Jump to content


Photo

Mitä Elitisti-foorumin väki katsoo 2019


  • Please log in to reply
20 replies to this topic

#16 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 421 posts

Posted 17 April 2019 - 05:55

2015 AmeriGeddon

3/10

 

Ei tämä ollut sellaista fasistipropagandaa kuin oli varoitettu. Rasismiakaan ei ollut ollenkaan.

 

Tyhmä oli kuitenkin.

 

Juoni menee tähän tapaan: Yhdistyneet kansakunnat toteuttaa vuosikymmeniä punomansa juonen ja lamaannuttaa Yhdysvallat satelliitista laukaistulla sähkömagneettisella pulssilla voidakseen liberaalipoliitikkojen julistaman poikkeustilan varjolla kaapata vallan.

 

Salaliittoteoreetikko Alex Jones ei esitä sattumalta alkutekstien aikana demokraattisenaattoria. Eikä elokuvan ohjannut isänsä poika Mike Norris ole missään kukkahattusedän maineessa.

 

AmeriGeddon ennakoi donaldtrumpilaista maailmanpolitiikkaa. Sen mukaan kansainvälinen yhteistyö tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat suurimpana ja voimakkaimpana sanelee oman intressinsä mukaisesti mitä tehdään. Diplomatia on epäisänmaallista. Joten elokuvassakin globaaliin sopusointuun ja tasapuolisuuteen pyrkivä neuvotteluelin YK edustaa pohjattoman pahuuden pimeyden voimia.

 

Elokuvia ei kai pitäisi arvostella poliittisin perustein, mutta kun tällaisella tendenssielokuvalla ei ole tarjota muuta kuin tökerösti manipuloimaan pyrkivä houreinen sanomansa.

 

Jos tämäntyyppinen tarjonta kiinnostaa, niin kannattaisi katsoa mieluummin John Miliusin Red Dawn (1984) (7/10). Tai jopa siitä vuonna 2012 tehty uusintaversio (5/10). Myös Suomessa kolmella VHS:llä 1988 julkaistu yli neljätoistatuntinen Miehitetty Amerikka (1987) (7/10) käsittelee aivan tasan samaa aihetta. (Sattumaa tai ei, mutta Basil Poledouris sävelsi musiikin sekä alkuperäiseen Red Dawniin että Miehitettyyn Amerikkaan.) Ja vielä lopuksi isä-Norrisin Invasion USA (1985) (5/10), niin saadaan ympyrä suljettua.


Edited by Kari Häkkinen, 20 April 2019 - 03:09.

En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#17 Neon Maniac

Neon Maniac

    Expert Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPipPipPip
  • 2,595 posts

Posted 01 May 2019 - 02:58

DEADBEAT AT DAWN (1988) Vittu, mikä helmi! Jim Van Bebberin esikoispitkä on maineensa veroinen ja paljon enemmän. Leffaa katsoessa on vaikea välttyä ajatukselta tuotannon lopputuloksen lähes käsittämättömän oloisesta onnistumisesta suhteessa siihen huvenneisiin hiluihin. Kuinka helvetissä aktiivisena itseään pitävä, ja liiankin usein mukavuusalueeltaan tietoisesti poistuva elokuvaharrastaja on tämänkin onnistunut ohittamaan köykäiset 30 vuotta? Luojan kiitos henkilökohtainen "aikuistuminen" on ollut siinä mielessä hidasta, että tällaisesta väkivaltaviihteen tee-se-itse ilosanomasta kykenee yhä nauttimaan sata lasissa kuin kasettitelevisiokauden kukoistuksessa konsanaan, jota tosin edes auttaa suuresti tämän kaltainen vilpittömän oloinen keskisormella osoittelu kaveriporukalla kohden valtavirtaelokuvan turruttavaa typeryyttä. Ja kuinka on mahdollista, ettei Elitistissä elokuvaa ole arvosteltu vielä tätä kirjoittaessa? Tavuakaan liioittelematta paras sijoitus fyysiseen formaattiin pitkään aikaan. Arrow:n aluekoodivapaa brittijulkaisu on harvinaisen onnistunut reataurointityön osalta jo lähdemateriaalinkin huomioiden, tarjoten samalla avokätisen retrospektiivin lisämateriaaleja eksklusiivisine herkkuineen. Vilpittömät suosittelut kaikille vähänkin kiinnostuneille.


Edit. Myönnettävä on, että kirsikkana kusen päällä lopputekstien rullatessa JOURNEY - Seperate Ways (Worlds Apart) olisi istunut kuin ripsi silmään.

Edited by Neon Maniac, 01 May 2019 - 03:47.

"Eisenstein does it with cuts, Max Ophuls does it with fluid movement. Chaplin does it with nothing. Eisenstein seems to be all form and no content, Chaplin is all content and little form. Nobody could have shot a film in a more pedestrian way than Chaplin. Nobody could have paid less attention to story than Eisenstein. Alexander Nevsky is, after all, a pretty dopey story. Potemkin is built around a heavy propaganda story. But both are great filmmakers."


#18 Matti Erholtz

Matti Erholtz

    Member ++

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 797 posts

Posted 05 May 2019 - 21:19

Alain Jessua: Traitement de choc (1973) ***

Nuortumishoitoja tarjoava klinikka käyttää portugalilaisia siirtotyöläisiä asiakkaisiinsa tankattavien nuorentavien seerumien lähteenä. Muistutti teemoiltaan ja tunnelmiltaan aavemaisen paljon Get Out -leffaa, päähenkilölle jopa eräässä kohtauksessa hoetaan että "häivy täältä" ("va-t'en").

