Jump to content


Photo

Hammer Film Productions [gb]

hammer

  • Please log in to reply
148 replies to this topic

#76 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 04 February 2012 - 15:37

Eikös muuten periaatteessa Brenda ja Peter kohdanneet ensi kerran ihan leffan alussa, kun Peter törmää Brendaan lehtikioskin (vai mikä pirun yleispuoti se nyt oli) luona?

Niinpäs muuten tapahtuikin. He törmäävät ja Brendan ostokset leviävät pitkin katua, eikä kukaan tietenkään auta häntä niiden korjaamisessa. Samalla Brenda iski ensi kertaa silmänsä mieheen ja se oli sitten menoa...
Dick Laurent is dead

#77 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 04 February 2012 - 23:38

Val Guest: The Quatermass Xperiment (1955)

Ensinnäkin on todettava, että ensimmäinen Quatermass elokuva on kestänyt hämmästyttävän hyvin ajan hammasta. Toki hahmot ja heidän motiivinsa ovat puhtaan 50-lukulaisia, mutta itse kokonaisuus on yhä ehyt ja jopa uskottava. Dr. Whon luojat ovat nostaneet Quatermassin seikkailut yhdeksi suureksi vaikuttimekseen ja se on helposti nähtävissä myös tästä elokuvasta. Tosin siinä missä professori Quatermass on lähinnä kunnianhimoinen tiedemies muuttui tohtori omassa sarjassaan aktiiviseksi planeettamme puolustajaksi.

Quatermassin tyyliin tässäkin seikkailussa planeettamme on jälleen uhattu ja tapahtumien ketju etenee onnettomien sattumusten kautta synkemmäksi ja synkemmäksi. Avaruusajan alun hengessä kaikki on täynnä epäilystä ja vaaraa, ja tarinan pohjavire onkin varoittava. Tiede ja tiedemiehet eivät ole välttämättä pelastuksemme vaan tuhomme, ja tämä antaa koko elokuvalle oudon sivumaun. Katson elokuvaa professori Quatermassista, mutta onko hän lopulta hyvä vai paha voima, ja pitäisikö ihmisten ensinnäkään kurottaa kohti avaruutta? Jotta katsoja saadaan varmasti epävarmaksi päätetään elokuva vielä
Spoiler


Elokuvassa nähdään myös klassisesta Frankensteinista muistuttava kohtaus, kun kaiken viattomuuden symboliksi muotoutuva pikkutyttö osoittaa aitoa ystävyyttä epäinhimillistä hirviötä kohtaan.
Dick Laurent is dead

#78 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 08 February 2012 - 18:27

Val Guest: Quatermass 2 (1957)

Brian Donlevy on toistamiseen professori Quatermass ja uhka maapallolle koittaa jälleen ulkoavaruudesta - mistäpä muualtakaan. 50-luvun tyyliin avaruusraketit on muotoiltu samassa hengessä kuin tuolloiset autot ja yrmeitä one-linereita voidaan tiputtaa joka toisessa kohtauksessa.

Elokuvan juoni itsessään on yllättävänkin moderni kaikkine salaliittoteorioineen ja kähmimisineen. Yhtäläisyydet Dr Whon suuntaan ovat jälleen ilmeiset ja juonessa on selkeitä yhtymäkohtia Spearhead From Space -tarinaan. Mitä Guestin ohjaustyöhön tulee, niin tälläkään kertaa on vaikea löytää valittamisen aihetta. Kamera liikkuu ahkerasti mutta harkitusti, ruudulle sommitellut kuviot ovat hienoa katsottavaa ja kun päälle pistetään vielä James Bernardin musiikit, niin se on siinä.

Vaikka suosin edelleen kolmatta Quatermass tarinaa, on tämä toinenkin toteutus viihdyttävää katsottavaa. Suositellaan kaikille niille, joiden mielestä mm. vanhan sukupolven Star Trek oli sitä parempaa scifiä.
Dick Laurent is dead

#79 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 16 February 2012 - 21:32

Leslie Norman: X: The Unknown (1956)

Tästä piti tulla alkujaan toinen Quatermass elokuva, mutta hahmon luonut Nigel Kneale esti suunnitelmat, joten elokuvassa planeettaamme puolustaa tällä kertaa kovin quatermassmainen tohtori Adam Royston.

