Jump to content


Photo

Atomimörköjä, mutanttihirviöitä ja ulkoavaruuden valloittajia

kauhu scifi 50-luku vintage

  • Please log in to reply
59 replies to this topic

#16 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 08 August 2012 - 08:42

^Ensimmäiset viisi minuuttia näyttävät olevan täysin lainattuja Hammerin ensimmäisestä Quatermassista. Täytynee tutustua tähänkin saavutukseen.
Dick Laurent is dead

#17 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 15 August 2012 - 15:46

Jack Arnold: It Came from Outer Space (1953)

Posted Image

No niin. Nyt on päästy asian ytimeen ja kuten nimestäkin voi jo ymmärtää, tulevat vieraat kaukaa kylmän avaruuden tuolta puolen. Alienit rysäyttävät maahan aluksellaan, joka iskeytyy tietysti jonnekin Yhdysvaltojen laitamille. Jonnekin jossa on riittävästi aavikkoa, tilaa ja tietysti uppiniskaisia ihmisiä, jotka eivät usko sankariamme kun hän varoittaa tulevasta vaarasta. Kraaterin luona hilluukin lähinnä lehtimiehiä, TV-ryhmiä ja muuta sakkia, jonka tarkoitus on nähtävästi vain kiusata piipputupakkaa possauttelevaa sankariamme. Kuinka moni nykyisistä, tai entisistä, toimintasanakereista muuten edes polttaa piippua?

Universal on pistänyt likoon selvästi kunnon tukun rahaa, minkä johdosta rooleihin, myös niihin pienempiin, on kiinnitetty kunnon näyttelijöitä. Pikku nippelitietona mainittakoon, että tämä oli myös studion ensimmäinen 3D sci-fi elokuva. Tuhti budjetti näkyy myös kuvauksessa, valaistuksessa, puvustuksessa ja osapuilleen kaikessa mahdollisessa. Tehosteet nyt ovat mitä ovat, mutta varsin yksinkertaisilla kikoilla onnistutaan luomaan, jos nyt ei painostava, niin ainakin kiinnostava ilmapiiri. Eteeristä ulinaa ja suhinaa muistuttava soundtrack on kärsinyt pahiten ajan hammasta, mutta toisaalta klisheinen toteutus ei ollut klisheistä vielä armon vuonna 1953, joten ei dissata säveltäjiä sen enempää. Näyttääpä tuosta joukosta muuten löytyvän jopa sellainenkin nimi kuin Henry Mancini.
Dick Laurent is dead

#18 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 24 August 2012 - 20:14

Bernard L. Kowalski: Attack of the Giant Leeches (1959)

Posted Image

Roger Cormanin nimi löytyy tästäkin hienosta elokusta, tällä kertaa mestari on istahtanut tuottajan pallille ja toinen tuottaja on velipoika Gene Corman. Laatu on siis taattu oikein kahden Cormanin toimesta...

Alussa hiukan höynähtäneen punaniska-kalastelija näkee jonkin massiivisen ja lonkeroita kasvavan otuksen vedessä. Viisi laukausta myöhemmin yökalastajamme lähtee takaisin kylille, mutta kukaan ei tietenkään usko mitään hänen sanoistaan. Paikallisen kauppiaan kuuma nuori vaimo on seuraava, joka näkee otuksen työn jäljet. Tätä ennen mimmi on luonnollisesti esitellyt kroppaansa niin paljon kuin ilman suurempia kieltoja vuonna 1959 oli mahdollista, kuinkas muutenkaan. Kuolonuhrikaan ei kuitenkaan saa virkavaltaa vakuuttumaan vaarasta, joten aloite siirtyy tarinan Suurelle Sankarille. Ken Clarkin esittämä Steve Benton saakin urakoida elokuvan jälkimmäisen puoliskon ajan radioaktiivisesta säteilystä mutatoituneita ja suunnattoman kokoisia lonkerohirviöitä vastaan.