Sergio Corbucci: Il Mercenario (1968) ***½

Erikoinen rakenne, kun takaumajakso vei suurimman osan elokuvan kestosta. "Yhteiskunnallisuuden" yhdistäminen perusspagettiäijäilyyn oli vähän väkinäistä eikä varsinaisia huippukohtia areenakohtauksen lisäksi juurikaan ollut, mutta olihan tämä tasaisen viihdyttävä.

Godfrey Ho: Scorpion Thunderbolt (1988) **½

Tyypillistä Godfrey Ho-materiaalia, eli varsinaisen käärmehirviö-aiheisen elokuvan sekaan oli leikattu täysin irrallisia Richard Harrison-kohtauksia (hme kyllä ilman ninjoja).

Titus Paar: Perfect Weapon (2016) *

Ei helvetti. Kun Steven Seagalin näyttelijäsuoritus melkeinpä nostaa elokuvan tasoa, niin siitä voi päätellä mikä se taso on. Verorahoille olisi varmasti parempaakin käyttöä kuin tällaisten leffojen ostaminen kirjaston kokoelmiin.

Larry Cohen: It's Alive! (1971) ***½

Oudon toimiva vakavan draaman ja absurdin hirviövauvakauhuelokuvan yhdistelmä. Bernard Herrmannin musiikit vielä lisäämässä omalaatuista tunnelmaa.

Mysskin: Thupparivaalan (2017) ***½

Koiran kuolemaa tutkiva yksityisetsivä pääsee poliittisia salamurhia järjestävän organisaation jäljille. Lempiohjaajani onnistuu nyt yhdistämään omaperäisen tyylinsä kaupalliseen materiaaliin. Miksi näin viihdyttävä ja kaikin puolin laadukas elokuvagenre kuin eteläintialainen toimintaelokuva jatkuvasti ignoroidaan ihan kaikkialla on minulle yksi suurimpia nykymaailman mysteereitä


"Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. [...] Koskemattomat [...] on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan."

 

Kriitikko Kalle Kinnunen arvioi elokuvaa Intouchables.


#19 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 421 posts

Posted 08 May 2019 - 22:27

2011 Green Lantern 

5/10

 

Korkkaamaton blu-ray vitosella tuntui hyvältä tilaisuudelta tutustua ensimmäiseen homoseksuaaliin supersankariin, Green Lantern-sarjakuvan Hal Jordaniin.

 

Vaan eipä ollut homostelua kuin yhden kihlausvitsin verran. Heti ensimmäisessä kohtauksessaan Ryan Reynoldsin esittämä Hal Jordan herää naisen vierestä.

 

Jälkeenpäin selvisi, että Green Lantern-homo olikin se alkuperäinen hahmo Alan Scott.

 

Muutenkin meni viisi euroa ja useampi tunti katseluaikaa hukkaan. Jos Vihreä Lyhty antoi sankarille mahdollisuuden luoda tahdonvoimalla jopa - ainakin hetkellisiä - fyysisiä luomuksia, kuten kokonaisen kilpa-autoradan, niin sehän olisi avannut huikeita mahdollisuuksia käsikirjoittajille. Joten miksi tyydyttiin tylsiin nyrkkitappeluihin ja muuhun mätkimiseen?

 

Onneksi Ryan Reynolds vaihtoi myöhemmin Green Lantern-asun punamustiin Deadpool-kuteisiin.


En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#20 ierikho

ierikho

    Newbie +

  • Foorumikäyttäjä
  • Pip
  • 65 posts

Posted 09 May 2019 - 06:52

 

Korkkaamaton blu-ray vitosella tuntui hyvältä tilaisuudelta tutustua ensimmäiseen homoseksuaaliin supersankariin, Green Lantern-sarjakuvan Hal Jordaniin.

 

Vaan eipä ollut homostelua kuin yhden kihlausvitsin verran. Heti ensimmäisessä kohtauksessaan Ryan Reynoldsin esittämä Hal Jordan herää naisen vierestä.

 

Jälkeenpäin selvisi, että Green Lantern-homo olikin se alkuperäinen hahmo Alan Scott.

 

Paitsi että Alan Scott on ollut homo vasta vuodesta 2012 lähtien. Marvelin Alfa-lentueen Pohjantähti-hahmo on ollut sarjakuvissa julkihomo vuodesta 1992.



#21 Morden

Morden

    Newbie

  • Foorumikäyttäjä
  • Pip
  • 29 posts

Posted 09 May 2019 - 19:27

 

 

Korkkaamaton blu-ray vitosella tuntui hyvältä tilaisuudelta tutustua ensimmäiseen homoseksuaaliin supersankariin, Green Lantern-sarjakuvan Hal Jordaniin.

 

Vaan eipä ollut homostelua kuin yhden kihlausvitsin verran. Heti ensimmäisessä kohtauksessaan Ryan Reynoldsin esittämä Hal Jordan herää naisen vierestä.

 

Jälkeenpäin selvisi, että Green Lantern-homo olikin se alkuperäinen hahmo Alan Scott.

 

Paitsi että Alan Scott on ollut homo vasta vuodesta 2012 lähtien. Marvelin Alfa-lentueen Pohjantähti-hahmo on ollut sarjakuvissa julkihomo vuodesta 1992.

 

 

Kari Häkkinen ei lue viesteihinsä tulevia vastauksia.




0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users