Luin tuon American Cinematographerin artikkelin, jossa kuvaaja sanoo monta kertaa, että tämä oli tietoinen ratkaisu. Koska informaatiota on niin paljon niin on parempi antaa katsojan keskittyä siihen.Ehkä noin ensimmäisen puolen tunnin jälkeen unohdin kokonaan kiinnittää huomiota visuaaliseen ilmeeseen, joten musta tämä oli ehkä vuosituhannen kiinnostavin elokuva.
Tämä johtuu siitä, että visuaaliseen ilmeeseen ei panostettu enää juurikaan loppupuolella. Tätä tarkoitin myös osittain sillä "draivin lisäämisellä". Kun juonenkuljetus alkoi käymään junnaavaksi, sitä olisi voinut hieman paikkailla visuaalisesti.
Sen verran mitä alkupuolella huomasin niin aika paljon oli kuitenkin leikitty kuvien tarkkuusaluella (tai mikä lieneekään suomeksi, depth of field) mikä on vaikeampaa Viperin kaltaisella kameralla, jolla usein dop on pitkä eli kaikki on tarkkaa. Myös ääniraidalla oli varmasti leikittelyä minkä missasin, ja jonka takia haluan nähdä elokuvauudestaan.
Musta se, että loppu on kylmempi tukee tarinaa. Oikeastaan koko Zodiac-keissi häilyy pois. Ja ainoastaan parilla ihmisellä on niin paha obsessio siihen, että totuus on saatava selville vaikka väkisin. Koska loppupuolella kaikki "todisteet" on jotenkin tylsästi kerrottuja ja hieman epäilyttäviä niin elokuvasta ei jää vahvaa sulkeuman tuntua.