Jump to content


Photo

Vuonna 2020 katsottuja


  • Please log in to reply
14 replies to this topic

#1 Matti Erholtz

Matti Erholtz

    Member ++

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 826 posts

Posted 26 January 2020 - 20:16

Pa. Ranjith: Kaala (2018) ****
Slummiasukkaat panevat kampoihin poliitikolle, joka yrittää viedä heidän maansa. Loistava leffa. Rajinikanth taitaa olla ainoa yli kuusikymppinen miestähti, jonka uudet elokuvat eivät ole pelkästään vanhojen elokuvien toistoa, ja joka pystyy vielä seniorina äijäilemään uskottavasti.

Ho Meng-Hua: Black Magic: Part II (1976) **½

Rutiinimainen ohjaus söi sinänsä mukavan häröilyn maagis-hypnoottisia tehoja.

Francesco Barilli: Il profumo della signora in nero (1974) **

Vähä-älyinen sisältö oli omaan makuuni turhan suuressa ristiriidassa pramean ulkokuoren kanssa. Synkroniteetti iski taas, kun katsottuani Ho Meng-Huan eepoksen täysin sattumanvaraisesti seuraavaksi katsottavaksi valikoituneessa italialaisfilmissä oli samanlainen "haavoitetaan-uhrin-kättä-jotta-saadaan-verta-maagisiin-tarkoituksiin" -kohtaus.


"Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. [...] Koskemattomat [...] on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan."

 

Kriitikko Kalle Kinnunen arvioi elokuvaa Intouchables.


#2 Goose

Goose

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,007 posts

Posted 04 March 2020 - 14:45

Duke: Deep Cover   ***

 

 

Muistikuvat olivat vähän jytäkämmässä elokuvassa, vaikka olivatkin vuosien takaa pahasti leikatun Suomikasetin varassa. Synkässä ja väkivaltaisessa elokuvassa on kuitenkin hetkensä. Varsinkin Jeff Goldblum lipevänä kaksoiselämää viettävänä juristi-diilerinä on asiaa. Siltikin tulee mieleen Miami Vice S01 E02 "Heart of Darkness". Ei ole voittanutta undercover kuvausta jonka  Ed O`Neill näyttelee Artie Rollinsina pimeälle puolelle luisuneesta FBI-miehestä.

 

Goldman: Dark August   *1/2

 

 

Tästä ei ole kyllä mitään muuta sanottavaa, kuin umpi tylsä olevinaan jännitys/kauhu.

 

 

Whannell: Upgrade   ****1/2

 

 

Ai helvetti, että pidin elokuvasta. Tuli, kuin leka päähän, sillä en ollut kuullut enkä lukenut elokuvasta aikaisemmin mitään. Lähitulevaisuuden mahdollisuuksia vai uhkakuvia? Riippuu ihan näkökulmasta. Vähän samalla tapaa, kuin elokuvan päähenkilö tumaa "Se mikä toiselle on modernia kehitystä niin minulle ja kavereille se on 10 jätkää aktiivimallilla."

Sopivan rujo ja väkivältainen elokuva näin hiihtolomalle. Tulevaisuudessakin osataan arvostaa muskeliautoja. Tässäkin mukana Bandit 77 Pontiac T/A ja Dodge Challenger 71 R/T. Elokuvan pääroolissa oleva Logan Marshall-Green on kyllä kaksoisolento Tom Hardylle tai vice versa.


Goose who's butt did you kiss to get in here anyway?

The list is long, but distinguished.

#3 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 463 posts

Posted 13 March 2020 - 17:14

1976 Rabid

6/10

 

Piti katsomani Lucio Fulcin Zombi 2, mutta kun Arrow Videon blu-rayn kesto näytti 91'11", otin levyn pois soittimesta ja vaihdoin tähän.

 

Elokuvassa leviää vaarallinen tartuntatauti, Maailman terveysjärjestö WHO julkistaa hälyttäviä raportteja, ihmisiä kehotetaan pysymään kotona ja osa valtaapitävistä vaatii poikkeustilan julistamista. Ei olisi voinut sattua ajankohtaisempaa aihetta.

 

Brittiläisen 101 Filmsin blu-rayn kuvan laatu on ennennäkemättömän hyvä. Yli 40 vuotta vanhassa elokuvassa ei ole yhtään naarmua, ripsua tai rapsua, ei värien haalistumisia tai mitään muutakaan kulumaa. Täysin virheetön.