Tehosteet ovat sitä normaalia "mies kumipuvussa" tavaraa, mutta verenhimoisissa hirviöissä on silti jotain persoonallisella tavalla etovaa. Oman lisänsä keitokseen tuovat vielä suhteellisen onnistuneet äänitehosteet. Pienen maininnan ansaitsee myös säveltäjä Alexander Laszlo, joka erikoistui viimeisinä vuosinaan luomaan musiikkia b-luokan elokuviin. Tämä leffa jäi Laszlon viimeiseksi.
Dick Laurent is dead

#19 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 29 August 2012 - 18:36

Jack Arnold: Tarantula (1955)

Posted Image

Elokuvan alku menee välittömästi itse asiaan: hirvittäväksi ihmismonsteriksi mutatoitunut mies horjahtelee pitkin erämaata ja kaatuu kuolleena maahan. Kuollut mies on kuuluisa tiedemies, joka yhdessä kollegansa Professori Gerald Deemerin kanssa on elänyt kaukana sivistyksestä omistaen elämänsä tutkimukselle. Tutkimuksen aihe ja kohde ovat tietysti erittäin hämäriä ja kun yksi professorin 'pikku lemmikeistä' pääsee onnettomuuden myötä karkuun on soppa valmis. Luonnollisesti mukana on sankari, jota kukaan ei usko vaikka todistusaineisto osoittaa jatkuvasti kohti yhtä ja samaa suuntaa...

Kuinka ollakaan pikkukaupunki, jonka lähellä professori tekee työtään, on kuin pala amerikkalaisesta 50-luvun pikkukaupunkiparatiisista, jossa kaikki on miltei täydellistä. Ja kuten tämän kaltaisessa paratiisissa ja elokuvassa aina, myös nyt kuvaan luikertelee hyvän ja pahan tiedon puusta tipahtanut ötökkä. Karjaa katoaa, ihmisiä syödään ja myrkkylammikoita ihmetellään, mutta mikään ei silti motivoi amerikkalaista (valkoista) miestä niin kuin pulaan joutunut sydänkäpynen.

Ahh, 50-luvun Amerikassa oli muitakin hyviä puoli kuin Elvis.
Dick Laurent is dead

#20 Disco Studd

Disco Studd

    Über Member +

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPip
  • 3,501 posts

Posted 12 September 2012 - 08:15

Vinkkinä alan elokuvien harrastajille: R&A esittää dokumentin Roger Cormanin urasta ja taiteesta.

Corman’s World: Exploits of a Hollywood Rebel

Emme halua vain katsoa tiettyjä elokuvia (35 mm -filmiltä) vaan kokemukseen kuuluu teatteriin tuleminen epätavallisia, epätodennäköisiä elokuvia varten. Ehkei maailman idealistisinta kulttuurihulluutta, mutta silti haastavampaa ja toisella tavalla tarinaksi ja muistoiksi muotoutuvaa kuin kotona klikkailuun perustuva elokuvan kuluttaminen.


#21 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 16 January 2013 - 23:13

Vinkkinä alan elokuvien harrastajille: R&A esittää dokumentin Roger Cormanin urasta ja taiteesta.

Corman’s World: Exploits of a Hollywood Rebel


Yllättäen missasin umpilaiskana ja -satunnaisena television seuraajana. Hieman harmittaa.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#22 Jakel

Jakel

    Expert Member ++

  • Varapäätoimittaja
  • PipPipPipPip
  • 2,855 posts

Posted 18 January 2013 - 08:39

Yllättäen missasin umpilaiskana ja -satunnaisena television seuraajana. Hieman harmittaa.


Tuliko tuo televisiosta? Miltä kanavalta?
'Elokuva on värillinen, vaikka se sijoittuu 1200-luvulle. Oikeasti värielokuva keksittiin vasta 1900-luvulla, joten mustavalkoisuus olisi lisännyt realismin tuntua.'
-Braveheart, Mesta.netin leffamokat.

#23 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 18 January 2013 - 11:37

Yllättäen missasin umpilaiskana ja -satunnaisena television seuraajana. Hieman harmittaa.


Tuliko tuo televisiosta? Miltä kanavalta?

Eeääiihhh... allekirjoittanut meni ja luki Disco Studdin viestin JA oheisen linkin väsymyspäissään päin helevettiä. Ei ole tullut telkusta - pahoittelut harhaanjohtamisesta.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#24 Disco Studd

Disco Studd

    Über Member +

  • Elitisti
  • PipPipPipPipPip
  • 3,501 posts

Posted 18 January 2013 - 15:59

Mutta tuo doku sopisi kyllä passelisti Teemalauantaihin yhdessä jonkun RC:n kalkkunaklassikon kanssa. Ja bonarina vielä Hokkas-Jounin Kauhun kummisedät. Toiveita Ylelle.

