148 replies to this topic

[Meller]

The Devil Rides Out (Terence Fisher, 1968)

Halloweenin jälkitunnelmissa piti nauttia vanha klassikko uudelleen useamman vuoden tauon jälkeen, ihan ajatuksen kanssa. Aika ei ollut kullannut tai kaunistellut muistoja, vaikka hieman eri fiiliksiä tämä aiheutti kuin viimeksi. Kirkastuipahan aivolohkoihin pari ihan unohdettuakin ja väärin muistettua kohtausta...

Uusintakatselu kertoi vanhan olevan voimissaan, vaikka aika onkin efektipuolta syönyt. Voimakkaiksi koetut kohtaukset olivat edelleen voimakkaita, tunnelma oli edelleen paksua, pahuuden voimien ilmentymätkin toimivat huolimatta tuosta mainitusta efektiteknologian vanhaksi käymisestä. Leen parhaita rooleja, muunkin porukan vetäessä hyvin. Hieno yhdistelmä vanhan ajan seikkailumysteeriä, okkultismikauhua ja pahuuden voimien pidäkkeetöntä mellastusta. Hyvä kokonaisuus ja omaperäisyydellään Hammerin edustavimpia elokuvia.

Jos jotain kaipaisi lisää, niin hieman rauhallisempaa tempoa ja pahuuden tunnelman pikkuhiljaa rakentelua aivan alkumetreille - nyt tehdään hieman sama kuin Hammer-lafkan ja ohjaajan Draculassa, eli syöksytään jopa turhan nopsasti eteenpäin niin, ettei hulluuteen ehdi ihan heti imeytyä mukaan. Tavallaan pikkuseikoista rutisemista, mutta kuitenkin...

[MiR]

The Devil Rides Out (Terence Fisher, 1968)

Uusintakatselu kertoi vanhan olevan voimissaan, vaikka aika onkin efektipuolta syönyt. Voimakkaiksi koetut kohtaukset olivat edelleen voimakkaita, tunnelma oli edelleen paksua, pahuuden voimien ilmentymätkin toimivat huolimatta tuosta mainitusta efektiteknologian vanhaksi käymisestä.

Niin totta. Lee itsekin on valitellut myöhemmin vuolaasti elokuvan efektien suoranaista heikkoutta, mutta budjetin raamit huomioituna jälki on mielestäni ihan asiallista. Pahin kompastuskivi on

Spoiler

Angel of Death, jonka ilmestyminen glow-in-the-dark maaleissa ei todellakaan vakuuta

. Tunnelman puolesta kyseessä on kuitenkin yksi vuotensa tiheimmistä tarinoista, kiitos pitkälti Leen upean roolisuorituksen.

Jos jotain kaipaisi lisää, niin hieman rauhallisempaa tempoa ja pahuuden tunnelman pikkuhiljaa rakentelua aivan alkumetreille - nyt tehdään hieman sama kuin Hammer-lafkan ja ohjaajan Draculassa, eli syöksytään jopa turhan nopsasti eteenpäin niin, ettei hulluuteen ehdi ihan heti imeytyä mukaan. Tavallaan pikkuseikoista rutisemista, mutta kuitenkin...

Ajan hengessä Hammer yritti selvästi tehdä elokuvistaan toiminnallisempia, mikä varmaan tuolloin tuntui järkevältä liikkeeltä aikojen muuttuessa. Koko Rex Van Rynin hahmohan on luotu lähinnä tätä silmällä pitäen, kun mukana piti olla nopeasti ajava nyrkkisankari, joka ei turhia kysellyt vaan antoi palaa.

[shawbrother]

Mahtaakohan 7 brothers meet dracula aka legend of 7 golden vampyres pidempi versio oikeasti olla olemassa???

[ttt]

http://www.imdb.com/title/tt0070297/
eli tämä, ei taida olla pidempää versiota olemassakaan, eiköhän suomi-dvd ole täyspitkä...
vai mikäs juttu tämä pidemmästä versiosta oikein on?

[MiR]

http://www.imdb.com/title/tt0070297/
eli tämä, ei taida olla pidempää versiota olemassakaan, eiköhän suomi-dvd ole täyspitkä...
vai mikäs juttu tämä pidemmästä versiosta oikein on?

En ollut edes tietoinen, että tästä on olemassa noin reilusti lyhyempi versio, mitä imdb:llä mainitaan: "The version entitled The Seven Brothers Meet Dracula runs 72m versus the 89m of the original Legend of the Seven Golden Vampires."

Eli pitkä versio on tässä tapauksessa kyllä se normaali versio. Pitääkin muuten katsoa leffa pitkästä aikaa, kun leffavisassakin nostettiin vielä juuri eilen esille...

