Animals -levy pääsi jotenkin livahtamaan aiemmin ohi ja vasta kun kuulin Watersin In the Flesh -livellä Dogsin upposi kappale ihon alle. Aivan upeaa kitarointia ja mukana vielä itsensä Snowy White.
Olen saanut sellaisen kuvan, että Animals on yleisesti ollut jotenkin vähemmän arvostettu tai noteerattu levy kuin ne muut. En ymmärrä, sillä Animals on mielestäni yhtä täynnä oivalluksia ja "ihmeitä" kuin mikä tahansa Pink Floyd -levy 60/70-luvuilta. Animalsin kolmen pitkän kappaleen melodiat lienevät yhtyeen surumielisimpiä, ja sävellystekniset ratkaisut ovat yhtä kiehtovia kuin muualla tuotannossa. Sheep ikään kuin repeää viimein riemuun kaiken vaikuttavan Dogs ja Pigs -melankolian jälkeen!
