Jump to content


Photo

Film noir


  • Please log in to reply
64 replies to this topic

#1 Red Right Hand

Red Right Hand

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,166 posts

Posted 16 October 2006 - 08:41

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ymmärrän kommentin hyvin. Maltan Haukka junnaa ihmeellisesti paikallaan eikä sivurooleja lukuunottamatta juuri mikään skulaa hirveän hyvin. Tosin elokuvassa on monta ikimuistettavaa kohtausta joiden takia se on aina siistiä nähdä uudelleen mutta kokonaisuutena elokuva on aika hajanainen. Kokoelma hyviä teatteripaloja tjsp.

Talking shit about other people only makes you look like a loser.
- Rob Zombie

 


#2 Yotsuya

Yotsuya

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,930 posts

Posted 16 October 2006 - 12:58

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ajattele sitä kaupungissa neljän seinän sisällä tapahtuvana seikkailuelokuvana. Kiehtovampi kuin kaikki Indyt yhteensä.
"We are a master race. We control. We manipulate. We are The Red Planet and we soil our hands with blood."

#3 Maldoror

Maldoror

    Member

  • Elitisti
  • PipPip
  • 279 posts

Posted 16 October 2006 - 13:15

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ajattele sitä kaupungissa neljän seinän sisällä tapahtuvana seikkailuelokuvana. Kiehtovampi kuin kaikki Indyt yhteensä.


Tämän varsin pätevän ohjeistuksen lisäksi voisi kysyä, että iskeekö film noir ylipäätänsä JMustoseen? Jos ei, niin ei silloin varmaan Maltan Haukkakaan toimi viipyilevine urbaanin viidakon fiilistelyineen.
With the exception of one dream, I am never, in these dreams of ancient times, a civilized man. Always am I the barbarian, the skin-clad, tousle-haired, light-eyed wild man, armed with a rude ax or sword, fighting the elements and wild beasts, or grappling with armored hosts marching with the tread of civilized discipline, from fallow fruitful lands and walled cities. This is reflected in my writings, too, for when I begin a tale of old times, I always find myself instinctively arrayed on the side of the barbarian, against the powers of organized civilization.
-- Robert E. Howard

#4 Yotsuya

Yotsuya

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,930 posts

Posted 16 October 2006 - 13:38

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ajattele sitä kaupungissa neljän seinän sisällä tapahtuvana seikkailuelokuvana. Kiehtovampi kuin kaikki Indyt yhteensä.


Tämän varsin pätevän ohjeistuksen lisäksi voisi kysyä, että iskeekö film noir ylipäätänsä JMustoseen? Jos ei, niin ei silloin varmaan Maltan Haukkakaan toimi viipyilevine urbaanin viidakon fiilistelyineen.

Itse en muuten erityisesti pidä noirista, esimerkiksi Syvää unta en ole koskaan jaksanut katsoa loppuun. Vain tarpeeksi eksoottiset aiheet jaksavat kiinnostaa kuten Night And the Cityn wrestling-kuviot ja Lontoon burleski alamaailma. Suosituksia?
"We are a master race. We control. We manipulate. We are The Red Planet and we soil our hands with blood."

#5 JMustonen

JMustonen

    Expert Member

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPipPipPip
  • 2,020 posts

Posted 16 October 2006 - 14:16

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ajattele sitä kaupungissa neljän seinän sisällä tapahtuvana seikkailuelokuvana. Kiehtovampi kuin kaikki Indyt yhteensä.


Tämän varsin pätevän ohjeistuksen lisäksi voisi kysyä, että iskeekö film noir ylipäätänsä JMustoseen? Jos ei, niin ei silloin varmaan Maltan Haukkakaan toimi viipyilevine urbaanin viidakon fiilistelyineen.

Toki film noir on iskee, mutta Maltan haukasta en löydä elementtejä joidenka vuoksi pidän monesta muusta genren elokuvasta. Olkoonkin, että se on yksi klassisen kauden ensimmäisistä. Siinä jää kaikki vajaaksi esim. visuaalisella puolella.
The Moonlight Sonata

"...is one of those poems that human language does not know how to qualify."

- Berlioz

#6 Red Right Hand

Red Right Hand

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,166 posts

Posted 16 October 2006 - 15:47

Huston: The Maltese Falcon
- Tässä yksi klassikko, jonka suosion haluaisin kovasti ymmärtää, mutta joka ei kolahda millään tasolla


Ajattele sitä kaupungissa neljän seinän sisällä tapahtuvana seikkailuelokuvana. Kiehtovampi kuin kaikki Indyt yhteensä.


Tämän varsin pätevän ohjeistuksen lisäksi voisi kysyä, että iskeekö film noir ylipäätänsä JMustoseen? Jos ei, niin ei silloin varmaan Maltan Haukkakaan toimi viipyilevine urbaanin viidakon fiilistelyineen.