[Meller]

http://www.imdb.com/title/tt0070297/
eli tämä, ei taida olla pidempää versiota olemassakaan, eiköhän suomi-dvd ole täyspitkä...
vai mikäs juttu tämä pidemmästä versiosta oikein on?

En ollut edes tietoinen, että tästä on olemassa noin reilusti lyhyempi versio, mitä imdb:llä mainitaan: "The version entitled The Seven Brothers Meet Dracula runs 72m versus the 89m of the original Legend of the Seven Golden Vampires."

Eli pitkä versio on tässä tapauksessa kyllä se normaali versio. Pitääkin muuten katsoa leffa pitkästä aikaa, kun leffavisassakin nostettiin vielä juuri eilen esille...

Se on tuo muinainen jenkkileikkaus - ilmeisesti levittäjien mielestä tarina ja juoni oli ihan liian monimutkainen ameriikkalaiselle drive in- ja grindhouse-yleisölle, joten se heidän mielestään piti ehdottomasti retusoidan lyhyemmäksi ja toimintapainotteisemmaksi.
Ja näin se on, Suomessakin DVD:lle julkaistu on se alkuperäinen "pitkä" eli normaali versio. Muita versioita ei pitäisi olla.

Edited by Meller, 14 January 2012 - 21:24.

[Spiritual Boxer]

Mahtaakohan 7 brothers meet dracula aka legend of 7 golden vampyres pidempi versio oikeasti olla olemassa???

Oletan että nimimerkki tarkoittaa kadonnutta "Hongkong-versiota", josta on liikkunut muistaakseni vain varmistamattomia huhuja. Ymmärtääkseni tässä versiossa pitäisi olla enemmän Chang Chehin ohjaamaa matskua ja ilmeisesti ainakin De Wolfe -musiikkikirjaston score Bernardin soundtrackin tilalla... Mutta eipä ole tätä versiota saatavilla missään, ja epäilyksen alaisena sekin onko sitä aikoinaan edes Hongkongissa pyöritetty.

[Meller]

The Reptile (John Gilling, 1966)

Vanhojen Hammer-suosikkieni uusinnat saivat viime viikolta jatkoa tällä. Samaan aikaan ja pitkälti samassa lavasteissa Plague of the Zombiesin (seuraavana uusintajonossani) kanssa filmattu elokuva on muodonmuutoskauhua, tarjoten myös murhamysteerin, suht' sadistisen pitkän linjan koston ja ennen kaikkea tiheää tunnelmaa. Mainiosti roolitettu ja henkilöhahmoiltaan osittain epä-stereotyyppisesti rakennettu elokuva toimii erinomaisesti ilman Hammerin isoja näyttelijänimiä. Tämä mahdollistanee myös vanhan vakionaaman Michael Ripperin saaman tavallista isomman tilan, minkä mies käyttää erinomaisesti hyväkseen - suoritus on itse asiassa kenties Ripperin paras ikinä.
Kärmesnaisen maskeeraus onnistuu olemaan tänäkin päivänä varsin puistattava ilmestys. Visuaalinen puoli on muutenkin hansikkaassa tukevasti: goottilainen kuvasto ja tummasävyinen kuvaus tohtori Franklynin kartanossa on silmiä hivelevän nättiä ja luo asiallista tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan serkkunsa PotZ:n ohella The Reptile on erittäin kova taidonnäyte sekä Gillingin että Hammerin kaanonissa.

[MiR]

The Reptile (John Gilling, 1966)

Vanhojen Hammer-suosikkieni uusinnat saivat viime viikolta jatkoa tällä. Samaan aikaan ja pitkälti samassa lavasteissa Plague of the Zombiesin (seuraavana uusintajonossani) kanssa filmattu elokuva on muodonmuutoskauhua, tarjoten myös murhamysteerin, suht' sadistisen pitkän linjan koston ja ennen kaikkea tiheää tunnelmaa. Mainiosti roolitettu ja henkilöhahmoiltaan osittain epä-stereotyyppisesti rakennettu elokuva toimii erinomaisesti ilman Hammerin isoja näyttelijänimiä. Tämä mahdollistanee myös vanhan vakionaaman Michael Ripperin saaman tavallista isomman tilan, minkä mies käyttää erinomaisesti hyväkseen - suoritus on itse asiassa kenties Ripperin paras ikinä.
Kärmesnaisen maskeeraus onnistuu olemaan tänäkin päivänä varsin puistattava ilmestys. Visuaalinen puoli on muutenkin hansikkaassa tukevasti: goottilainen kuvasto ja tummasävyinen kuvaus tohtori Franklynin kartanossa on silmiä hivelevän nättiä ja luo asiallista tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan serkkunsa PotZ:n ohella The Reptile on erittäin kova taidonnäyte sekä Gillingin että Hammerin kaanonissa.