 

Elokuva ei valitettavasti ole Cronenbergin parhaimmistoa. En huomannut mitään sanomaa, yhteiskuntakritiikkiä, sosiaalista polemiikkia tai edes kunnollista ihmissuhdedraamaa. Asioita vain tapahtuu ilman että ne herättäisivät katsojassa sen kummempia ajatuksia tai tuntemuksia. Ehkä syynä oli se, että ensikatselulla keskittyy juonen seuraamiseen ja syvemmät merkitykset jäävät löytämättä. Varmaan sitten toisessa katselussa irtoaa Kari Salmisen tapaan enemmän. Mikä tapahtunee kun Rabidin uusintaversio tulee vertailtavaksi.

 

----

 

Päivitys: Uusintaversion hankkiminen tuli Rabidin (1976) bonuksia läpikäydessä saman tien puolipakolliseksi. Mukana on nimittäin 70 minuutin dokkari The Quiet Revolution: State, Society & the Canadian Horror Film - Part One, Gimme Shelter: Cinepix And the Birth Of the Canadian Horror Film. Siis osa yksi. Toinen noin 55 minuuttinen osa on julkaistu - tietysti - uudemman Rabidin britti-blu-rayn bonuksissa.


Edited by Kari Häkkinen, 13 March 2020 - 20:09.

En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#4 Morden

Morden

    Newbie +

  • Foorumikäyttäjä
  • Pip
  • 34 posts

Posted 13 March 2020 - 19:19

 

1976 Rabid

 

 

Tarkoitat kai 1977.



#5 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 463 posts

Posted 29 March 2020 - 05:20

1995 Welcome To the Dollhouse

9/10

 

1998 Happiness

10/10

 

2001 Storytelling

8/10

 

2004 Palindromes

7/10

 

2009 Life During Wartime

7/10

 

Mitä saadaan, kun risteytetään Woody Allen, David Lynch ja Roy Andersson? Todd Solondz.

 

Allenilta tulisi neuroottisuus ja juutalaisuus. Anderssonilta arkipäivän nöyryyttävyys ja musta huumori. Lynchiltä absurdius. Esimerkiksi se, että Palindromes'issa päähenkilöä esittää kahdeksan erinäköistä ja -ikäistä näyttelijää.

 

Kaikki mikä on noloa, on Solondzille käyttökelpoista elokuvamateriaalia. Monet kohtaukset - kuten vaikka Storytellingin ensimmäisessä episodissa - ovat niin vaivaannuttavia, että on helpotus mykistää kotikatselussa ääni pahimmissa paikoissa. 

 

Todd Solondzin elokuvissaan käsittelemät aiheet ovat kuitenkin sen verran tärkeitä, että niihin kannattaa aina silloin tällöin syventyä ajatuksella. Ehkä jonain päivänä tämäkin Palindromes-elokuvan raadollisen kyyninen keskustelukatkelma avautuu minulle:

 

- En ole pedofiili

- Tiedän

- ?

- Pedofiilit rakastavat lapsia


En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#6 Goose

Goose

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,007 posts

Posted 29 March 2020 - 17:50

Hasebe: Assault! Jack the Ripper   ***1/2

 

En tunne japanilaista elokuvaa, joten pysyn simppelissä. Sadistista väkivaltaa ja seksiä ja paljon. Meetoo aikana varmaan tälläisten katsominenkin katsotaan erittäin paheellisena, kenties jopa rikollisena. Etusivulla on Koiviston Mikon arvostelu, jossa on kaikki se mitä itse olisin kirjoittanut, jos aiheesta jotain tietäisin.

 

Cronenberg: Shivers   ***

 

Henk`kohtaisesti pelottavimpia ja vastenmielisimpiä aiheita mitä on. Limaisia toukkia ja epämääräisiä luikertelevia loisia, jotka ujuttautuvat paskalla istuessa p-reiän kautta sisuskaluihin. Elokuvan loppu oli hieno ja sivistynyt. Olisi ollut paljon tehokkaampi, jos saastuneet ihmiset olisivat käyttäytyneet samalla tavalla läpi elokuvan, eikä menneet joukkohysteriassa oleviksi aivottomiksi zombeiksi.


Goose who's butt did you kiss to get in here anyway?

The list is long, but distinguished.

