Jump to content


Photo

Hammer Film Productions [gb]

hammer

  • Please log in to reply
148 replies to this topic

#61 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 11 December 2011 - 16:52

Plague of the Zombies (John Gilling, 1966)

Uusintakierroksella The Reptilen sisarteos osoittautuu edelleen yhtä päteväksi ja kaverinsa kanssa samalla viivalla laadullisesti sijaitsevaksi. Reptileen verrattuna PotZ on henkilöasetelmiltaan stereotyyppisempi, mitä korvataan kiintoisilla asetelmilla, hyvällä mysteerillä ja erinomaisella tunnelmalla. Hammerin valitettavasti ainoaksi jäänyt zombitulkinta on perhanan hienon näköinen ja tuntuinen, ja jotenkin tekee hirveästi mieli vetää muutamia suoria viivoja erään herra Fulcin visioimiin lahonneisiin eläviin kuolleisiin. Taas on pienet rahat sijoitettu viisaasti ja oikeisiin asioihin, vaikka amerikkalaiset yöt tietysti ovat kuin tummia päiväkohtauksia - mikä ei kyllä menoa haittaa. Toinen hyvä esimerkki Hammerin leffasta, missä roolitus on tehty niin hyvin, ettei tallin isoja vakiotähtiä edes kaipaa.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#62 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 11 December 2011 - 20:36

Terence Fisher: The Two Faces of Dr. Jekyll (1960)
Vanha tarina kierrätettiin 60-luvun alussa Hammerillakin ja projektin ruoriin kiinnitettiin talon luottomies Terence Fisher. Lopputulos on monella tasolla toimiva, mutta joidenkin aiempien näkemysten mukana olleet kauhuelementit ovat jääneet tällä kertaa lähes täysin pois. The Two Faces of Dr. Jekyll onkin enemmän psykologinen trilleri ja kokeidensa uhriksi päätyvän tontorin eloonjäämiskamppailu henkisellä tasolla, kuin mikään varsinainen kauhuelokuva.

Puuttuva veri on korvattu poikkeuksellisen rohkealla seksuaalisuudella (ajan mittapuun mukaan siis). Paul Massien esittämä Tohtori Jekyll ei aivan vakuuta, mutta häikäiseväksi dandyksi muuttuneena Hydenä hän on elementissään. Christopher Lee tekee pääsivuoroolissa jälleen taattua työtään, tällä kertaa Lontoon surkeimpana korttihaina, joka on huomattavasti menestyksekkäämpi naisrintamalla.
Dick Laurent is dead

#63 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 22 December 2011 - 10:45

Seth Holt: Taste of Fear (1961)
Hammerin mustavalkoisten trillereiden aatelistoa. Tarina keskittyy suureen kartanoon, jossa psykologinen jännitys ja kauhu nousevat hitaasti yhä korkeammalle ja korkeammalle, kun mysteerien vyyhtiä lähdetään aukomaan. Luvassa on pari herkullista käännöstä, kun pikkuhiljaa lähtee selviämään, että kuka teki, mitä teki ja etenkin miksi.

Nuori ja erittäin kaunis Susan Strasberg on pääosassa huikea, kulkiessaan pitkin suurta taloa katsojan silminä ja ollessaan vielä pyörätuoliin sidottu. Samoin vahvan työn tekee sivuosassa oleva Christopher Lee, jonka osa on tosin harmillisen pieni. John Serretin vähäeleisen terävästi esittämä etsivä Legrand lienee myös yksi Hammer-historian onnistuneimmista sivu-poliisihahmoista. Seth Holt on ohjaajana sen verran vakuuttava, että täytyy ihan ihmetellä, miksi mies ei ohjannut uransa aikana kuin vaivaiset kuusi pitkää elokuvaa.
Dick Laurent is dead

#64 JMustonen

JMustonen

    Expert Member

  • Elitisti-toimittaja
  • PipPipPipPip
  • 2,025 posts

Posted 22 December 2011 - 16:06

Seth Holt on ohjaajana sen verran vakuuttava, että täytyy ihan ihmetellä, miksi mies ei ohjannut uransa aikana kuin vaivaiset kuusi pitkää elokuvaa.


Ilmeisesti tuokin tahti oli liikaa, ja miehen sydän petti kesken Blood from the Mummy´s Tombin kuvausten.
The Moonlight Sonata

"...is one of those poems that human language does not know how to qualify."

- Berlioz

#65 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 25 December 2011 - 12:22

Terence Fisher: The Revenge of Frankenstein (1958)

- Who is he?
- Nobody. He isn't born yet.