Kaiken pahan alku ja juuri on jälleen kerran radioaktiivinen säteily, mikä johtaa ensin epäselviin hirviöhavaintoihin, joita viranomaiset eivät tietenkään usko ajoissa. Niinpä tilanne eskaloituu nopeasti vanhaan kunnon "ihmiskunta on uhattuna" -skenaarioon. Tuttuja latuja siis kiskotaan, mutta on tässä hyviäkin puolia. Siinä missä kahden ensimmäisen Quatermass elokuvan pääosamies Brian Donlevy näytteli sankaria hyvin etäisesti (ja nähtävästi usein humalassa), ottaa Dean Jagger rooliinsa huomattavasti inhimillisemmän lähestymistavan. Quatermass ei välitä juuri muusta kuin avaruusprojekteistaan, mutta Royston sitä vastoin haluaa pelastaa jokaisen pelastettavissa olevan ihmishengen.

Sivuroolissa nähdään jälleen kerran Michael Ripper, nyt tiukkana armeijan kersanttina. Pienessä roolissa on sittemmin ohjaajana enemmän kunnostautunut Peter Hammond, joka taisi tehdä viisaan vedon siirtyessään kameran toiselle puolelle. Perustavaraa Hammerilta, mutta kyllähän tätä voi suositella kaikille Quatermassista pitäville.
Dick Laurent is dead

#80 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 19 February 2012 - 20:46

Quatermass-trilogialla on erityinen paikka sekä sydämessäni että kokoelmissani. Kahdessa ensimmäisessä on sitä samaa pohjaa kuin niin monessa saman genren 50-lukulaisessa jenkkiedustajassa, mutta molemmissa tehdään ihmeellisiä asioita tummilla sävyillä. Ensimmäisessä osassa uhka tulee yhden mörön muodossa, kakkosessa lauman - kohteena ja vaarassa on kuitenkin ihminen; ensimmäisessä osassa suoranaisesti yksilönä ja toissijaisesti rotuna, jatkossa taas päin vastoin. Kylmä sota ja varmasti toisen maailmansodan vakoojauhkat kummittelevat molemmissa vahvasti läsnä, etenkin kakkosen soluttautujajoukoissa.
Quatermass Xperimentissa hyödynnetään pommein runnottua kaupunkimaisemaa tehokkaasti, miljööstä saattaa tulla jopa tahattoman tai tarkoitusta enemmän lohduton tämän vuoksi. Quatermass 2:n piirteettömät terästornit ja teollisuushallit taas tuovat omaa kylmyyttään laumasieluisia vieraan vallan... eiku rodun valloittajia korostamaan.
Kolmonen onkin sitten hyvin erinäköinen ja -tuntuinen paketti, eikä todellakaan pelkästään värikuvauksensa vuoksi. Uhka on kosminen mutta tulee menneisyydestä ja touhussa on kylmän kehityksen ajan hengen sijaan roimasti mystiikkaa ja yliluonnollisuuden vibaa, mikä taas tekee The Pitistä leimallisesti vesimiehen ajan elokuvan. Kun Andrew Kier on vielä hyvin erityyylinen näyttelijä kuin Brian Donlevy (ja todennäköisesti enemmäns elvinpäin, on se sitten hyvä tai huono), eroaa viimeiseksi jäänyt Quatermass viboiltaan hyvinkin paljon edeltäjistään.
Suosikkia näistä kolmesta on aika vaikea poimia jatkuvalle pohjalle: joka uusintakierroksella parhaan paikka on vaihtunut. Tällä hetkellä sitä pitää Quatermass and the Pit.

X - The Unknown on kanssa leimallisen brittiläinen paketti toteutukseltaan, huolimatta periamerikkalaisesta säteilypeikosta mikä taustalla kummittelee ja riehuu. Hyvä esimerkki siitä, millaista uhkakuvaa saadaan maalattua mustavalkoisena kuvatulla materiaalilla pienelläkin budjetilla, kun funtsitaan ja tiedetään mitä ollaan tekemässä. Vaikka kyseessä ei ole ajaton mestariteos, lopputulos vetelee turpaan kepeästi monia myöhemmin ja rahakkaammalla meiningillä tehtyjä elokuvia miten tahtoo. Blob-mainen vellova ja säteilevä silikaattipiru on hirviönä yksi meikäläisen scifikauhumörköjen suosikeista.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#81 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 03 March 2012 - 10:46

Val Guest: The Abominable Snowman (1957)

Tohtori John Rollason ei halua mitään muuta niin kovasti tässä maailmassa, kuin löytää Himalajan mystisen lumimiehen. Ja kuinka ollakaan Peter Cushingin esittämälle tohtorille tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus lähteä jäljittämään myyttistä petoa.