#7 Matti Erholtz

Matti Erholtz

    Member ++

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 826 posts

Posted 01 April 2020 - 20:55

Whannell: Upgrade   ****1/2

 

 

Ai helvetti, että pidin elokuvasta. Tuli, kuin leka päähän, sillä en ollut kuullut enkä lukenut elokuvasta aikaisemmin mitään. Lähitulevaisuuden mahdollisuuksia vai uhkakuvia? Riippuu ihan näkökulmasta. Vähän samalla tapaa, kuin elokuvan päähenkilö tumaa "Se mikä toiselle on modernia kehitystä niin minulle ja kavereille se on 10 jätkää aktiivimallilla."

Sopivan rujo ja väkivältainen elokuva näin hiihtolomalle. Tulevaisuudessakin osataan arvostaa muskeliautoja. Tässäkin mukana Bandit 77 Pontiac T/A ja Dodge Challenger 71 R/T. Elokuvan pääroolissa oleva Logan Marshall-Green on kyllä kaksoisolento Tom Hardylle tai vice versa.

Yllättävän hyvä leffa. Kivasti oli löydetty tuoretta näkökulmaa kuluneeseen aineistoon.

Mysskin: Psycho (2020) **

Sarjamurhaaja katkoo naisten päitä, sokea muusikko ja neliraajahalvaantunut naispoliisi tutkivat. Niin paljon kuin olenkin tämän ohjaajan vanhemmista elokuvista pitänyt niin nyt ei oikein lähtenyt. Pakko kuitenkin myöntää että Psychon juoni ei  muistuttanut lainkaan länsimaisten sarjamurhaajaelokuvien juonia eikä ollut ennalta-arvattava, joten sikäli mielenkiinto pysyi yllä.

Piero Vivarelli: Il dio serpente (1970) **

Hyvin kuvattu mutta kuiva tulkinta aiheesta "länsimainen ihminen vapautuu estoistaan tutustuessaan eksoottisten kehitysmaalaisten kulttuuriin".

Kinji Fukasaku: Virus (1980) ***

Ensin viirus tappaa melkein koko maapallon väestön ja sitten syttyy vielä ydinsota. Fukasakun eeppinen suurelokuva on kokonaisuutena epätasainen mutta sisältää hyviä yksittäisiä kohtauksia ja aitoa maailmanlopun tunnelmaa. Youtubesta löytyi pitkä versio, jossa tosin japaninkielisiä jaksoja ei ollut tekstitetty.

Masayuki Ochiai: Infection (2004) **

Lupaavasti alkanut sairaalakauhuilu muuttuu lopussa täysin käsittämättömäksi sekoiluksi.


"Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. [...] Koskemattomat [...] on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan."

 

Kriitikko Kalle Kinnunen arvioi elokuvaa Intouchables.


#8 Goose

Goose

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,007 posts

Posted 05 April 2020 - 09:21

Gallego & Guerra: Pájaros de verano aka. Birds of Passage   *****

 

Tosipohjainen tarina siitä miten 60-luvun lopun Kolumbian alkuperäisväestön pienimuotoinen ja hyvin johdettu huumekauppa lopulta väistämättä ajautuu väkivaltaisen ja moraalia vailla olevalle Medellin kartellille. Elokuvassa ei näy ollenkaan suoraa väkivaltaa mutta omalla tavalla raaempi, kuin Peckinpah.

Aivan huikea elokuva, joka menee omalla listalla kevyesti 2000-luvun parhaimpiin.

 

Amirpour: A Girl Walks Alone at Night    ****

 

Iranilainen pieni kaupunki Bad City, jossa nimensä mukaisesti ei ole, muuta kuin rikollisuutta ja pahuutta. Amerikkalaisuutta ja James Deaniä ihannoiva Arash yrittää kuitenkin sinnitellä narkkari isänsä kanssa parhaansa mukaan. Jokapäiväisen positiivisen energiansa hän ammentaa kovalla työllä hankkimastaan 56 vuoden Ford Thunderbirdistä. Tämänkin hän on menettämässä parittaja-huumediilerille isänsä huumeveloista johtuen mutta kaupungissa vaeltavalta mysteeritytöltä Arash saa odottamatonta apua. Tyttö osoittautuukin varsin erilaiseksi...

A Girl Walks Alone at Night on hyvä esimerkki miksi edelleenkin on tehtävä m/v elokuvia. Loppuratkaisu olisi voinut olla räjähtävämpi, tästä syystä ei täyttä pottia.

 
Goose who's butt did you kiss to get in here anyway?

The list is long, but distinguished.

#9 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 463 posts

Posted 15 April 2020 - 10:12

1975 Shivers

8/10

 

Joku kertoi muistaakseni Helsingin Sanomissa vierastaneensa aina David Cronenbergin elokuvia. Perusteli käyttäen yhtä termiä, jonka olen unohtanut.

