseen, jossa melkein puolet arvostelusta koostuu löyhästä juonitiivistelmästä:

http://www.elitisti.net/arvostelu/2019/09/003933/it_chapter_two_2019_se_toinen_luku.html
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa