Jump to content


Photo

Stand-up


  • Please log in to reply
76 replies to this topic

#76 QCine

QCine

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,283 posts

Posted 10 March 2017 - 23:35

George Carlinin toiseksi viimeiselle HBO-setille Life Is Worth Losing (2005/2006) uuden mahdollisuuden antaminen osoittautui järkeväksi ja oikeaksi ratkaisuksi. Kyseessä on kuninkaan kruunun musta helmi, huumevieroituksesta toipuvan haurastuneen miehen 71-minuuttinen maailmantuskanhuuto, jonka mekaaninen vertaaminen hänen muuhun tuotantoonsa ei pelitä. Tunnustan olleeni tietämätön väheksyttyäni Carlinin linkolalaista sanataidetta ja verrattuani sitä liian suoralta kädeltä Frankie Boyleen: Life Is Worth Losing on nimittäin otettava tavun tarkkuudella valmisteltuna spoken wordina, selkeästi stand-upista irrallaan leijuvana nihilistimestarin saarnana, jonka äärellä ei ole tarkoituskaan hohotella, vaan nyökkäillä mykistyneenä.

 

On vaikuttavaa katsoa selkeästi seiskamiikan hapessa olevaa Carlinia kasvoillaan väsyneitä, frustroituneita ja vihaisia ilmeitä, jotka pelottaisivat niiden varhaisten, kilttien eläinrutiinien tavisfaneilta paskat housuun. Toki on ihan hyvä, että meininki loksahti takaisin hänen vahvuusalueilleen viimeisessä It's Bad for Ya (2008) -setissä. Toinen show tätä samaa olisi vienyt Carlinin uran loppusuoran harmillisella tavalla depressiiviseksi ja sen myötä kiistanalaiseksi.

 

Mutta täytyy kyllä suositella Life is Worth Losingia kaikille nyt, 2017, ja varmaan ainakin vuoteen 2021 asti. George Carlinin viiltävät, ihmisen typeryyttä koulivat sanat uppoavat lii(kuttav)an hyvin edelleen. Oli pakko oikein pausettaa välillä Carlinin riepotellessa kunnolla Bushin USA:ta vain saadakseen tokaista: "George, Sinulla ei ollut aavistusta..."

 

It's called the American Dream. Because you have to be asleep to believe it.


Edited by QCine, 10 March 2017 - 23:39.


#77 QCine

QCine

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,283 posts

Posted 30 July 2017 - 19:51

Isle of Wightin komediakarhu Phill Jupitus onnistuu stand-upin(kin) tontilla, minkä todistaa hänen ainoa dvd-settinsä vuodelta 2000. Iso mies hallitsee sanan, kehonkielen ja äänipelleilyn, ja ulosanti on oivallista, pohdiskelevaa peruskamaa. Eloonjäänein rutiini on ehkä kolmen kategorian hämähäkkikammo -stoori, johon koko esitys onkin hyvä lopettaa.
  Jupitus hallitsee etenkin eläinjutut esimerkillisesti ripauttamalla sekaan hulvatonta absurdiikkaa. Tietokonetilityksetkin on varmasti pohdittu mahdollisimman hyvin aikaa kestäviksi. Kokonaisuudessa miellyttää myös otataijätä-simppeliys: pelkällä sinisellä taustalla ja jokusella pylväällä pärjätään.
  Siitä, että tämäkin kama on jo 17 vuotta vanhaa, tuli tietynlainen haikeus. Eikö Jupitus voisi palata kuvioihin vielä yhden setillisen verran: maailman kaheliutumisesta ammennettavaa varmasti riittäisi. Mutta ymmärrän hyvin, että brittiläisenä komedian yleismiesjantusena olo on oikeinkin mielekäs lokero tässä maailmassa.
  Ja onhan tämä kannustava näyttö siitä, että stand-upissa on myös mahdollista poiketa toimivin tuloksin. Kun on komedia selkäytimessä, ei ole aivan pakko kierrellä kymmenen vuotta lääviä saadakseen stand-up -gloriaa.

  Kovasti jäin kyllä jälleen kerran kaipaamaan niitä tekstityksiä.




0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users