Emme halua vain katsoa tiettyjä elokuvia (35 mm -filmiltä) vaan kokemukseen kuuluu teatteriin tuleminen epätavallisia, epätodennäköisiä elokuvia varten. Ehkei maailman idealistisinta kulttuurihulluutta, mutta silti haastavampaa ja toisella tavalla tarinaksi ja muistoiksi muotoutuvaa kuin kotona klikkailuun perustuva elokuvan kuluttaminen.


#25 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 19 January 2013 - 16:07

The Food of the Gods (Brent I. Gordon, 1976)

Posted Image


Tämä tuli katsottua jo viime syksynä, mutta laiskan foorumiosallistumisen vuoksi jäi ainoastaan kummittelemaan mieleen ja yksityisen elokuvapäiväkirjan syövereihin. Olihan melkoinen kakku taas...

Monitoimilahjattomuus Gordon loistaa pimeällä liekillä 50-luvun mutanttimörköhysterioita uudelleen lietsovassa rymistyksessä vailla päätä, häntää tai logiikan spottivaloa, pelasta maailma -henkiseen aikansa ympäristöaktivismin sumuverhoon kietoutuneena. Pari huippuhauskaa lainia (etenkin se legendaarinen kanojen ihmettely), yleistä pöhköilyä ja sen sellaista pientä jää käteen, mutta soppa onnistuu enemmän puuduttamaan kuin hykerryttämään. Efektipuoli vaihtelee jopa suht' vaikuttavasta jättikukkotappelusta veikeiden käsinukkerottien kautta surkeisiin mutta sympaattisiin lasikuituampiaisiin ja kumisiin sokeritoukkiin.

Viihtymisen kanssa oli vähän niin ja näin. Parhaat / pahimmat hetket tarjoavat kepeää silmien epäuskoista pyyhiskelyä ja spontaania naureskelua, pahimmat suoranaista tuskaista kiemurtelua. Jos oikein kunnolla jaksaisi kuunnella, dialogista saisi väännettyä sellaisia pseudotieteen ja -faktan helmiä melkoisen opuksellisen, mutta mielenkiinto moiseen sortui yleiseen tahmeuteen ja huonouteen jossakin puolivälin paikkeilla. Katsoo miltä kantilta tahansa, tuskastuttavan huono tämä joka tapauksessa on.

"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#26 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 20 February 2013 - 18:28

Rats - Night of Terror (Bruno Mattei, 1984)

rats5.jpg

Post-apokalyptisen sorakuopan ympäriajot ja survivalismi-eläinkauhun naittava kyhäelmä Italian  eksploitaation lähteen post-kulta-ajalta. Eletään raamatullisissa tunnelmissa vähän päälle kaksisataa vuotta Pommin Jälkeen. Ihmiskunta on riitautunut ja jakautunut kahtia (mikä on huomattavaa edistystä esim. nykytilannetta ja noin tuhansia keskenään kinastelevia heimoja, kansalaisuuksia ja uskontokuntia ajatellen). Toiset ovat painuneet kirjaimellisesti maan alle, toiset saivat jäädä nauttimaan säteilystä, arveluttavasta katumuodista ja mielikuvituksellisten tee-se-itse-ajoneuvojen kyhäilystä. Parvi näitä jälkimmäiseksi mainittuja autiomaan kulkureita saapuu hylätylle asutukselle, mikä vaikuttaa paratisilta, kunnes rottahyökkäykset alkavat.

Bruno ei osaa, ei ole koskaan osannut. Aiemmin näyttöihin nähden tämä sentään etenee - ei loogisesti, mutta etenee silti. Kehnoa, suorastaan kädetöntä menoa tämäkin, mutta sillä hauskalla tavalla. Carpenterin The Thing tuntuu päässeen apinoitavaksi fiilispuolelta (tarvitseeko edes sanoa jotta huonolla menestyksellä), sillisalaatissa ollen mukana ainakin Willardin ja The Birdsin lisäksi kaikki mahdollinen ydinsodan jälkeinen kuvasto Mad Maxeista sekalaisiin Italian rippaustuotoksiin.

Yleensä Bruno-sedän tuotanto saa kiristelemään hampaita ja ryntäyttää veekäyrän hallitsemattomaan nousuun. Nyt kuitenkin tuhnuilu ja terveen logiikan lekalla kuoliaaksi hakkaaminen on viety niille kierroksille että lopputulemalle saa kiherrellä vähän väliä, jopa repeillä ääneen. On vain niin liikuttavaa nähdä aikuisten, aseistettujen jässien kiljuvan kauhuissaan uitettuja rottia, kun mikään ei itse asiassa pidättele koko porukkaa lähtemästä huis helevettiin näistä maisemista - ovi on siinä ihan vieressä. Jos logiikkapiiri kestää raskaan ylikuumentumisen loppuun asti, viimeistään lopetus vaarantaa jo rankasti rasitetun mielenterveyden ja  rysäyttää sellaisen voenyvittu-käänteen tiskiin, että...
Varmasti paras näkemäni Mattei - ei kylläkään siinä merkityksessä kuin "maestro" on varmaankin tarkoittanut.


"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#27 Meller

Meller

    Full Member

  • Elitisti
  • PipPipPip
  • 1,138 posts

Posted 20 February 2013 - 18:34

The Werewolf (Fred F. Sears, 1956)

katzman2b.jpg

Klassisen ihmissusiteeman näennäispäivitys atomiajalle sisältää kirouksen sijaan antiradioaktiivista lääkitystä kehittäneiden hullujen tiedemiesten ruiskun pakaraansa saaneen onnettoman piruparan jonka heränneet eläimen vaistot alkavat vetää takaisin luontoon aggressiivisin seurauksin. Kirous tai tiede, aivan sama, tutuksi tulleita puuduttavia latuja suihkitaan sukset pahasti lipsuen. Mainittu modernisointi on henkisellä tasolla varsin kosmeettinen, susimaskeerauksen kosmetiikan ja tekniikan ollessa könömpää kuin genren valkokankaan trendsetter Werewolf of Londonissa. Touhu sohjoisissa vuoristomaisemissa on täysälytöntä ja turhan usein hemmetin pitkäpiimäistä. Pienenä valopilkkuna tohtorikaksikon selkeästi kahjumpi ja misantrooppisempi yksilö herkeää saarnaamaan uuden ihmiskunnan teesiänsä - tätä kun olisi saanut lisää ja paljon, niin sekä kokemuksen positiivisuus että suupielet olisivat nousseet kilvan keskenään. Nyt tämä jää halpatuotantokuriositeetiksi ja eräänlaiseksi alagenrehybridiksi.

 


"The lady can't talk, asshole! And for the record - I'M the dyke!!!"


#28 Conan Troutman

Conan Troutman

    Newbie ++

  • Foorumikäyttäjä
  • Pip
  • 88 posts

Posted 20 February 2013 - 20:11

Rats - Night of Terror (Bruno Mattei, 1984)
 On vain niin liikuttavaa nähdä aikuisten, aseistettujen jässien kiljuvan kauhuissaan uitettuja rottia, kun mikään ei itse asiassa pidättele koko porukkaa lähtemästä huis helevettiin näistä maisemista - ovi on siinä ihan vieressä. Jos logiikkapiiri kestää raskaan ylikuumentumisen loppuun asti, viimeistään lopetus vaarantaa jo rankasti rasitetun mielenterveyden ja  rysäyttää sellaisen voenyvittu-käänteen tiskiin, että...
Varmasti paras näkemäni Mattei - ei kylläkään siinä merkityksessä kuin "maestro" on varmaankin tarkoittanut.


Yleensä en etsi logiikkaa Mattein, D'Amaton ja kumppaneiden teoksista, mutta Rats kyllä sai kokoajan ihmettelemään koko homman laiskuutta. Mestoille jääminen selitettiin niillä syödyillä pyöränrenkailla, mutten koskaan ymmärtänyt miksei kukaan mennyt katolle? Ja miksi piti majoittua juuri siihen yhteen rakennukseen? Ja miksi porukka laudoitti ikkunat ja ovet näin ollen vaikeuttaen entisestään pakoaan ja rakentaen oman hauta-arkun?


 



#29 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 21 February 2013 - 21:51

Koreyoshi Akasaka & Akira Mitsuwa: Evil Brain from Outer Space (1965)

Maapalloa uhkaa varma tuho, sillä ulkoavaruudesta Japaniin saapuneet Balazarin ilkeät aivot suunnittelevat tuhoa hirvittävän atomisodan kautta. Eloukuvan alussa nuori laboratorioapuri juoksee poliisia karkuun kyseiset aivot salkussa (!), kuinka ollakaan salkku tippuu jokeen, mutta kuka ehtii ensin sen luokse? Onneksi intergalaktinen komitea, joka näyttää muuten todella päräyttävältä, päättää lähettää paikalle Starmanin. Eikä kyse ole nyt mistään David Bowien pimahtaneesta astronautista vaan Teräsmieheen verrattavasta sankarista joka syöksyy tilanteeseen kuin tilanteeseen viitta liehuen.

Balazarin atomivoimin luodut mutanttiapurit tuhoavat (enimmäkseen aivoja etsiessään) Japania kuin raamatun vitsaukset, mukana on luonnollisesti myös Balazarin yksityisarmeija joka pukeutuu hykerryttävän naurettaviin jumpperi-univormuihinsa salaisissa tukikohdissaan. Taistelussa pahaa vastaan Starman saa luonnollisesti avukseen kaikki maailman voimat, eli tässä tapauksessa tiedeyhteisön ja Japanin poliisivoimat. Poliiseista ei tosin ole kovinkaan paljon apua sillä nämä eivät pysty edes suojelemaan tiedemiehiä, mutta onneksi Starmanin apuna on pari pientä lasta, joiden neuvokkuus on kuin suoraan Gamera-elokuvista.


Dick Laurent is dead

#30 MiR

MiR

    Expert Member ++

  • Elitisti
  • PipPipPipPip
  • 2,690 posts

Posted 11 March 2013 - 08:53

martian-1211.jpg

 

Byron Haskin: The War of the Worlds (1953)

Punaiset tulevat, punaiset tulevat - mutta tällä kertaa tosin vain punaiselta planeetalta. H. G. Wellsin tarinaan pohjaava käsikirjoitus on siirtänyt tapahtumat 50-luvun kommunismin pelon alla kärvistelevään Amerikkaan, jossa yksityisyrittäjyys puskee esiin jopa meteoriittien äärellä. Ensimmäisen onton kiven iskeytyessä maahan väki on aluksi kummissaan, mutta ainahan on aikaa pienille square dance -sessioille ennen kuin kunnon rähinä alkaa.

Marsilaisten kummalla tavalla kobrilta ja hiukan joutsenilta näyttävät alukset leijuvat selvästi vaijerien varassa, mutta kun mielikuvitukselle antaa vallan eikä katso niitä vaijereita ovat tehosteet suorastaan hienot. Tripodit olisivat olleet luonnollisesti hienompia, mutta suunnittelijat ovat osanneet käyttää rajoitteitaan hyödyksi. Itse marsilaiset toimivat myös kolmiosaisine silmineen ja kaikkineen, vaikkei heitä juuri nähdäkään paria kohtausta lukuunottamatta.

Maailmaa valloitetaan tällä kertaa synkän matemaattisella tavalla. Sotakoneet puhdistavat sektorin toisensa jälkeen tavoitteenaan ihmiskunnan totaalinen tuho. Kyseessä on siis puhdas eloonjäämistaistelu, joka saa osan ns tavallisista ihmisistä unohtamaan tapansa ja moraalinsa sangen nopeasti. Tätäkin raadollista puolta tuodaan yllättävän paljon esille, etenkin kun ottaa huomioon että kyseessä on 'vain' scifi-leffa 50-luvun alusta. Kokonaisuus on kaikin puolin näyttävä, mutta en voi silti olla harmittelematta sitä, että Orson Welles kieltäytyi aikoinaan ohjauksesta.


Dick Laurent is dead



Also tagged with one or more of these keywords: kauhu, scifi, 50-luku, vintage

0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users