41 replies to this topic

[Jetro Suni]

Carcassonnea tulee silloin tällöin pelailtua. Samoin hiljattain tutustuin Dominioniin, joka on mitä ilmeisemmin ollut lautapelipiireissä kuumaa kamaa jo useamman vuoden ajan.

Mitä muita seurapelejä elitistit nykyisin pelaavat?

[Meller]

Carcassonne on todella kova. Trivial Pursuit ei kuole koskaan.

[MiR]

Onhan Carcassonne kova, mutta todellinen pelien kuningas on (ainakin tällä hetkellä) Star Trek Fleet Captains. Erittäin koukuttavan pelin pointtina on kartoittaa avaruutta, mutta tyylinsä voi muokata tarpeen mukaan. Itse tykkään pelata Klingoneita sillä silloin ei tarvitse neiteillä liikaa, vaan voi antaa vaiheisten laulaa. Plussaa myös siitä, että pelikenttä voi olla periaatteessa minkä muotoinen tahansa.

[Namfoodle]

Munchkinia pelattiin loppukesästä vähän liikaakin. Yksittäinen peli venyi monesti sinne neljään tuntiin, joskus viiteenkin, muuten oivaa viihdettä etenkin kaljan kanssa.

Vastaavahkoa korttipeliä Bangia olen kokeillut vasta kerran, mutta sekin on oikein hauska ja lyhyempi jos ei halua koko iltaa pelaillen viettää. Melkeinpä vaatii sen seitsemän pelaaja, jotta peli olisi mahdollisimman mielenkiintoinen, joten tätä pääsee vähän harvemmin pelaamaan. Suositellaan etenkin spagujen ystäville.

Kahdeksankymmentäluvun Minion Hunter on hieno post-apokalyptinen lautapeli jossa seikkaillaan Pimeässä Amerikassa ja eri ulottuvuuksissa, taistellen alieneita, radioaktiivisia punkkareita ja muita möllöjä vastaan jotteivat ne saa maailmaa valtaansa. Jos tulee jossain vastaan niin kannattaa ostaa ellei ole liian kallis, taitaa tosiaan olla aika harvinainen. Tässäkin on yleensä mennyt neljä tuntia per peli.

Uudempi Arkham Horror on vähän samanlainen kuin Minion Hunter, mutta Lovecraft-aiheinen ja lopussa taistellaan esimerkiksi Cthulhua vastaan. Helvetin vaikea, kallis ja pitkä, mutta siisti.

Zombies on myös aika kiva, lyhyempi ja halvempi, mutta pelillisesti vähän tylsempi.

Edited by Namfoodle, 07 December 2011 - 00:08.

[JMustonen]

Uudempi Arkham Horror on vähän samanlainen kuin Minion Hunter, mutta Lovecraft-aiheinen ja lopussa taistellaan esimerkiksi Cthulhua vastaan. Helvetin vaikea, kallis ja pitkä, mutta siisti.

Arkham on tarjonnut monta iltaa hupia. Ei tuo tavattoman pitkä ole, mitä nyt joutuu koko illan varaamaan riippuen vähän lisäosista. Hyvin on kuitenkin lautapeliin saatu omittua lovecraftimainen meininki ja vaikeustasokin on sopiva, eli ei mitään läpihuutomeininkiä. Peruslaudalla pelattuna taitaa olla tiputtamatta vielä kaksi muinaista.

[Lex]

Hero Quest on paras lautapeli mitä olen pelannut. Harmi etten ole päässyt testaamaan sitä kymmeneen vuoteen vaikka silloin en sitä omistanut ja nyt se on ollut hyllyssä jo jonkin aikaa.

[Jakel]

Star Trek Fleet Captains. Erittäin koukuttavan pelin pointtina on kartoittaa avaruutta, mutta tyylinsä voi muokata tarpeen mukaan.

Kuinka helposti omaksuttavat säännöt tässä on? (kun aika on niin kortilla, niin liian monimutkaiset säännöt valitettavasti ohjaa käyttäytymistä)

[MiR]

Star Trek Fleet Captains. Erittäin koukuttavan pelin pointtina on kartoittaa avaruutta, mutta tyylinsä voi muokata tarpeen mukaan.

Kuinka helposti omaksuttavat säännöt tässä on? (kun aika on niin kortilla, niin liian monimutkaiset säännöt valitettavasti ohjaa käyttäytymistä)

No ensimmäiseen peliin ja sääntöjen seassa kompasteluun meni sellaiset kolme ja puoli tuntia. Säännöt tuntuivat aluksi huomattavasti monimutkaisemmilta, mutta kun peliä meni askel kerrallaan eteenpäin niin kyllä se siitä lähti. Alkuun se on kyllä aika selailua, mutta onneksi sääntövihko ei ole kovinkaan paksu - muistaakseni noin parikymmentä sivua.

Toisen pelin kohdalla tuli huomattua tietysti pari kohtaa, jossa oli tehty väärin ja kolmannen pelin tietämillä homma lähti kunnolla luistamaan.

Yhden peruspelin (kummallakin puolella käytössä 3-4 alusta) mitta on noin puolitoista tuntia, mutta mitä isommalla laivastolla ollaan liikkeellä, sitä suurempi on avaruus ja luonnollisesti aikaakin kuluu silloin enemmän.

[AnttiO]

Uudempi Arkham Horror on vähän samanlainen kuin Minion Hunter, mutta Lovecraft-aiheinen ja lopussa taistellaan esimerkiksi Cthulhua vastaan. Helvetin vaikea, kallis ja pitkä, mutta siisti.

Arkham on tarjonnut monta iltaa hupia. Ei tuo tavattoman pitkä ole, mitä nyt joutuu koko illan varaamaan riippuen vähän lisäosista. Hyvin on kuitenkin lautapeliin saatu omittua lovecraftimainen meininki ja vaikeustasokin on sopiva, eli ei mitään läpihuutomeininkiä. Peruslaudalla pelattuna taitaa olla tiputtamatta vielä kaksi muinaista.

Tuttu ja lukemattomia hienoja peli-iltoja tarjonnut sekoilu. Tällä hetkellä lisäosista käytössä vain Dunwich Horror ja Curse of the Dark Pharaoh ja peli tuntuu jo nyt vaikealta mahduttaa normaalille pöydälle. Sitä tilpehööriä on jonkin verran. Sääntöjä ja koukeroita on joo aika kivasti ja pelin kulku tarttee aina kertailla jossain määrin, jos edellisestä kerrasta on aikaa. Ajankäyttö riippuu aika paljon pelin kulusta, joskus voi olla ohi yllättävänkin nopeasti, joskus menee koko iltapäivä. Eli on tuo siinä mielessä työläs että täytyy aina sopia etukäteen porukan kanssa peleistä.

Tietyllä tapaa myös mukavan humoristinen peli, jatkuvine hulluksi tulemisineen jne.

Muita mukavia...

Carcassone on tullut testattua muutamaan otteeseen, ihan mukava, mutta ei ihan omaa mielityyliä. Liian "insinööripeli". Fantasiatouhuista Descentiä kokeilin muutaman pelin, mutta alkoi mennä hermot pelin suunnitteluun; tuntui jotenkin hirveän epätasapainoiselta. Pelit tuppasivat aina menemään niin että toinen osapuoli otti koko pelin takkiinsa ja toinen rallatteli. Muutenhan tuo on ihan Hero Questin nykyaikaistettu versio. Ite olen enemmän Velhovuoren Aarteen fani. Uudemmista samanhenkisistä Dungeon Quest on ollut hauskin; siältää samanhenkistä vittumaista arpapeliä ja hauskaa tylytystä. Eikä ole liian Frodoreppulointia tahi WoWittelua.

Lyhytkestoisista korttilätkinnöistä Bang on tosiaan hupaisa. Miksei myös The Great Dalmuti, mutta sillä saa herkästi turpakäräjät aikaan.

Zombies!!! tekisi mieli koeajella. Kenelläkään kokemuksia?

Edited by AnttiO, 08 December 2011 - 19:09.

[Petteri Borgman]

Kesällä tuli hankittua päivitetty versio lapsuuden suosikista Talismanista. En ole päässyt pelaamaan kun kaksi kertaa, mutta kyllä tämä edelleen toimii hienosti!

[MiR]

Hero Quest on paras lautapeli mitä olen pelannut. Harmi etten ole päässyt testaamaan sitä kymmeneen vuoteen vaikka silloin en sitä omistanut ja nyt se on ollut hyllyssä jo jonkin aikaa.

Hero Quest muuten on aivan tuhottoman loistava peli. Peruslaudan lisäksi omasta hyllystä löytyvät jatko-osata Noitaherran paluu ja Kellarin linnake, sekä saksankielinen Ogre Horde. Tuon pelin kimpussa on kulunut valehtelematta viikkoja, ellei jopa kuukausia, jos kaikki pelit lasketaan yhteen.

[Jakel]

Löysin Heroquestin vajaa vuosi sitten 3 eurolla kirppikseltä. Figuureja oli vähän maalailtu mutta muuten kaikki oli tallessa. En tosin muistanutkaan että tuohon oli jatko-osia.

Samaten Spacehulk tullut kannettua kotiin ja nämä kasaripelit : Velhovuoren aarre, Marnon, Velhojen taistelu (?) ja oliko näitä vielä joku samaa sarjaa. Maksimissaan vitosen pitänyt maksaa.

Onkos moni muu muuten ennakkotilannut näitä ruotsissa asuvan jannun suomen sota-trilogian pelejä? Tullut joskus viisi vuotta sitten ennakkovarattua. Mutta projekti on kuitenkin edennyt koko ajan ja tavoitekin on suhteellisen kunnianhimoinen : mallintaa koko sota kolmessa eri pelissä.

[MiR]

Samaten Spacehulk tullut kannettua kotiin ja nämä kasaripelit : Velhovuoren aarre, Marnon, Velhojen taistelu (?) ja oliko näitä vielä joku samaa sarjaa. Maksimissaan vitosen pitänyt maksaa.

Oi-joi! Nyt ammutaan kovilla ja kohti!

Spacehulkin loistavin idea oli se, miten kenttä lähti pikkuhiljaa aukenemaan ja eteen näki vain muutaman ruudun, jos oikein muistan. Ja genestealerit tulivat tietysti jatkuvasti niskaan. Yhdisteltiin tätä joskus Space Crusaden kanssa ja niistä syntyi sitten sellaisia megalautoja, että oksat pois ja puoli Siperiaa.

[Rikhard]

Hyviksi havaittuja perinteisempiä: Jo usein mainittu Carcassonne, muutaman lisäosan kanssa vieläkin parempi.
Monen jo tylsäksikin haukkuma Menolippu (kannattaa hankkia Märklin versio tai alkuperäinen, Eurooppa on vähän heikompi).
Thurn Und Taxis on melkein sitä samaa kuin Menolippu, mutta eri teemalla, eli postireittien rakentamista.

Pullon kanssa kielenkantoja avaa sopivasti: Kerran kokeiltu Modern Art vaikutti hauskalta, pitäisi vaan löytää useammin peliseuraa tänne maaseudulle ja papujen huutokauppa Bohnanzassa on älyttömästä teemastaan huolimatta kelpo viihdettä. Ei tosin sovi kaikein hapannaamaisimmille tosikoille.

Lapsenmielisille ja jo juopuneille toimii hemmetin hauska muuttoautotetris ZakPak! Neppisradan saa rakennettua sisälle ja pienen pöydän päälle PitchCarilla. Äärimmäisen simppeli Kummitusportaat on myös loistava lastenpeli, mutta vaatii hieman noppatuuria jotta sekoilu alkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, myös terävimmät aistit pitää olla juotuna tylsemmiksi.

Alhambraan ei kannata rahojaan tuhlata, vaan saman teeman/tyylin pelejä on paremmalla mekaniikalla useampia. Kotimainen Epäillyt on vielä kokeilematta pelikaverin puutteen vuoksi. Satunnaisesti tulee myös nostettua mainittu Zombies!!! lisäosineen pöydälle, mutta se on varsin tylsää ja pohjaa lähes täysin noppatuuriin, useimmiten aihe saa aina jonkun kaverin kiinnostumaan yhden pelin ajaksi. Yleensäkin noppaan nojaavat pelit, kuten Monopoli ja Risk nousevat pöydälle nykyään todella harvoin. Alias, Alfapet, Muna vai Kana ja muut sana-/visailuleikit on vaimon suosikkeja, joten niitäkin joutuu silloin tällöin kärsimään.

Arkham Horror on lisäosineen todella vähällä pelaamisella, samoin Space Hulk, Warhammer 40000:sta puhumattakaan (onko WH40k enää edes lautapeli?) Liian työläitä tällaiseen perheellisen elämään.

Sotapeleistä Memoir ´44 on kiinnostuneille ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Tähän on muistaakseni saatavilla myös jotain Talvisota-lisäriä. Mekaniikaltaan simppeli, taktiikkaa ennen noppatuuria painottava, nopeasti kasattu ja selkeät helpot säännöt sisältävä teos.

Ostoslistalla olisi tälläkin hetkellä mm. Dominion, Mallorca, 7 Wonders, Salaisuuksien Saari, Ubongo ja korkkaamattomana iso kasa joihin ei vaan ehdi koskea.

[Bastard]

Spacehulkin loistavin idea oli se, miten kenttä lähti pikkuhiljaa aukenemaan ja eteen näki vain muutaman ruudun, jos oikein muistan.

Ei itse asiassa ollut, lauta rakennettiin pelin alussa kokonaisuudessaan. Ehkä muutamia kenttiä saattoi mennä sokkokaavalla. Hyvin vastaavankaltainen Doom lautapeli taas kootaan aina pelin edetessä. Hyviä pelejä molemmat.

Edited by Bastard, 09 December 2011 - 02:51.