Erinomainen elokuva! Näin itsekin tämän uudestaan tuossa kesällä, ja tehot olivat edelleen tallella, kenties jopa nousseet.

Hammer on vahvimmillaan kun henkilögalleria on kapea, vaitonainen kylä/pikkukaupunki on kuin yksi vaiennut muuri ja pääroistolla on sitä todellista karismaa.

[Meller]

The Kiss of the Vampire (Don Sharp, 1963)

Hammerin teosten uusiksi katselut saivat jatkoa... viime näkemisestä oli kylläkin yllättävän vähän muistikuvia, mutta noin puolen pykälää positiivisempia kuin mitä käteen lopulta jäi.
Hammerin ei-Draculan vampyyrituotannon varhainen edustaja osoittaa, etteivät hienot ideat pelkästään aina riitä, jos toteutus ei ole aivan niin onnistunut. Vuoriston vampyyrikommuuni (aivan kuin aistisin pienen Polanskin suorittaman ideapankkinoston Dance of the Vampiresissa), sitä vastaan myyräntyötä tekevä tohtori ja kaiken keskelle saapuva pahaa-aavistamaton nuoripari poikivat hienoja tilanteita hienoihin goottipuitteisiin, mutta joku kipinä touhusta puuttuu, mikä estää elokuvan nousun perushyvästä erinomaiseksi tai edes muutoin todella mieleenpainuvaksi. Roolisuoritukset jäävät pääasiassa vaisuiksi; löytyy joukosta myös yksi pökkelö ( Jacquie Wallis) ja yksi silmiinpistävästi yliampuva (Edward de Souza). Etenemistahti osoittautuu poukkoiluissaan hieman horjuvaksi ja lopun spektaakkeli taipuu myös valitettavan muovisesti toteutetuksi.

Mutta hyvääkin on. Kuten jo mainittu, ideapuolella asetelma on jaksettu rakentaa mielenkiintoiseksi. Jennifer Daniel vetää varmuudella pikkuvaimon roolin, Barry Warren taas tohtori Ravnan poikana on suorastaan vakuuttava. Myös Clifford Ewnin professori Zimmer on hahmona mielenkiintoisen... sanosiiko hazardi vampyyrinmetsästäjä, jota vain olisi pitänyt ehkä viedä vielä pitemmälle äärimmäisyyksiin. Vaikka kliimaksi on toteutukselta kökkö, siihen johtavissa tapahtumissa riittää tunnelmaa; ja kun tunnelmasta puhutaan, iltakutsuissa se suorastaan lähtee lentoon.

Vaikka suuria ei kauheasti kokonaisuudessa tapahdu ja toteutuksessa pamaukseksi tarkoitetut kohtaukset enimmäkseen vain poksahtavat, konsepti toimii ja tunnelmaa on tarpeeksi. Pikkukiva ja kiintoisa lopputulos, josta haluaisi pitää enemmänkin.

[MiR]

Peter Sykes: To the Devil a Daughter (1976)
Satanismi sekä katolisen kirkon mysteerit, salaisuudet ja kummalliset kultit ovat antaneet meille monia unohtumattomia elokuvia. Näistä aineksista myös Hammer pyrki takomaan viime metreillään uutta tulemista ja tuossa innossa syntyi To the Devil a Daughter, elokuva jonka perusidea on kaikesta ympärilleen ympätystä roskasta huolimatta vahva. Paljosta on kiittäminen (jälleen kerran) Christopher Leetä, joka jaksaa puskea eteenpäin, vaikka tarinassa on loogisia aukkoja. Tuttuun tapaan 'yllättävät käännökset' tuntuvat usein pakotetuilta ja muiden hahmojen motiivit sekä päätökset vaikuttavat välillä vähintäänkin kyseenalaisilta.

70-luvun tuoreita tuulia hyödyntävä kuvaus toimii joissain kohdin upeasti, etenkin sekaisen Catherinen (roolissa nuori Nastassja Kinski) vaellus halki Lontoon on upeaa katsottavaa. Käsivaralla kuvattua materiaalia ja kokeiluja eri linssien kanssa viljellään myös muualla, mutta ei koskaan siinä määrin että se veisi huomion itse pääasialta. Lopun efektit ja suht järjettömät juonenkäännökset ovat ankara takaisku, mutta niistäkin huolimatta elokuva on nostettava erääksi Hammer viimeisistä valonpilkahduksista.

[k-mikko]

elokuva on nostettava erääksi Hammer viimeisistä valonpilkahduksista.