Hammerin Frankenstein sarja alkoi hienosti, mutta vasta toisessa osassa kaikki loksahti kohdalleen. Täpärästi kuolemalta välttynyt paroni luo itselleen uuden elämän, mutta entiset harrastukset eivät ota kuollakseen. Nuoresta ja aivan liian uteliaasta lääkäristä tulee Frankensteinin uusi apulainen, kun hän pyrkii murtamaan kuoleman muurin.

Tässä elokuvassa kaikki on kohdallaan. Näyttävät lavasteet, loistelias ja paikoin jopa mahtipontinen musiikki, sekä tietysti erinomaisilla luottonäyttelijöillä miehitetyt pikkuroolit. Suurimman valokeilan saavat kuitenkin uransa huipulla paistatteleva Peter Cushing ja Francis Matthews hänen alkuun innostuneena, mutta sittemmin vastentahtoiseksi muuttuvana apulaisena. Naiskauneutta elokuvassa edustava Eunice Gayson muistettaneen puolestaan Sylvia Trenchin roolistaan kahdessa alkupään Bondissa.
Dick Laurent is dead

#66 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 31 December 2011 - 17:47

Brian Clemens: Captain Kronos - Vampire Hunter (1974)

Katsotaan asiaa mistä kulmasta tahansa, niin Captain Kronos on Hammerin viimeisiä suuria elokuvia ja mikäli tämän tyyppistä uudistusta olisi suosittu enemmän, ei koko lafka olisi mahdollisesti mennyt lainkaan nurin. Vampyyrintappajat ei ole tietenkään mikään uusi idea, mutta nyt jo liki luutuneisiin käsitteisiin ja tapoihin tuodaan sitä kauan kaivattua variointia. Vampyyreitä on mahdollisesti jopa satoja eri lajeja, joten myös niiden listiminen vaatii usein toisistaan poikkeavia asioita. Tällä yksinkertaisella selityksellä päästään pois ennalta-arvattavuuden miinakentiltä ja tarinaa voidaan lähteä viemään vapaammin eteenpäin.

Horst Janson Kronoksena on kieltämättä hiukan jäykähkö, mutta toisaalta - mitä voi odottaa hepulta, joka on omistanut elämänsä elävien kuolleiden hävittämiseen? Sivuosista löytyy tuttuja Hammer-kasvoja joista Caroline Munron villi mustalaistyttö Carla, sekä John Carsonin Dr. Marcus saavat eniten tilaa. Kievarin miekkakohtaus on myös sanalla sanoen legendaarinen, vaikka toisilta hiukan lainataankin.

Edited by MiR, 31 December 2011 - 18:18.

Dick Laurent is dead

#67 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 15 January 2012 - 21:39

Fear in the Night (Jimmy Sangster, 1972)

Käsikirjoittajana reilusti enemmän kuin ohjaajana kunnostautunut Sangster ehti uransa aikana ohjatakin Hammerille kolme elokuvaa, joista tämä jäi viimeiseksi. Psykon henkisissä jalanjäljissä kulkeva pelottelu alkaa hieman giallomaisissa merkeissä, pistää edetessään miettimään onko tässä kunnon mindfuck vielä odotettavissa, ja päättyy lopulta hieman "tässäks tää ny oli" -fiiliksiin. Todella söpö Judy Geeson ja jäätävän kaunis Joan Collins ovat konkkaronkan mieleenpainuvimmat suorittajat Peter Cushingin lisäksi: tämän kolmikon ansiosta luvassa on hienoja hetkiä ja onnistunuttakin tunnelmointia. Käsis on se elokuvan taakka. Kuten MiR jo jonkin aikaa sitten totesi, tapahtumien loksahtaminen "loogisiin" frameihin vaatii vankkaa ja sokeaa uskoa katsojalta. Tämä johti omalta osaltani siihen, että pikkukiva trilleri valuu lopulta nihkeästi kolmen tähden tuntumaan.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#68 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 20 January 2012 - 22:03

Maniac (Michael Carreras, 1963)

Hammerin pikkutuotantobudjetin unohdetumpi suoritus on ihan näppärä Psyko-laina, jonka isoimmat ongelmat ovat isojen käänteiden lievähkö ennalta-arvattavuus (loppuratkaisu taatusti käy katsojalla kuin katsojalla vähintään mielessä yhtenä vaihtoehtona) ja armoton ajan hammas, joka on mutustanut filmin reunoja ihan huolella. Tästä oivana esimerkkinä kohtaus joka todistaa twistin olleen todellakin suht' naurettava muoti-lmiö, jota Pulp Fictionkaan ei voinut pelastaa kuin sen pienen hetken verran. Mutta toisaalta, jotenkin pieni vanhanaikainen kömpelyys ja näennäisen oivaltava Sangsterin käsis kääntyi päässäni hellyttävän nostalgiseksi tunteeksi. Carrerasin ohjauksessakin oli jotain ekonomisen karua, mikä sopi yhteen yhtä lailla karujen maisemien (ja vähän erilaisen Ranskan kuin mitä on totuttu tänäkään päivänä näkemään) kanssa. Jos Fear in the Nightille piti antaa nihkeähkö kolme tähteä, tälle viitsii antaa saman lukeman ihan mielellään.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#69 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 21 January 2012 - 15:56

Mutta toisaalta, jotenkin pieni vanhanaikainen kömpelyys ja näennäisen oivaltava Sangsterin käsis kääntyi päässäni hellyttävän nostalgiseksi tunteeksi. Carrerasin ohjauksessakin oli jotain ekonomisen karua, mikä sopi yhteen yhtä lailla karujen maisemien (ja vähän erilaisen Ranskan kuin mitä on totuttu tänäkään päivänä näkemään) kanssa.

Liekö kässärin heikkoutta vai mitä, mutta projektihan hyllytettiin kolme vuotta aiemmin. Alkujaan mukana olisi pitänyt olla itsensä Peter Cushingin, mutta tuskinpa hänkään olisi kyennyt pelastamaan tekelettä. Mitä Carrerasin ohjaukseen tulee, niin kauniisti sanottuna heppu oli tosiaan selvästi parempi tuottaja kuin ohjaaja.
Dick Laurent is dead

#70 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 21 January 2012 - 16:15

Mitä Carrerasin ohjaukseen tulee, niin kauniisti sanottuna heppu oli tosiaan selvästi parempi tuottaja kuin ohjaaja.

Eipä käy vastaan väittäminen. Mies toisaalta tiesi myös rajansa, Carreras hyppäsi pallille juuri näissä tapauksissa kun elokuva piti vain saada valmiiksi jotta pennyt eivät valuisi studiolta hukkaan ilman mitään yritystä, ja auliisti myönsi sen itsekin. Mutta pienimuotoiseksi puolustukseksi Carrerasin meriiteistä ohjaajana: kun katsoo Curse of the Mummy's Tombia (Carreras) ja Mummy's Shroudia (John Gilling), voisi luulla että ohjaajat näissä kahdessa olisivat toisinpäin - sen verran kamalaa jälkeä Mummy's Shroud on joka suhteessa, kun CotMT on sentään ihan mukiinmenevän katsottava.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#71 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 21 January 2012 - 17:31

Mitä Carrerasin ohjaukseen tulee, niin kauniisti sanottuna heppu oli tosiaan selvästi parempi tuottaja kuin ohjaaja.

Mutta pienimuotoiseksi puolustukseksi Carrerasin meriiteistä ohjaajana: kun katsoo Curse of the Mummy's Tombia (Carreras) ja Mummy's Shroudia (John Gilling), voisi luulla että ohjaajat näissä kahdessa olisivat toisinpäin - sen verran kamalaa jälkeä Mummy's Shroud on joka suhteessa, kun CotMT on sentään ihan mukiinmenevän katsottava.

Point taken, tuo Mummy vertailu kääntyy tosiaan aika puhtaasti Carrerasin eduksi. Eihän se tietenkään pärjää Terence Fisherin alkuperäisteokselle (jonka Carreras muuten tuotti), mutta on yhtä kaikki siedettävä jatko-osa.

Kuten totesitkin niin Carreras oli tosiaan sellainen takuuvarma puurtaja, jonka kädenjälkeen saattoi luottaa kun tilanne oli epätoivoinen. Samaa roolia vahvistaa myös herran tuottajahistoria, josta löytyy melkoinen nippu Hammerin ykkösketjun teoksia. Lisäksi hänet kirjattiin ylös monesti nimikkeellä executive producer, mikä Hammerin tapauksessa tahtoo käsittääkseni sanoa, että hän oli todellinen yleismies.
Dick Laurent is dead

#72 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 23 January 2012 - 17:10

Terence Fisher: The Gorgon (1964)

Eipä ihme että Terence Fisheriä pidettiin Hammerin kultakimpaleena. Tässä studion vähemmän tunnetussa helmessä Fisherin henkilöohjaus pääsee loistamaan, kun alkuun yllättävän pelkurimaisessa roolissa oleva Peter Cushing, sekä elokuvan loppupuolen pelastaja Christopher Lee (yllätys, yllätys) taistelevat tahoillaan ja tavoillaan erilaisia voimia vastaan. Kumpikin herra pääsee ottamaan etäisyyttä maneereistaan ja niistä elementeistä, joihin he olivat jo noihin aikoihin hiukan lukkiutuneet. Tavallaan Cushing ja Lee esittävätkin toistensa osia ja tuloksensa on kahden hienon näyttelijän upeaa työtä. Elokuvan keskiössä on kuitenkin Barbara Shelleyn esittämä Carla Hoffman, sekä tähän rakastunut Paul Heitz (Richard Pasco), joiden välillä on havaittavissa todellista kemiaa. Luottosäveltäjä James Bernard tuntuu myös loistavan tällä kertaa poikkeuksellisen vahvasti, kun Fisher kasvattaa psykologista jännitettä kohtaus kohtaukselta.

Tarinassa on tavan mukaan muutama pienehkö aukko logiikassa, kuten se miten täysikuu voi olla kolmesti peräkkäin vajaan kolmen viikon aikana, tai miksi arkut haudataan noin 30 cm multakerroksen alle. No nämähän nyt ovat vain niitä pikkujuttuja, joihin ei pidä tarttua suuremman kokonaisuuden nimissä. Ja nimenomaan kokonaisuutena The Gorgon vakuuttaa jopa nyt, lähes puoli vuosisataa valmistumisensa jälkeen.

Etenkin professori Jules Heitzin öinen vaellus linnalle ja sen salaisuuksien tutkiminen edustavat 60-luvun Hammeria parhaimmillaan. Oli myös ilo nähdä Patrick Troughton kunnon roolissa, juuri ennen kuin herra tuli valloittaneeksi puoli universumia Tardiksen ruorissa. Mitä itse tarinaan tulee, niin tällä kertaa verkkainen kuljetus ja salaisuuksien pihtaaminen toimivat elokuvan eduksi. Näin jo mainittu jännitys tihenee entisestään ja ulkopuoliselta maailmalta sulkeutunut yhteistö tuntuu entistäkin ahdistavammalta.
Dick Laurent is dead

#73 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 03 February 2012 - 22:21

Straight on Till Morning (Peter Collinson, 1972)

Parhaiten lienee Italian Jobista tunnettu ohjaaja kävi pyrähtämässä myös Hammerin puolella tämän yhden trillerin verran, ja hyvä että kävi, lisääkin olisi saanut mielellään tehdä. Homma käynnistyy, kun hieman typerä ja erittäin naiivi Brenda (erinomainen Rita Tushingham) saa päähänsä lentää äitinsä pesästä, muuttaa Lontooseen ja etsiä onneaan sieltä, kuinkas muutenkaan kuin satulinna-prinssi-kersa -akselilla. Epäonnisen aikuisten maailmassa hortoilun jälkeen Brenda törmää ulkoisesti enkelimäiseen Peteriin (suorastaan loistava Shane Briant), ja kaksi eri tavalla rikkinäistä ihmistä pistävät käyntiin kiehtovan baletin keskenään.

Vaikka tyylilajina on selvästi psykotrilleri, Psyko-lainoja pidetään kurissa - brittiläinen Peeping Tom sen sijaan tuli jonkin verran mieleen, kuten myös klassinen Kaunotar ja hirviö -satu uudella kierresyötöllä. Nyt on draamaa, hahmonkehitystä ja suurta tunnetta, limittäin leikatut kohtaukset välkyttävät kahta eri tapahtumaa vuorottain ihmeteltäväksi ja ruuvi kiristyy hiljalleen loppua kohti asetlmien muuttuessa ja hulluuden väläysten asettaessa tahtia. Briantissa on jotain todella hyytävää ja samalla inhimillistä. Hulluinta oli, miten katsoessa funtsin suorituksen muistuttavan Oscar Wilden Dorian Grayta - ja minkäs TV-leffan pääosassa mies vuotta myöhemmin heiluikaan...