 

Shiversiä katsoessa tuli mieleen sellainen sana kuin kliininen. Tämä Cronenbergin lääketieteen ympärillä pyörivistä aihevalinnoista, mutta myös elokuvien tunneköyhyydestä ja rationaalisuudesta. Eikä ihme, sillä Cronenbergin elokuvalliset vaikutteet eivät ole tulleet tavalliseen tapaan häntä edeltäneiltä elokuvantekijöiltä, vaan nuorempana opiskelluista luonnontieteistä. Mikä tekee Cronenbergistä aivan ainutlaatuisen elokuvaohjaajan.

 

Sitä mukaa kun loiseläimet saavat elokuvassa hotellin asukkaat ja työntekijät valtaansa, nämä menettävät seksuaalisen kontrollinsa ja muuttuvat eräänlaisiksi eroottisiksi zombieksi. Olisi aika uskomatonta, jos kukaan pornotehtailija ei olisi hyödyntänyt noin hienoa ideaa jossakin tuotannossaan.

 

David Cronenberg vaikutteistaan haastattelussa vuonna 2005: Influences: David Cronenberg


En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#10 Kari Häkkinen

Kari Häkkinen

    Member +

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 463 posts

Posted 25 April 2020 - 22:23

1976 Rabid

7/10

 

2019 Rabid

4/10

 

2019 The Quiet Revolution

5/10

 

Nostetaan yhdellä pykälällä David Cronenbergin Rabidin pisteytystä. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on tunneköyhä. Esimerkiksi Marilyn Chambersin esittämän Rosen ja tämän poikaystävän Hartin (Frank Moore) muka läheinen suhde vaikuttaa elokuvan alussa niin väkinäiseltä, että hetken pohdin poikaystävän halunneen alitajuisesti päästä tytöstä eroon moottoripyöräonnetomuuden avulla.

 

Uusintaversion tekoon olisi varmaan ollut lahjakkaampia ohjaajia kuin Soskan sisarukset. Nämä osoittautuvat kuitenkin alkuperäisen elokuvan kommenttiraidalla niin suuriksi faneiksi, että kyllä heille jos kelle kuului oikeus yrittää uusintaa. Nämäkin ihmettelevät päähenkilöparin suhteen kummallisuuksia: Miksei poikaystävä soittanut kertaakaan sairaalaan kysyäkseen miten Rosen hoito edistyy?

 

Soskien lahjakkuus jäi todistamatta, mutta eivät nämä mitään typeryksiä ole. Aivan uudemman Rabidin alussa muotisuunnittelija Günter pitää aamupalaverissä työntekijöilleen puhetta, jossa pohtii luovan työn ongelmia vanhan materiaalin uusiokäytössä: "Why do we keep remaking old trends? How are we breathing new life into the old? Are we adding something new? If there is no soul, there cannot be life. So, do we cater to the masses or do we create art only for the few who dare experience it?" Soskat päätyivät lisäämään jotakin uutta niin paljon, ettei Rabideissä ole juurikaan mitään yhteistä.

 

Elokuvien brittiläisillä blu-rayllä oleva kaksiosainen ja kaksituntinen dokumentti kanadalaisen kauhuelokuvan historiasta on kiinnostava ja informatiivinen, mutta muuttuu toisessa osassa liikaa uuden Rabidin mainoselokuvaksi. Parhaiten mieleen jäi miten haastatellut tuottajat Don Carmody ja Gregory Dunning puhuivat pahasti ristiin, olemalla täysin vastakkaista mieltä yhdysvaltalaisen yleisön suhtautumisesta elokuvien kanadalaisuuteen.


En lue viesteihini tulevia vastauksia.


#11 seagull

seagull

    Member +

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 400 posts

Posted 25 April 2020 - 22:55

Ovatko nämä pienellä fontilla kirjoitetut viestit kirjoitettu siten, etteivät lukijat myöskään lue viestejäsi?



#12 Morden

Morden

    Newbie +

  • Foorumikäyttäjä
  • Pip
  • 34 posts

Posted 26 April 2020 - 06:55

 

1976 Rabid

 

 

 

 

Se on 1977.


Edited by Morden, 26 April 2020 - 06:56.


#13 Matti Erholtz

Matti Erholtz

    Member ++

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 826 posts

Posted 26 April 2020 - 20:01

Ugo Liberatore: Nero veneziano (1978) ***

Yllättävän kova, painostava ja ällöttävä. Mitenkähän Suomen videosensuuri kohteli vauvanheittokohtausta?