Hivenen takerrun sanamuotoon, mutta tämän jälkeen käsittääkseni tuli enää Lady Vanishes kolme vuotta myöhemmin.

[MiR]

elokuva on nostettava erääksi Hammer viimeisistä valonpilkahduksista.

Hivenen takerrun sanamuotoon, mutta tämän jälkeen käsittääkseni tuli enää Lady Vanishes kolme vuotta myöhemmin.

Joo, noinhan se taisi olla.

Pointtini oli lähinnä se, että vuoden 1971 jälkeen olivat ilon aiheet vähissä Hammerin talossa. Draculaa yritettiin päivittää epätoivon vimmalla ja jotkut On the Buses -elokuvat saivat enemmän huomiota vanhan kunnon kauhun kustannuksella.

[Meller]

Olisihan sitä suonut näkevänsä mieluummin toisenlaisia elokuvia Hammerilta kuin puolivillaisia yrityksiä laajentaa repertuaaria komedian ja toiminnan puolelle kassalanttien toivossa. Joudummeko sitten syyttämään historian tapahtumista ostavan yleisön rankasti muuttunutta elokuvamakua, studion huonoja johtamispäätöksiä vai molempia, jotka johtivat valitettavasti Hammerin kuolemaan, jääköön väiteltäväksi. Mutta pitää taas kerran nostaa esille seikka, ettei Hammerin niin kovin parjattu 70-luku tosiaankaan niin läpeensä onneton ollut, kuin mitä jotkut Hammer-fanitkin väittävät.

MiRin pointti vuoden -71 jälkeisistä harvenevista valonpilkahduksista on kyllä erittäin validi - kyseisenä vuonna yhtiö puski vielä hyvän määrän elokuvia ulos, joista monet (esim. Hands of the Ripper, Twins of Evil) ovat jopa Hammerin parhaimmistoa. Mutta vaikka tuotantotahti harvenikin ja yhtiä alkoi kehitellä entistä enemmän noloja syrjähyppyjä eri genreihin, joista varmaan On the Buses -leffat ja Shatter toimivat oikin hyvinä esimerkkeinä, maaliinkin osuttiin komasti. Vampire Circus, Captain Kronos the Vampire Hunter ja Demons of The Mind ovat näkemistäni ainakin erittäin kuranttia tavaraa, jopa jonkinlaisia suosikkejani.

Se on kyllä valitettavasti myönnettävä, että Dracula onnistuttiin Hammerin talossa pahasti polkemaan hengiltä epätoivoisilla päivitysyrityksillä. Ja valitettavasti on myös todettava, että kirjoissani sitten viime näkemältä To the Devil... a Daughter on paikoittaisista tunnelmallisista hetkistään huolimatta myös ankean rumaa katsottavaa ja kokonaisuutena enemmän kuolonkorinaan verrattavissa kuin viimeiseen kunnon karjahdukseen. Kaipa se olisi tuokin kyllä urheiltava uudelleen läpi, ihan vain vaikka niiden muutamien todella onnistuneiden kohtausten ja Christopher Leen vimmaisen olemuksen takia.

[MiR]

Vampire Circus, Captain Kronos the Vampire Hunter ja Demons of The Mind ovat näkemistäni ainakin erittäin kuranttia tavaraa, jopa jonkinlaisia suosikkejani.

Niin, kai Hammer oli sitä mieltä, että pitää mennä virran mukana, mutta ei sitä nyt olisi tarvinnut ihan ajopuuksi ryhtyä. Olen täysin samaa mieltä näiden mainitsemiesi elokuvien kohdalla, ja etenkin Captain Kronos pitäisi itse asiassa katsoa uudelleen. Muistikuvat Demons of The Mindin tiimoilta ovat myös aika hataria, mutta erittäin positiivisia.

Ja valitettavasti on myös todettava, että kirjoissani sitten viime näkemältä To the Devil... a Daughter on paikoittaisista tunnelmallisista hetkistään huolimatta myös ankean rumaa katsottavaa ja kokonaisuutena enemmän kuolonkorinaan verrattavissa kuin viimeiseen kunnon karjahdukseen. Kaipa se olisi tuokin kyllä urheiltava uudelleen läpi, ihan vain vaikka niiden muutamien todella onnistuneiden kohtausten ja Christopher Leen vimmaisen olemuksen takia.

Loppukohtaushan oli pistetty täysin uusiksi, mikä ei ollut lainkaan Leen mieleen, ja ekstrojen perusteella suunniteltu alkuperäinen päätös olisi ollut huomattavasti järjellisempi. Anna nyt kelpo leffalle silti vielä yksi mahdollisuus.