Nousu maailman katolle ottaa retkikunnan voimille, etenkin henkiselle kantille, ja ylhäällä moraalin sekä järjen rajat lähtevät hämärtymään nopeasti. Jäsenet etsivät lumimiestä kovin eri syistä ja jokainen aikoo saavuttaa samalla jotain, mitä muiden on hankala ymmärtää. Katsojalle annetaankin poikkeuksellisen paljon köyttä, kun "lumihulluus" ottaa retkikunnan jäsenistä hiljalleen otteensa. Mitä itse lumimiehiin tulee, niin arvon tohtorin esittämät teoriat ovat ainakin viihdyttäviä.
Dick Laurent is dead

#82 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 08 March 2012 - 20:23

Seth Holt (& Michael Carreras): Blood from the Mummy's Tomb (1971)

Vältän yleensä kiroamista, mutta nyt täytyy sanoa, etten muistanut tämän sarjan viidennen osan olevan aivan näin paskan. Holtin kuoltua Carreras tuli viemään projektin päätökseen, eikä kenelläkään näyttänyt olevan tarkkaa käsitystä siitä mihin tarinaa pitäisi viedä.

Bram Stokerin alkuperäistarinassa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta suorastaan ala-arvoiset tehosteet ja töksähtelevä kerronta vievät toistuvasti huomion. Liekö budjetti ollut laiha vai missä on vika, mutta yleensä Hammerilla on osattu peittää tuotannolliset puutteet huomattavasti paremmin. Draamaa ja jännitystä yritetään luoda pienillä kamerakikoilla, mutta esimerkiksi ruman (ja uskomattoman halvan näköisen) käärmepatsaan uhka ei tunnu millään tavoin todelliselta. Samoin hyllyltä putoavan kissapatsaan elottomassa heilahtelussa on pahaenteisyys yhtä kaukana kuin Tiimarin pääsiäis-alessa. Valerie Leonin kannuja on toki miellyttävää katsella, mutta paljon muuta positiivista tässä ei sitten ollutkaan.
Dick Laurent is dead

#83 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 11 March 2012 - 02:41

Terence Fisher: Dracula (1958)

Universalin väärällä tavalla karmean Draculan pojan jälkeen oli aika palata perusasioiden pariin. Huvittavaahan tässä on tavallaan se, että ajassa piti matkata 15 vuotta eteenpäin jotta asiat saatiin kuntoon.

Hammerin ensimmäinen Dracula on hieno sovitus Bram Stokerin kirjasta, vaikka tarinassa otetaankin paljon vapauksia kirjaan nähden. Henkilögalleria on rankasti supistettu, mutta tiivistäminen toimii tarinan eduksi, kun van Helsingin ja Draculan vastkakkainasettelu saa nousta kunnolla päärooliin. Michael Goughin teatraalinen (ja selvästi ylinäytelty) Arthur hyppää hiukan turhan paljon esille kaikkine syytöksineen, mutta Peter Cushing saa onneksi lyötyä korkin Goughin purkauksille.

Universalin kaikkiin versioihin verrattuna ohjaus on nyt aivan omalla tasollaan ja James Bernardin musiikit ovat muhkea mansikka verevän kakun päällä. Elokuvan uudelleenkatsominen toimi myös hyvänä muistutuksena siitä että Christopher Lee oli, ja on edelleen, se ainoa oikea Dracula. Sorry vaan Bela. Hammerin perinteen mukaisesti sivuosat on jyvitetty mahtavilla näyttelijöillä ja elämää suuremmilla hahmoilla, joista kevyen vinksahtanut hautaustoimiston pitäjä ja köhäinen (sekä rahalle perso) tullivirkamies ovat oivia esimerkkejä.
Dick Laurent is dead

#84 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 05 April 2012 - 11:33

Robert Young: Vampire Circus (1972)

Hammerin viimeinen vuosikymmen oli pullollaan toinen toistaan nöyryyttävämpiä pohjanoteerauksia, mutta mahtui sinne epätasaisuuksien sekaan sentään joitain merkkiteoksiakin. Kuten tämä vampyyrilegendoja varioiva teos.

Tässä vaiheessa vampyyritarinat olivat jo kierrättäneet kaikki klisheensä pariin otteeseen, mutta kiitos Youngin elävän ohjauksen elokuva ei juutu uomiin vaan pyrkii rohkeasti luomaan jotain uutta. Anthony Higginsin Emil on hiukan toisenlainen imijä ja mukavaa oli myös nähdä Dr. Whon entinen apuri Lalla Ward hiukan hyytävämmässä roolissa. Hahmojen lisäksi itse keskiöön tuotu sirkus on jotain uutta ja raikasta, vaikka juonenkäänteitä on vaikea kutsua yllättäviksi.