Ugo Liberatore: Incontro d'amore ** (1970/1975)

Alunperin vuonna 1970 julkaistuun, Balin saarella tapahtuvaa outoa kolmiodraamaa käsittelevään "erotiikkaa ja eksotiikkaa" -genren floppiin lisättiin viisi vuotta myöhemmin uusia Roomassa kuvattuja kohtauksia, joissa esiintyy nuori Ilona Staller taiteilijanimellä Elena Mercury (en olisi kyllä tunnistanut). Uusien kohtausten tieltä poistettiin vanhasta elokuvasta vastaava määrä kohtauksia, ja ehkäpä tästä johtuen juoni ei ole niitä kaikkein koherenteimpia. Kiinnostava kuriositeetti kuitenkin.

Quentin Tarantino: Once Upon a Time... in Hollywood (2019) ***

Sama juttu kuin ohjaajan kolmen edellisen elokuvan kanssa, eli hyviä yksittäisiä kohtauksia oli, mutta kokonaisuus oli vähemmän kuin osiensa summa. Se että "kirjoitetaanpa historia uusiksi" -kikkaa käytettiin jo toisen kerran viittaa siihen, että Tarantinon luomisvoima alkaa olla hiipumassa.

 


"Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. [...] Koskemattomat [...] on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan."

 

Kriitikko Kalle Kinnunen arvioi elokuvaa Intouchables.


#14 Matti Erholtz

Matti Erholtz

    Member ++

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPip
  • 826 posts

Posted 17 May 2020 - 21:31

Elem Klimov: Tule ja katso (1985) **

Yliarvostettu elokuva. Pääasiassa nationalistista ja saksalaisvastaista öyhötystä ja geneeristä "sota on helvettiä" -fiilistelyä. Tarkovskilaista mudassa rypemistä tietty myös.

Neil Breen: Double Down (2005), Fateful Findings (2012), Pass Thru (2016), Twisted Pair (2018) *****

Nyt löytyi kovan luokan tekijä. Tommy Wiseau on ihan valtavirtaa tämän sekopään rinnalla. Joku suomen elokuvafestivaaleista voisi kutsua Breenin Suomeen elokuviensa kanssa, sen verran unohtumatonta kamaa on saanut aikaiseksi.

Samuthirakani: Neranja Manasu (2004) ***

Vijayakanthin myöhäistuotantoa, Amazon Primessä nähtävissä. Mieleenjäävässä tappelukohtauksessa sankarillinen viiksimies iskee vastustajaansa päälakeen niin kovaa, että kaverin pää uppoaa hartioiden sisään. HARTIOIDEN SISÄÄN!


"Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. [...] Koskemattomat [...] on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan."

 

Kriitikko Kalle Kinnunen arvioi elokuvaa Intouchables.


#15 Goose

Goose

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,007 posts

Posted 22 May 2020 - 17:53

Caton-Jones: Asher   **1/2

 

 

Ex-Mossad ja nykyinen palkkamurhaaja Asher. Työn kuva sama kuten myös periaatteessa työnantajakin sillä erotuksella, että valtion sijasta taalat tulevat veljeskunnalta. Tällä erää ei tehdä "sitä" kuuluisaa viimeistä keikkaa vaan paremminkin mietitään miten pysyä edelleen alalla ettei nuoremmat oppipojat vie kaikkia töitä nenän edestä.

Aivan liian pitkä, josta 2/3 vielä pähkäillään henkilökohtaisten ongelmien kanssa. Onneksi lopussa sentään päästään vauhtiin. Lisäksi en ole ikinä pitänyt Ron Perlmanin golemimaisesta olemuksesta. Vastapainona oli mukava huomata, että Famke Janssen on edelleen varsin viehättävä ja hyvässä fitneksessä.

 

Delpard: La nuit de la mort!  aka. Night of Death!   ***

 

Kuka pelkää ikäihmisiä? Ainakin minä, jos joudun menemään Deadlockin vanhainkotiin. Päiväsaikaan mukavia, höpsöjä ja pikku jäynää tekeviä mutta yöaikaan totuus paljastuu.

Pari kohtausta menee jopa D'Amaton suolilinjalle mutta se ei vesitä kokonaisuudessaan piinaavaa jännitys-kauhua. Elokuvan loppu on odotuksien mukainen ja hyvä niin.


Goose who's butt did you kiss to get in here anyway?

The list is long, but distinguished.


0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users