Toki film noir on iskee, mutta Maltan haukasta en löydä elementtejä joidenka vuoksi pidän monesta muusta genren elokuvasta. Olkoonkin, että se on yksi klassisen kauden ensimmäisistä. Siinä jää kaikki vajaaksi esim. visuaalisella puolella.


Film noir on käsitteenä varmaan yksi hämärämmistä elokuvan saralla. Schrader kirjoittaa klassikkoesseessään jopa että miltei jokainen Hollywoodissa tehty elokuva vuosien -41 (Maltan Haukka) ja -53 välillä sisältää noirelementtejä.

Iso nippu tyylipiirteitä joita jengi yleensä liittää noiriin, puuttuu osittain tai täysin Maltan Haukasta: voice over, tietyt visuaaliset jutut, takaumat, kaupunkiin ympäristönä liittyvät seikat. Huomionarvoista on esim. se että kun Schrader listaa film noirin tyylipiirteitä, ei missään niistä käytetä esimerkkinä Maltan haukkaa, vaikka hän katsookin film noirin alkavan siitä. No, Schraderin mielipide on tietenkin vain hänen, mutta kyllä niissä jotain järkeäkin on.

Se että Maltan Haukka niin tiukasti halutaan liittää noiriin johtuu mielestäni lähinnä ulkoelokuvallisista seikoista, ei niinkään siitä mitä kankaalla tosiasiassa nähdään/tapahtuu: eli lähinnä tarkoitan tässä elokuvan tekijöitä niminä ja Hammetin alkuteosta - sekä sitä inhimmillistä pyrkimystä ja tarvetta saada kaikille asioille, (tässä tapauksessa elokuvalliselle tyylille (tai genrelle tai lajille...)) jonkinlainen hyväksyttävä ja selkeä alku- ja päätepiste.

Edited by Red Right Hand, 16 October 2006 - 15:52.

Talking shit about other people only makes you look like a loser.
- Rob Zombie

 


#7 Maldoror

Maldoror

    Member

  • Elitisti
  • PipPip
  • 279 posts

Posted 17 October 2006 - 00:13

Itse en muuten erityisesti pidä noirista, esimerkiksi Syvää unta en ole koskaan jaksanut katsoa loppuun. Vain tarpeeksi eksoottiset aiheet jaksavat kiinnostaa kuten Night And the Cityn wrestling-kuviot ja Lontoon burleski alamaailma. Suosituksia?


En mikään asiantuntija ole, mutta Big Heatin luulisi toimivan.
With the exception of one dream, I am never, in these dreams of ancient times, a civilized man. Always am I the barbarian, the skin-clad, tousle-haired, light-eyed wild man, armed with a rude ax or sword, fighting the elements and wild beasts, or grappling with armored hosts marching with the tread of civilized discipline, from fallow fruitful lands and walled cities. This is reflected in my writings, too, for when I begin a tale of old times, I always find myself instinctively arrayed on the side of the barbarian, against the powers of organized civilization.
-- Robert E. Howard

#8 Maldoror

Maldoror

    Member

  • Elitisti
  • PipPip
  • 279 posts

Posted 17 October 2006 - 00:31

Film noir on käsitteenä varmaan yksi hämärämmistä elokuvan saralla. Schrader kirjoittaa klassikkoesseessään jopa että miltei jokainen Hollywoodissa tehty elokuva vuosien -41 (Maltan Haukka) ja -53 välillä sisältää noirelementtejä.


Totta, mutta eipä tuo ole yksinomaan film noirille ominaista. Samoin vaikka melodraaman elementtejä voitaisiin löytää useasta tuon aikavälin elokuvasta.

Iso nippu tyylipiirteitä joita jengi yleensä liittää noiriin, puuttuu osittain tai täysin Maltan Haukasta: voice over, tietyt visuaaliset jutut, takaumat, kaupunkiin ympäristönä liittyvät seikat.


Mutta kyllähän tuossa on myös monia ko. genreen liitettäviä piirteitä: femme fatale, kyyninen antisankari, kolea lopetus, yleinen moraalinen ambivalenssi ja niin edelleen. Ei sillä, että Maltan Haukka olisi minusta mitenkään film noirin paras tai näyttävin esimerkki.

Edited by Maldoror, 17 October 2006 - 00:35.

With the exception of one dream, I am never, in these dreams of ancient times, a civilized man. Always am I the barbarian, the skin-clad, tousle-haired, light-eyed wild man, armed with a rude ax or sword, fighting the elements and wild beasts, or grappling with armored hosts marching with the tread of civilized discipline, from fallow fruitful lands and walled cities. This is reflected in my writings, too, for when I begin a tale of old times, I always find myself instinctively arrayed on the side of the barbarian, against the powers of organized civilization.
-- Robert E. Howard

#9 pallonaama

pallonaama

    Member

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 181 posts

Posted 17 October 2006 - 16:21

Itse en muuten erityisesti pidä noirista, esimerkiksi Syvää unta en ole koskaan jaksanut katsoa loppuun. Vain tarpeeksi eksoottiset aiheet jaksavat kiinnostaa kuten Night And the Cityn wrestling-kuviot ja Lontoon burleski alamaailma. Suosituksia?

Miten olisi Robert Wisen The Set Up, Robert Ryan ikääntyvänä nyrkkeilijänä, puolidokumentaarista nekkausmaailman kuvausta. Tai Aldrichin Kiss Me Deadly, täyttä ydinpommivainoharhaa.
Seinäjoen kirjaston henkilökunnasta löytyy töykeitä henkilöitä. Ei juuri huvita siellä asioida.

#10 Red Right Hand

Red Right Hand

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,166 posts

Posted 17 October 2006 - 18:30

Film noir on käsitteenä varmaan yksi hämärämmistä elokuvan saralla. Schrader kirjoittaa klassikkoesseessään jopa että miltei jokainen Hollywoodissa tehty elokuva vuosien -41 (Maltan Haukka) ja -53 välillä sisältää noirelementtejä.


Totta, mutta eipä tuo ole yksinomaan film noirille ominaista. Samoin vaikka melodraaman elementtejä voitaisiin löytää useasta tuon aikavälin elokuvasta.

Film noirin hankaluus käsitteenä on vähän sukua jollekin bläkkärille tai giallolle: tulee jo vaikeuksia siinä kun näitä käytetään ristiin ilmaisemaan ajanjaksoa, tyyliä tai genreä - tai kaikkia niitä sekaisin. Siinä mielessä se on terminä hankalampi kuin moni muu.

Maltan Haukan Bogey/Spade on mielestäni suhteellisen vähän antisankari ja aika paljon semmoinen 30-luvun dekkarin kirkasotsainen ja teflonpintainen sankari. Sen sijaan just nähdyn High Sierran päähenkilö on huomattavasti mielenkiintoisempi ja monitahoisempi antisankarina.

Melodraama taas liittyy niin olennaisesti tarinaelokuvaan että olisi varsin kummallista jos sen elementtejä ei löytäisi kaikista kertovista elokuvista.

No joo, joitan mun suosikkeja film noirin saralla, muutama (ajallisesti) rajatapauksia:

Born to Kill
Brute Force
D.O.A. Download here for free!
Crossfire
Killers
Out of the past
Phantom Lady
They Live by Night
The Strange Love of Martha Ivers
You Only Live Once

Heh, ja mikä tahansa missä on Elisha Cook Jr. tai Robert Ryan on kova.

Edited by Red Right Hand, 17 October 2006 - 18:39.

Talking shit about other people only makes you look like a loser.
- Rob Zombie

 


#11 Maldoror

Maldoror

    Member

  • Elitisti
  • PipPip
  • 279 posts

Posted 17 October 2006 - 20:25

Maltan Haukan Bogey/Spade on mielestäni suhteellisen vähän antisankari ja aika paljon semmoinen 30-luvun dekkarin kirkasotsainen ja teflonpintainen sankari. Sen sijaan just nähdyn High Sierran päähenkilö on huomattavasti mielenkiintoisempi ja monitahoisempi antisankarina.


Ehkäpä Maltan haukka onkin parhainta nähdä jonkinlaisena välivaiheen elokuvana. Tuli juuri katsottua Desperate Hours, jossa Bogey on myös vankilasta karanneen roiston roolissa. Tuo ainakin on kova neljän seinän sisässä tapahtuva film noir jos mikä.

Melodraama taas liittyy niin olennaisesti tarinaelokuvaan että olisi varsin kummallista jos sen elementtejä ei löytäisi kaikista kertovista elokuvista.


Joo, hieman huono esimerkki kyllä.
With the exception of one dream, I am never, in these dreams of ancient times, a civilized man. Always am I the barbarian, the skin-clad, tousle-haired, light-eyed wild man, armed with a rude ax or sword, fighting the elements and wild beasts, or grappling with armored hosts marching with the tread of civilized discipline, from fallow fruitful lands and walled cities. This is reflected in my writings, too, for when I begin a tale of old times, I always find myself instinctively arrayed on the side of the barbarian, against the powers of organized civilization.
-- Robert E. Howard

#12 pallonaama

pallonaama

    Member

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 181 posts

Posted 18 October 2006 - 09:18

Maltan Haukan Bogey/Spade on mielestäni suhteellisen vähän antisankari ja aika paljon semmoinen 30-luvun dekkarin kirkasotsainen ja teflonpintainen sankari. Sen sijaan just nähdyn High Sierran päähenkilö on huomattavasti mielenkiintoisempi ja monitahoisempi antisankarina.

Spaden parhaushan on siinä, että se ei ole kumpaakaan. Elokuvassa tehdään aika selväksi, että Spade olisi voinut hypätä konnienkin kelkkaan, jos kuvio olisi sujunut eri lailla. Vertaa vaikka Marloween, joka on juuri sellainen kirkasotsaritari, mistä puhut. Se ei olisi ikinä voinut tehdä sellaisia temppuja, mitä Spade.
Seinäjoen kirjaston henkilökunnasta löytyy töykeitä henkilöitä. Ei juuri huvita siellä asioida.

#13 Red Right Hand

Red Right Hand

    Superspammer

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPipPip
  • 4,166 posts

Posted 18 October 2006 - 14:15

Spaden parhaushan on siinä, että se ei ole kumpaakaan. Elokuvassa tehdään aika selväksi, että Spade olisi voinut hypätä konnienkin kelkkaan, jos kuvio olisi sujunut eri lailla.


Olen kyllä tästä kovasti eri mieltä. Mun mielestä se lopun monologi tyyliä "man's gotta do what man's gotta do" viittaa juuri sellaiseen oikeudentuntoiseen sankariin jolle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää kenen joukoissa hän seisoo ja mitä hän on tekemässä: ottamassa pahiksia kiinni. Spade ei ole funtsinut oikeasti siirtyvän roistojen leipiin, kunhan on vain juonikkaasti selitellyt heille kaikenlaista murhaajan nappaamiseksi. Minusta tämä on aika selvä asia.

Ei elokuvassa oikeastaan kyseenalaisteta Spaden moraalia, oikeudentuntoa, velvollisuutta ja ennen kaikkea lojaalisuutta murhattua Archeria kohtaan. Lopun rakkausläpät voi ehkä sellaiseksi tulkita, mutta henkilökohtaisena fiilismielipiteenä sanoisin että tuo rakkauskuvio on muutenkin aika turha ja päälle-liimatun oloinen - elokuvan heikointa antia.

Edited by Red Right Hand, 18 October 2006 - 14:17.

Talking shit about other people only makes you look like a loser.
- Rob Zombie

 


#14 JMustonen

JMustonen

    Expert Member

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPipPipPip
  • 2,020 posts

Posted 18 October 2006 - 14:34

Lopun rakkausläpät voi ehkä sellaiseksi tulkita, mutta henkilökohtaisena fiilismielipiteenä sanoisin että tuo rakkauskuvio on muutenkin aika turha ja päälle-liimatun oloinen - elokuvan heikointa antia.

Nimen omaan. Muutenkin elokuvan femme fatale jäi todella vaisuksi, mikä osaltaan vaikutti siihen ettei tarinassa ollut potkua.
The Moonlight Sonata

"...is one of those poems that human language does not know how to qualify."

- Berlioz

#15 pallonaama

pallonaama

    Member

  • Foorumikäyttäjä
  • PipPip
  • 181 posts

Posted 18 October 2006 - 17:02

Spaden parhaushan on siinä, että se ei ole kumpaakaan. Elokuvassa tehdään aika selväksi, että Spade olisi voinut hypätä konnienkin kelkkaan, jos kuvio olisi sujunut eri lailla.


Olen kyllä tästä kovasti eri mieltä. Mun mielestä se lopun monologi tyyliä "man's gotta do what man's gotta do" viittaa juuri sellaiseen oikeudentuntoiseen sankariin jolle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää kenen joukoissa hän seisoo ja mitä hän on tekemässä: ottamassa pahiksia kiinni. Spade ei ole funtsinut oikeasti siirtyvän roistojen leipiin, kunhan on vain juonikkaasti selitellyt heille kaikenlaista murhaajan nappaamiseksi. Minusta tämä on aika selvä asia.

Hassua, kuinka eri tavalla saman kohtauksen voi tulkita. Minusta Spadea selvästi vitutti lopussa, kun lateli puhettaan ja jos palkkio olisi ollut parempi ja poliisitutkimuksesta olisi voinut laistaa, homma olisi voinut käydä toisin - se vaaka olisi painunut toiseen suuntaan.

Ei elokuvassa oikeastaan kyseenalaisteta Spaden moraalia, oikeudentuntoa, velvollisuutta ja ennen kaikkea lojaalisuutta murhattua Archeria kohtaan.

Paitsi ehkä sillä, kuinka
» Click to show Spoiler - click again to hide... «

Seinäjoen kirjaston henkilökunnasta löytyy töykeitä henkilöitä. Ei juuri huvita siellä asioida.


0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users