Vampire Circus ei varsinaisesti luokaan mitään uutta lukua vanhoihin legendoihin, mutta sen ote on raikkaan erilainen ja elävä. Alamäkäeen juuttuneen Hammerin tuottamaksi teokseksi tämä onkin melkoinen kiskaisu ylöspäin. Harmi että vanhan talo ei uskonut tämänkaltaisiin uuden ajan airuisiin vaan taantui sen sijaan typerien komedioiden ja muiden puolivillaisten teosten tehtailuun.
Dick Laurent is dead

#85 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 17 April 2012 - 17:49

Peter Sasdy: Taste the Blood of Dracula (1970)

Mitä tehdä kun kaikki keksittävissä olevat nautinnot on jo koettu? Tätä kysymystä pohti mm. Clive Barker Hellraiseria rustatessaan, mutta ei toki ensimmäisenä.

Kolme viktoriaanisen ajan herrasmiestä koettelee rajojaan ja kuinka ollakaan eräs Kreivi palaa parin mutkan kautta takaisin eloon. Roolijako on tässä kohdin enemmän kuin klassinen: yksi oman nahkansa pelastamista joka tilanteessa ensin ajatteleva pelkuri, yksi rohkea asioiden juuret esiin kaivava järkeilijä ja yksi mieleltään nopeasti järkkyvä ruutitynnyri, joka ei pian pysy enää liitoksissaan. Kummallisen Dracula-elokuvan tästä tekee se tosiseikka, että Dracula itse on lähinnä sivuroolissa koko tarinassa.

Kun Christopher Leen kreivi sitten viimein saadaan ruudulle lähtee tarina vyörymään omalla voimallaan eteenpäin. Tällä kertaa kreivillä on jopa jotain järjellistä sanottavaa ja Lee tuntuu jopa nauttivan (ainakin hetkittäin) osastaan. Lisävoimaa tarinaan tuovat John Carsonin kovanaama, sekä Michael Ripperin esittämä Inspector Cobb, joka on se viimeinen piste iin päälle.
Dick Laurent is dead

#86 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 23 April 2012 - 18:34

The Vampire Lovers (Roy Ward Baker, 1970)

Hammer sai omin pienin kätösin pumpata uutta verta vampyyrielokuvaan vuoden -58 Draculallaan, ja taas 12 vuotta myöhemmin koitui moiseen uusi tilaisuus toisen klassikon, LeFanun pienoisromaani Carmillan filmatisoinnilla. Jean Rollin (kaikki kunnia hänenkin tinkimättömälle työlleen kauhuerotiikan hyväksi) saattoi ehtiä kunnolla erotisoimaan valkokankaan vampyyrit ensin, mutta voimakkaasti ja peittelemättä esillä oleva erotiikka yhdistettynä studion perinteeksi muodostuneisiin goottipuitteisiin on sekä helpommin lähestyttävämpää että tyylikkäämpää, vähän kuin turhasta artsuilusta vapaata värikylläistä sarjakuvaa. Valkokangassovituksena yleensä Vampire Lovers pätee ja ylpeilee. Ingrid Pitt ei ole todellakaan elokuvan ainoa ruusu naiskauneuden osalta, mutta ilmiselvien biologisten avujen lisäksi on kehuttava hänen istuvuuttaan Carmillan rooliin: juuri tuollaista eteerisyyttä sekä outoa sekoitusta avointa pahuutta ja riivatun sielun epätoivoa osan on sisällettävä, ilmeiden kuitenkaan isommin värisemättä. Kaiken kaikkiaan Vampire Loversin meriitit lajityypin uudistamisessa ovat lähes yhtä merkittävät kuin yhtiön Draculalla.

Hammer laajensi Karnsteinin suvun kirouksen tarinaa kahdella lähdemateriaalista riippumattomalla jatko-osalla. Aiempien kokemuksien perusteella Twins of Evil oli se paras - nyt saattaa mennä paletti uusiksi. Katsotaan miten sen ja keskimmäisen Lust for a Vampiren uusintakierroksen jälkeen pistejako menee.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#87 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 26 April 2012 - 21:50

Lust for a Vampire (Jimmy Sangster, 1971)