Täydellinen Straight on Till Morning ei ole, mutta sen (mahdolliset) tekniset epätäydellisyydet ja tietty rosoisuus juuri tekevät siitä niin mielenkiintoisen. Tämä oli jo niin mones vuoden -72 erittäin positiivisesti yllättänyt Hammer-leffa, että joudun kohta julistamaan kyseisen vuoden yhdeksi Hammerin parhaista, huolimatta Dracula A.D. 1972:sta. Straight on... ja Demons of the Mind ovat juurikin ne elokuvat, jotka olisivat voineet valaista Hammerille huomattavasti pitemmän ja lupaavan tulevaisuuden - jos siis sen aikainen yleisö olisi tajunnut niiden päälle. Ei tajunnut.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#74 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 04 February 2012 - 12:16

Vaikka tyylilajina on selvästi psykotrilleri, Psyko-lainoja pidetään kurissa - brittiläinen Peeping Tom sen sijaan tuli jonkin verran mieleen, kuten myös klassinen Kaunotar ja hirviö -satu uudella kierresyötöllä. Nyt on draamaa, hahmonkehitystä ja suurta tunnetta, limittäin leikatut kohtaukset välkyttävät kahta eri tapahtumaa vuorottain ihmeteltäväksi ja ruuvi kiristyy hiljalleen loppua kohti asetlmien muuttuessa ja hulluuden väläysten asettaessa tahtia.

Omaan makuuni tämä vartti-psykoilu ei oikein osunut. Kauneus tuodaan käsitteenä toki mukaan hiukan poikkeuksellisella kulmalla, mutta tarinan sijoittaminen 70-luvun alun Lontooseen ei vain toiminut. Lisäksi "kauniiksi" laittautunut Brenda lienee yksi hyytävimmistä näyistä 70-luvun Hammer-tuotoksissa. Ohjaajana Collinson on kyllä mies paikallaan ja etenkin nuo mainitsemasi päällekkäiset kohtaukset toimivat hyvin, samoin kahden päähenkilön puolittainen ensitapaaminen öiseen aikaan muistuu mieleen.

Briantissa on jotain todella hyytävää ja samalla inhimillistä. Hulluinta oli, miten katsoessa funtsin suorituksen muistuttavan Oscar Wilden Dorian Grayta - ja minkäs TV-leffan pääosassa mies vuotta myöhemmin heiluikaan...

Briant todella kantaa tätä elokuvaa. Harmi että mies siirtyi Hammer vuosiensa jälkeen lähes pysyvästi tv:n puolelle.
Dick Laurent is dead

#75 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 04 February 2012 - 13:28

Omaan makuuni tämä vartti-psykoilu ei oikein osunut. Kauneus tuodaan käsitteenä toki mukaan hiukan poikkeuksellisella kulmalla, mutta tarinan sijoittaminen 70-luvun alun Lontooseen ei vain toiminut. Lisäksi "kauniiksi" laittautunut Brenda lienee yksi hyytävimmistä näyistä 70-luvun Hammer-tuotoksissa. Ohjaajana Collinson on kyllä mies paikallaan ja etenkin nuo mainitsemasi päällekkäiset kohtaukset toimivat hyvin, samoin kahden päähenkilön puolittainen ensitapaaminen öiseen aikaan muistuu mieleen.

Meikäläiselle juuri silloin moderni tapahtumaympäristö taas oli se kantava voima, kun kokonaisuuden taustalla oli Lontoon ihmisvilinä, mihin pystyy kuvittelevan yksinäisen, hirman ns. vituilleen toimivan sielun helposti hukkuvan vailla toivoa pelastuksesta: tämä pätee mielestäni molempiin päähenkilöihin. Voi tragediaa, kun nämä piruparat luulevat löytävänsä onnen avaimet, kukin tavallaan, ja tuleeko siitä sitten mitään...
Todellakin - siinä on Frankensteinin hirviön heräämiset pientä, kun Brenda tälläytyy "ukolleen". :D Mutta laittautumisen lopputulos kertoi omaa kipeäää kieltään Brendan totaalisen pihalla olemisesta, lopputuloshan on kuin muotivammaisen ihmisen näkemys prinsessasta, ihan minkä tahansa aikakauden kriteereillä, mikä kuvastaa mielestäni hienosti henkilön sielunmaisemaa ja minäkuvan vääristyneisyyttä.
Eikös muuten periaatteessa Brenda ja Peter kohdanneet ensi kerran ihan leffan alussa, kun Peter törmää Brendaan lehtikioskin (vai mikä pirun yleispuoti se nyt oli) luona?

Briant todella kantaa tätä elokuvaa. Harmi että mies siirtyi Hammer vuosiensa jälkeen lähes pysyvästi tv:n puolelle.

Indeed. Mies teki pelkästään hyviä rooleja Hammerille. Voitaneen spekuloida sillä, upottiko Briantin valkokangasuran kaikkien hänen osallstumiensa Hammer-tuotosten suhteellisen heikko menestys, mikä upotti lopulta Hammerinkin. Katkerana menneisyydelle voidaan todeta molemmissa tapauksissa, ettei näin olisi pitänyt käydä.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"




Also tagged with one or more of these keywords: hammer

0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users