Aikaisemmin oli tapana katsoa TV-esityksen saanut elokuva tai dokkari ja vasta sitten lukea arvostelu hs.fi:sta.
Enää ei onnistu. Alkukeväästä lähtien Hesari on tarkoituksella poistanut digilehdestä käytännössä kaikki TV & Radio-palstan jutut.
Ei löydy Pekka Erosen toimittamia arvioita Veitset esiin - kaikki ovat epäiltyjä elokuvasta (paperi-Hesarissa 8. 6. 2024), eikä kanadalaisesta dokkarista The Boys On the Bus (12. 6. 2024). Tai Vaaleaverikön rakkaudesta (15. 6. 2024)
Tarmo Poussun 14. 6. 2024 julkaistu esittely Víctor Ericen Etelä-elokuvasta kannatti lukea paperilehdestä, sillä diginä sitä ei ole, eikä ole ollut luettavissa.
Miikka Ylä-Jussilan puolensivun kirjoitus 13. 6. 2024 ranskalaisesta dokumenttielokuvasta Totuus Ikeasta katsottiin myös paremmaksi hävittää.
Yleisradion kaksi vuotta valmisteltu suurtuotanto, kuusiosainen TV-elokuva Jarno ja minä, sai perusteellisen esittelyn Kari Järvisen toimittamassa pitkässä artikkelissa "Alkoi itkettää kun näin hänet". Joka julkaistiin paperilla 19. 5. 2024. Netistä sitä on turha hakea.
Jostakin syystä esimerkiksi Seppo Varjusin paperi-Hesarissa 30. 5. 2024 julkaistu arvio suomalaisdokkarista Putinin myrkkyä paossa täytyy lukea Ilta-Sanomista. Hesarin nettisivuilla sitä ei ole. (HS Hakutulokset: Haulle ei löytynyt tuloksia)
Järjetöntä touhua. Paperiversiossa olleiden artikkelien jättäminen pois digi-Hesarista ei mitenkään selity viitseliäisyyden puutteella, sillä karsiminen päinvastoin teettää ylimääräistä vaivaa.
Sitä paitsi yhä useammat ovat siirtyneet tilaamaan pelkkää digilehteä, joten he eivät koskaan pääse lukemaan TV & Radio-palstan arvosteluja.
Olen useita kertoja kysellyt Hesarista selitystä uudelle käytännölle, mutta eihän sieltä tietenkään mitään koskaan vastata.
Täytyy vain alistua leikkaamaan paperilla olevat arvostelut talteen lipaston päälle. Odottamaan sitä hetkeä kun katselun aika koittaa.