Uusintakatselulla tämäkään ei ollut niin käppäinen esitys kuin mitä muistikuvat sanelivat. Sangsterin ohjaukset ovat näitä puoliksi täytettyjä lupauksia joista toivoisi niiden päätyneen mieluummin jonkun toisen käsiittelyyn, mutta puitteet ja meininki pelastavat paljon. Naiset rulaavat tässä sopassa. Ihana Yutte Stensgaard, varsin erilainen mutta yhtä pätevä Carmilla kuin edeltäjänsä Ingrid Pitt. Hehkeä Suzanna Leigh, jonka kauriinsilmät, huulet ja kipakka temperamentti pistäisivät pään sekaisin vähemmälläkin yrittämisellä. On myös sanottava "Strange Loven" olevan yksi hämmentävimmistä elokuvasävelmistä, ollen samaan aikaan niin oikeassa ja niin vääräsä paikassa. Kompurointia on havaittavissa käsiksessä ja tarinan kuljetuksessa, vaikka loppu on oudon kiehtovaa matskua sekoilustaan ja hämäristä elementeistään huolimatta - tai johtuen. Lust for a Vampire on edelleen Carmilla-kolmikon heikoin, muttei vikoineenkaan ylenpalttisen heikko esitys.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#88 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 26 April 2012 - 22:24

Täytyy yhtyä tietyissä kohdin näkemykseesi, sillä Lust for a Vampire on nimeomaan muutaman vahvan kohtauksen varaan rakentuva rakennelma, mutta joka ei kestä kaikissa kohdin lähempää tarkastelua. Tarina on kuitenkin ihan mukiinmenevä ja vaikka tarina on ehkä Carmilla-kolmikon heikoin, on se silti vampyyritarinana hieno ja pesee mennen tullen monet myöhemmin tehdyt tekeleet.
Dick Laurent is dead

#89 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 28 April 2012 - 18:00

Alfred J. Goulding: Dick Barton: Special Agent (1948)

Dick Barton trilogian ensimmäinen elokuva on mainio agenttiseikkailu, jossa mennään komeasti useammankin riman yli. Dick itse on melkoinen sankari, jonka puhtoista otsaa ei likaa pieninkään tahra. Apureina agentillamme on kaksi koomisiin kommelluksiin toistuvasti joutuvaa hölmöä ja luonnollisesti mukana on myös naiskauneutta.

Elokuva on tehty selvästi tiukalla budjetilla, mutta halpuus ei onneksi näy kuin muutamissa kohtauksissa. Pääroolit on täytetty sinänsä kyvykkäillä näyttelijöillä, jotka pystyvät toistamaan jopa uskomattomimmat repliikit ja paisuttelut. Ja pullistelua on toden totta luvassa, sillä vastustajina tässä ensimmäisessä elokuvassa ovat aina luotettavat natsit. Keskenään englantia puhuvien germaanien apokalyptiset suunnitelmat uhkaavat vapaata maailmaa, mutta onneksi suunnitelmien eteen asettuu uljas Dick Barton. Lopputulema on luonnollisesti selvillä jo alusta saakka, mutta mitäpä tuosta.

Edited by MiR, 28 April 2012 - 18:00.

Dick Laurent is dead

#90 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 08 May 2012 - 18:00

Godfrey Grayson: Dick Barton Strikes Back (1949)

Toinen Dick Barton -elokuva on selkeä parannus aiempaan. Agenttimme on tietysti edelleen kova kuin kivi, mutta nyt kun apurina on vain Snowy White ei yli-noloja kommelluksia tarvitse sietää samalla tavalla kuin ensimmäisessä elokuvassa. Rahaa ja resursseja on ollut selvästi enemmän mikä näkyy aiempaan kunnianhimoisempina rakennelmina. Panokset kovenevat myös tarinan puolella, sillä nyt Dick joutuu taistelemaan Neuvost... krhm, nimeämättömäksi jäävän maan agentteja vastaan, jotka aikovat syöstä koko "vapaan maailman" tuhoon.

Tarinassa ovat läsnä kaikki klassikon ja kalkkunan elementit - kuoleman säde, pahat mielessä pitkin puhtoista maaseutua kiertävä tivoli sekä tietysti pahisten pomo jonka täytyy paljastaa koko suunnitelmansa ja jättää Dick mitä eksoottisempiin kuolemanloukkoihin. Arvaatte varmaan kuinka Dickin näissä "en jää seuraamaan kuolemaasi, vaikka se taatusti kivulia onkin" -rakennelmissa käy. Klassikoksi tätä on paha sanoa, mutta eipä agentti Bartonin tonen tarina aivan kalkkunakaan ole.
Dick Laurent is dead



Also tagged with one or more of these keywords: hammer

0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users