115.
Forgetting Sarah Mashall ***½. Tässä pääosissa suht tuoreita kasvoja ja muutenkin meno Havaijilla on mukavan freesin tuntuista. Ei mitään hah hah-komediaa, mutta toisaalta ei myöskään väkisin väännettyä vitsiä. Mila Kunis oli positiivinen yllätys. Ja lopun Dracula-musikaalia olisi katsonut pidempäänkin. Russell Brand on tietty ärsyttävä, mutta niinhän sen kuuluukin olla, joten siitäkään ei voi rokottaa. Tykkäsin.
116.
Step Brothers **½ Ferrell ja Reilly näyttelevät hyväsydämisiä idiootteja, eli jatkavat siitä mihin Talladega Nights päättyi. Matkan varrella on lukematon määrä irtovitsejä, jotkut hyviä, jotkut huonoja. Kuten niin usein, sivurooleistahan parasta hupia saa, tässäkin Ferrellin näyttelevän Brennanin pikkuveljen perhe ylisuorittaja/kusipää-isän, sekoilevan vaimon ja pikkuvanhojen lasten myötä antaa eniten ilon aiheita. Sweet child of mine- esitys on mainio. Muuten aikuiset miehet esittämässä pikkulapsia alkaa olla jo vähän väsynyttä, vaikka kyllä joukkoon ihan hyviäkin gageja osuu.
117.
Pineapple Express ** Tämä ei nyt oikein toiminut ollenkaan meikäläiselle, ehkä tota slacker-pilvenpolttaja hekumointia ei oiken enää jaksa. Rogen on kyllä varsin ok, samoin Franco, mutta leffan toiminnalliset osuudet eivät ole hauskoja ja toimintana huonoja, joten mikä niiden pointti on? Koko huumesota-juoni on ihan turha, eikä tuo elokuvaan yhtään hauskaa hetkeä, päinvastoin.
118.
Walk Hard ***½ Tämä on ensimmäinen näkemäni Apatow-tuotanto, mikä on selkeästi parodia. Ja hyvä niin, koska WH onnistuu olemaan sekä älytön, että hauska ja vielä melko sympaattinen, etenkin loppua kohti. Pidin kyllä, mutta sama ongelma kun muissakin: kovin on epätasaista, miksi tintuu että joku 4 tähteä on liikaa. Musa oli yllättävän hyvää, sen puolesta kestää varmasti uusintakatselun. Ja olihan tässä Eddie Vedder, siitä plussaa.
Tämän Apatow-putken ja muiden näkemieni Apatowien perusteella voisi sanoa, että kyllä tältä osastolta varmaan sitä parasta komediaa on 2000-luvulla tullut. Olkoonkin että elokuvat ovat lähes järjestään kovin epätasaisia ja tuntuvat päätyvän sen vuoksi akselille 2-4 tähteä. Toisaalta se tarkoittaa tietysti sitä että heikommistakin viritelmistä löytyy jotain hauskaa. Itselle selkeästi uppoaa paremmin nämä missä kohelletaan (huudetaan, riehutaan, juostaan, ammutaan) vähemmän ja huumoria revitään enempi arkisemmista asioista. Tämä huipentui Bridesmaidissa, joka ainakin tällä hetkellä tuntuu parhaalta Apatow-tuotannolta.
Näissä DVD:ssä on muuten varsin hauskoja extroja, erityisesti gag-reelit jostain syystä naurattaa aina. Tämä 4 DVD:n setti muuten löytyi Playtraden kautta hintaan 9.95€. Stepissä ja Pineapplessa vain englanninkielinen tekstitys, Marshallissa ja WH:ssa myös suomi.
Edited by Alive, 11 November 2011 - 11:53.