Jump to content


Darth Malt

Member Since 27 Feb 2008
Offline Last Active Jun 03 2010 10:09

Topics I've Started

M: DVD + Blu-Ray (mm. Criterion, R3)

03 June 2010 - 07:46

- Jackie Chan: Police Story Collection (R3 DVD, DTS): Police Story 1-3 + kovakantinen Police Story Photo Album -kirjanen: 15eur
- Rambo (4, Blu-Ray All Region, ruotsinkielinen takakansi, ei suomenkielistä tekstitystä); 6eur
- The Leopard (Criterion Collection #234 DVD, 3 levyä): 17eur
- Brief Encounter (Criterion Collection #76 DVD): 10eur
- Confession of Pain (R3 DVD, DTS-ES, Special Postcard Book Edition): 8eur
- Sympathy for Lady Vengeance (R3 DVD, DTS-ES): 9eur
- Isabella (R3 DVD, DTS 96/24, 2 levyä): 7eur
- The Departed (R3 DVD, DTS-ES, 2 levyä): 4eur
- The Constant Gardener (R3 DVD, DTS-ES): 3eur
- Snakes on a Plane (R3 DVD, DTS-ES): 3eur
- Jackie Chan: The Accidental Spy (R3 DVD, DTS): 3eur
- Infernal Affairs (R3 DVD, DTS, 2 levyä): 3eur
- Paris, Je T'aime (R3 DVD, DTS-ES): 3eur
- Parfyymi - erään murhaajan tarina (R2 DVD): 5eur
- Tyttö sinä olet tähti (DVD): 5eur

Saan postitettua leffat maanantaina 14.6.

darth (piste) malt (miuku) mac (piste) com

Parhaat pikkulapsena näkemänne kauhuelokuvat

19 April 2008 - 23:16

Noin 8-9 vuotiaana sain katsottua myöhäisillan elokuvia joskus, kun vanhempani olivat joko alakerrassa tai naapurissa kylässä. Silloin tuli nähtyä Kubrickin The Shining sekä Joe Danten The Howling, jotka vetivätkin mukavat urat pieneen psyykeeseen. Hyvin säväytti myös Invaders from Mars ja matoleffan The Squirm edestakaisin heiluva ja matoja villitsevä sähkökaapeli tuntui uhkaavalta. Toki silloin fanitin jo Universalin wanhoja hirviökuvia sekä Godzillaa, mitä sai katsoa ihan luvankin kanssa. Star Warsit ja Indiana Jonesit taas tasoittivat leffamakua, jottei mieli ihan kokonaan nyrjähtänyt...

Mutta mitkä kauhuleffat tekivät teihin vaikutuksen ala-asteikäsinä?

In Bruges

16 April 2008 - 04:04

In Bruges

Tämä tuli katsottua melkein sattumalta, kun No Country For Old Men olikin jo ehtinyt teattereista - ja osoittautui pirullisen hauskaksi leffaksi. Elokuva kertoo kahdesta palkkamurhaajasta, jotka pistetään hyllylle Brugesiin (Bruggeen) hiukan pieleen mennen iskun jäljiltä. Colin Farrelin esittämää kitisevää parivaljakon nuorempaa puoliskoa ei keskiaikaisen kaupungin historialliset nähtävyydet kiinnosta - tai Belgia yleensäkään. Jos on joskus joutunut viettämään aikaa Belgiassa tai sattuu vaikkapa pitämään sikäläisestä (kieltämättä maailman parhaasta) oluttarjonnasta, luulisi tämän leffan kolahtavan. Tai sitten jos haluaa nähdä komediallisen rikoselokuvan, joka ei kärsi liian itsetietoisesta richietarantino-skeneilystä... Seesteisen alun jälkeen leffa tarjoaa loppua myöten toki väkivaltaakin, joka tosin kohdistuu osaksi kääpiöihin ja kanadalaisiin turisteihin.

Stones/Scorsese: Shine A Light

15 April 2008 - 01:53

Kävin katsomassa tämän Scorsesen Stones-konserttielokuvan toissa viikolla ja kolahti kyllä yllättävänkin kivasti. Olimme kaverini kanssa kolmekymppisinä ensi-iltayleisön junnuosastoa (lukuunottamatta äitinsä raahaamina teatteriin joutuneita teinejä, jotka olivat ilahduttavan nolostuneita biisien väliin taputtavien nousuhumalaisten vanhempiensa johdosta) ja teatteri oli tunnelmallisen täynnä. Leffa alkoi arviolta noin vartin kestävällä kevyen komediallisella katsauksella konsertin (tai itseasiassa kahden) filmauksen suunnitteluun, Scorsesen esittäessä ilmeisen itseironisesti neuroottisesti kärisevää ohjaajaa Stonesien viivytellessä settilistan ilmoittamista viime tinkaan asti. Sitten keikka polkaistaan käyntiin.

