Caroline Munro

Nobody (2021)

aka Moins-que-rien; Io sono nessuno; Nadie

Nobody #1 Nobody #2

Väkivallan ammattilainen, joka yrittää elää tavallista elämää mutta vastentahtoisesti joutuu taas turvautumaan nyrkkeihinsä tai aseisiin, on jokseenkin kliseinen elokuvahahmo, mutta Nobodyssa aiheeseen on löydetty tuore näkökulma. Nobodyn päähenkilö Hutch Mansell (Bob Odenkirk) nimittäin nauttii ihmisten hakkaamisesta, vaikka tekeekin sitä vain hyvin perustelluista syistä. Häntä ei siis erityisesti tarvitse houkutella väkivallan käyttöön, hän käyttää sitä mielellään ja saa siitä hyvän olon. Muilta osin Derek Kolstadin käsikirjoitus ei omaperäisyydellään loista, mutta Ilya Naishullerin ohjaukselliset oivallukset ja Bob Odenkirkin vakuuttava näyttelijäsuoritus tekevät Nobodysta elokuvataiteelliselta arvoltaan selvästi Kolstadin niin ikään kirjoittamia John Wick -elokuvia paremman teoksen.

Nobody [1]
Nobody [2]

Hutch Mansell on eräänlainen duunariversio herraskaisesta Wickistä. Hänen ei voi kuvitella laittavan päälleen pukua ja solmiota, ja sikäli hän on sukua 80-luvun korostetun alaluokkaisille toimintasankareille John Rambosta Axel Foleyn kautta John McClaneen. Mansell on kirjaimellisesti likaisen työn tekijä, joka noudattaa hommissaan (sekä työ- että väkivaltahommissa) askeettista duunarieetosta. Hän ei lyö kotiinsa tunkeutunutta ryöstäjää golfmailalla päähän, koska huomaa että tämän ase on lataamaton joten väkivallan käyttö on tarpeetonta. Tällainen olennaiseen keskittyvä, turhaa energiankäyttöä kaihtava asenne luonnehtii myös Naishullerin ohjausta.

Nobody alkaa noin minuutin mittaisella Mansellin arkea valottavalla kuvamontaasilla, josta katsoja saa ison kasan perustietoja hahmosta lyhyessä ajassa. Myöhemminkin Naishuller jakaa katsojalle informaatiota pikemminkin toiminnan ja kuvien kuin dialogin kautta. Tämän turhia selittelyjä kaihtavan ohjaustyylin varjopuolena on, että jotkut hahmot, erityisesti RZA:n esittämä Mansellin "veli" jäävät hyvin luonnosmaisiksi jollei sitten täysin käsittämättömiksi.

Nobody [3]
Nobody [4]

Hakkaamisen ohella Mansell saa nautintoa myös taiteesta. Hän viheltelee suihkussa Tšaikovskia ja omistaa mittavan vinyylilevykokoelman (vanhempaa jazzia yms.). Kun Mansell tuhoaa päävastustajansa, venäläisen gangsteri Julian Kuznetsovin rahavaraston ja taidekokoelman, hän valitsee seinillä roikkuvista arvotauluista mukaansa yhden. Katsojan aprikoitavaksi jää, kertooko valinta jotain Mansellin luonteesta vai ei, mutta joka tapauksessa Van Goghin "Arlesin makuuhuone" kainalossa kuolemaa kylvävä konepistoolimies on yksi Nobodyn mieleen jääviä näkyjä.

Muusikkotausta on ehkä auttanut Naishulleria ymmärtämään kohtausten rytmityksen tärkeyden. Toiminta ei saa olla tasapaksua, vaan kuten hyvässä biisissä, siinä pitää olla vaihtelua, hitaita ja nopeita osia, koukkuja ja kertosäkeitä. Nobodyn toimintaputken avaavassa bussikohtauksessa on Steve Lawrencen mahti-iskelmän "I Gotta Be Me" tahdittama hidastettu prologi, ja varsinainen tappelutoiminta on jaettu kahteen osaan tauolla, jonka aiheuttaa Mansellin sinkoutuminen ulos bussin ikkunasta. Epilogina nähdään vielä kohtaus, jossa Mansell (reilun duunarieetoksen mukaan taas) auttaa kurkkunsa murskannutta roistoa vetämään henkeä mehupillin avulla.

Nobody [5]
Nobody [6]

Nobodyn soundtrack on mielenkiintoinen. Huolella valitut biisit eivät ole pelkkää taustamusiikkia, vaan toimivat myös tapahtumia kommentoivana elementtinä. Musiikkivalinnoista herkullisin on Kuznetsovin esittelykohtauksessa soiva venäläisen tyttöbändi Kombinatsijan "Buhgalter". Buhgalter tarkoittaa tilintarkastajaa, jonka arkista aherrusta kappaleen sanoitus glorifioi. Tilintarkastaja tai ehkä pikemminkin tilien tasaaja oli sattumoisin myös Mansellin entinen ammatti FBI:n ja muiden kolmikirjaimisten järjestöjen palveluksessa.

Jos Naishullerin debyytti Hardcore Henry oli anarkistisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan osuva kuvaus Itä-Euroopan ja Venäjän kaaoksesta, Nobodyn voi nähdä heijastelevan länsimaisen työväenluokan tilannetta poliittisesti unohdettuna, näkymättömäksi muuttuneena yhteiskuntaluokkana. Ei varmaan ole sattumaa, että Nobodyn loppukahakka tapahtuu Mansellin työpaikalla, jonne hän on kehitellyt työlaitteista pirullisia ansoja Kuznetsovin apureille. Naishuller on ymmärtänyt toimintaelokuvan yhteyden työväestön maailmankokemukseen.

****-
© Matti Erholtz, julkaistu: 8.7.2021
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (3)
 JSTPME
  4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Anonyymi nettiläinen kommentoi (23.7.2021 18:25:40)
user avatar Se on Axel Foley eikä Alex Foley.
vastaa »
Matti Erholtz kommentoi (23.7.2021 22:14:18)
lainaus:
Se on Axel Foley eikä Alex Foley.
user avatar Karmea moka, korjataan!
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa