Richard Kelly: Donnie Darko – The Director's Cut (USA, 2001) – suhtaudun vähän skeptisesti elokuviin, jonka nimi ”rimmaa”, sellainen on vähän lapsellista... Ja sellaisiksi oletan sellaiset elokuvat, minkä johdosta tekijät epäilemättä luonnehtisivat minua ilmaisulla kyyninen paska. Elokuva on rajusti ylipitkä (+120min?!) haahuilu, jossa yksittäisiä hyviä hetkiä ja dialogia, mutta ei mitään minkä johdosta tämän pariin olisi pakko palata enää koskaan. Teini-ikäisten jenkkijullien keskinäinen kisailu ja säntäily, väsyneiden uni- ja astrologiavisioiden viljely sekä keskiluokkaisen perhe-elämän teatraalinen, jopa nolottavasti ”eläydytty” esittely eivät ole asioita, joita olisin poikkeuksellisen vahvasti kiinnostunut tarkkailemaan. Toisten kiusaaminenkin btw tuntuu olevan elokuvan kaikista hahmoista ihan OK-juttu, mitä ”kaikkien kaveri” Gyllenhaal nyt käy välillä taputtelemassa tsemppaavasti olalle.
Donnie Darko on minulle 5/5-leffa, mutta en ole tuota hulppeat 20 minuuttia pidempää ohjaajan versiota koskaan katsonut kun se on haukuttu teatteriversiota reilusti huonommaksi joka paikassa. Tuskin katsonkaan koskaan, jos on mahdollista että se vesittää fiilikset koko leffaa kohtaan.