Beacon Theater on vanha, kaunis ja intiimi konserttitila kokoisekseen (tsekkasin siellä syksyllä Porcupine Treen keikan) ja se nouseekin hienoon sivurooliin Stonesien taustalla. Olen nähnyt Rollarit Olympiastadionilla pariin otteeseen, minkä jälkeen (vaikkakin varsinkin ensimmäisestä Bridges To Babylon -konsertista nautinkin) oli fiilis, että ei setiä tarvitse enää ainakaan stadionilla nähdä. Stonesien klubikeikat ovat olleet varsin hurjanhintaista ja harvinaista herkkua, joten niille ei taida olla lähitulevaisuudessakaan kummemmin asiaa. Shine A Light vie varmaankin niin lähelle tätä kokemusta, kuin konserttielokuva vaan voi. Stonesit ovat kieltämättä hiukan yliarvostettu bändi enimmäkseen mammuttimaisen superstadionmaineensa johdosta, mikä ei tee oikeutta bändin väkeville blues rock -juurille. Scorsese kuvaa konsertin intiimin välittömästi liikkuvilla HD-kameroilla ja konsertin tunnelma ja bändin ikäisekseen uskomaton energia välittyy lämpimästi. Rollarit pesee lavakarismallaan kevyesti vieläkin 95% nuoremmista bändeistä. Kun näin on äijien ollessa reilusti kuuskymppisiä, voi vain kuvitella mitä menoa kaverit tarjosivat maineeseen noustessaan (tosin esiintymisten laatutaso taisi olla hiukan vaihtelevampaa). Toki mukana on vuosien varrella kertynyttä laskelmoivaa esiintymiskokemusta, vaikka elokuvan alku yrittikin välittää kuvaa viimeiseen asti arvaamattomista rokkareista. Jaggerin raivokas lavaesiintyminen jaksaa vieläkin ihmetyttää, vaikkakin Scorsesen kuvatessa armottomissa lähikuvissa miestä hitaammissa balladeissa, vaikuttaa sankari kärsivän myös vähintään yhtä raivokkaasta ummetuksesta ("I-Sit-And-WATCH-As-jne"). Ja näyttää myös ikäiseltään, vaikka liikkuukin neljäkymmentä vuotta nuoremman näköisesti. Ilahduttavasti mukaan on myös jätetty Wattsin uupunut puuskahdus eräänkin kappaleen päätökseksi ja Richards velmuilee seesteisesti virnuillen ja haahuillen läpi konsertin. Väliin on leikattu hauskoja haastattelupätkiä enimmäkseen 60-luvun lopusta, missä nuoret rokkarit ihmettelevät suosionsa syytä ja sitä, kestääkö ura mahdollisesti vielä ehkä yhden talven.

Leffa nousi helposti suosikikseni konserttielokuvien joukossa, tarjoten intiimiydessään Jim Jarmuschin Neil Young: Heart of Goldia muistuttavan vastineen tällä kertaa huomattavasti rokahtavammasta keikasta. Huippuohjaajien konserttimuotokuvat legendaarisen tasoisista esiintyjistä on kyllä nautittavaa katsottavaa - olisi joskus mielenkiintoista nähdä vastaavantasoisen ohjaajan kuvaavan jonkin uudemman bändin tarjontaa.

Näin siis maltilliselta Stones-fanilta. Olisi mielenkiintoista kuulla kommentit joltain tosifanilta tai sitten Stones-ummikolta tai näitä suorastaan inhoavalta katsojalta (jos nyt haluaa itseään kiusata). Tai miksei myös kommentteja omista konserttielokuvasuosikeistanne? Itse pidän seuraavista:
- Scorsese/The Band: The Last Waltz (lähinnä riipaiseva kuva elämäänsä väsyneistä muusikoista hippiunelman hiivuttua)
- Shakey/Neil Young: Rust Never Sleeps
- Jarmusch/Neil Young: Year of the Horse

muita mielenkiintoisia: Led Zeppelin: The Song Remains the Same, Stones: Gimme Shelter, Woodstock.

Missä muuten menee konserttielokuvan tai konserttivideon raja - onko sitä? Pitääkö mukana olla backstage-kuvastoa, haastatteluja tai muuta dokumentaarista meininkiä, vai ovatko kaikki DVD:ltä löytyvät lukuisat konserttivideot niitä konserttielokuvia?

Jos esim. jollain matkalla on mahdollisuus tsekata tuo Shine A Light IMAX-teatterissa, niin suosittelen lämpimästi. Tulee se varmasti hankittua DVD:llä/Blu-Raylla aikanaan, mutta ehkä omalla sohvalla ei pääse ihan samoihin fiiliksiin. Se tarjoaa myös hauskan vastakappaleen niinikään IMAX:eissa esitetylle U2:3D -elokuvalle. Tämä, sinänsä vaikuttavissa mittasuhteissa järjettömän kokoisella jalkapallostadionilla (Buenos Airesissa?) kuvattu konserttikokemus jäi kolmedee-efekteistään ja tyylikkäästi kieppuvista kamera-ajoistaan huolimatta kakkoseksi mukaansatempaavudessaan.

Martin Scorsese: Shutter Island (2010)

11 March 2008 - 06:57

Scorsese työstää parhaillaan filmatisointia Dennis Lehanen romaanista Shutter Island työnimellä Ashecliffe. Viihdytin itseäni muutaman päivän työskentelemällä leffassa statistina Dachaun keskitysleirin vapautusta kuvaavassa takaumasegmentissä. Segmentti tuntuu saaneen hiukan enemmän painoarvoa elokuvassa, kuin alkuperäisessä romaanissa.
Hiukan kutittaa päästä näkemään työnsä hedelmiä (varsinkin kohtauksen, jossa jenkkisotilaat teloittavat meidät natsisiat piikkilanka-aitaa vasten), mutta näillä näkymin joutuu odottamaan syystalveen 2009...

IMDB: Shutter Island

Olisiko näin Hohto-foorumipakolaisena muuten mahdollista päästä täältä hiekkalaatikosta ulos?