Jump to content


AnttiO

Member Since 16 Nov 2008
Offline Last Active Oct 29 2013 21:06

Posts I've Made

In Topic: Mystistä scoren kierrätystä?

29 October 2013 - 20:23

Scream 2 kierrättää suoraan Broken Arrow'n hyvää teemaa, mikä sopii melkein paremmin Dewey'n teemaksi kuin omaan kökköön elokuvaansa.

 

Oli tohon BA:sta lainattu myös pätkä sitä perusmusaa. Ite oon päinvastaisesti sitä mieltä että sopi paremmin siihen kuin Screamiin; itte asiassa häirittee aina kun näkee ton Scream 2:n. Kumpikaan leffa ei ole järin hyvä, mutta Broken Arrowiin se musa toi nimenomaan jotain omaa vibaa.


In Topic: Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

25 June 2013 - 16:37

Muutama hehkutuksen arvoinen kuvatus on tullut katseltua viime aikoina ja pari suutariakin...

 

Darabont: The Shawshank Redemption  (1994)

 

Eka uusintakatselu sitten ysärin. Tässä on kyllä draaman kaari jokseenkin täydellisesti kohdallaan; pitkä leffa, mutta soljuu eteenpäin kuin unelma ja jättää hemmetin hyvän fiiliksen. Ei toki mitään Ozia, mutta ei liian imelääkään.

 

West: The House of the Devil  (2009)

 

Kaiken trendikkään retroilun keskellä ehkä aidosti retroimman tuntuinen leffa mitä olen katsonut. Varmaan siksi että ei tämä yrittänyt tai alleviivannut mitenkään häiritsevästi kasarimaisuuttaan. Yhdyn ainakin liukasteetta Elitistin arvostelun hehkutuksiin visuaalisesta tyylistä, mutta mua ei edes haitannut hidastempoisuus. Mukavaa katsella vaihteeksi tämmöistä hitaasti polttelevaa kauhua, jossa lähtee rumaksi kunnolla vasta ihan lopussa.

 

Ficarra & Requa: I Love You Philip Morris  (2009)

 

Meni aikanaan mainoskampanjan takia ohi, koska näytti pöljältä komedialta, jossa Jim Carrey ja Evan McGregor näyttelevät homoparia. No

eihän tämä ollut ihan niin simppeli juttu - leffa kertoi pikemminkin itselleni tuntemattoman tosielämän huijariukkelin elämäntarinan, joka nyt vain oli myös siinä ohella homo. Lapsiystävällisyys karisi myös viimeistään alkupuolella kun Carrey panee karvaista ukkoa perseeseen. Mikäli tarinan tosielämäpohjaisuus on lähellekään paikkansa pitävä, niin ei voi muuta sanoa kuin että ei saatana. Oli tää nyt ainakin Carreyn hauskimpia leffoja, koska pääsi törkyturpailemaan ihan urakalla. Paikoin traagisuus meinasi syödä mustan huumorin terää, mutta viimeistään loppu oli sen verran huhhuijaa-osastoa, että voitto kotiin.

Spoiler

 

Lynch: Dune  (1984)

 

Piti sitten paikata viimeinenkin puuttuva Lynch-aukko. No paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Niminäyttelijää on joka lähtöön ja silmäkarkkiin on palanut massia, vaikka vähän halvata nyt näyttääkin. Lähtökohdista tämän pitäisi kyllä toimia, mutta ei tätä nyt voi millään hyväksi mainostaa. Herbertin kirjoja en tunne; Lynch tuntui aika lailla pikakelaavan niiden tapahtumat ja se sai eepoksen tuntumaan loputtomalta intromontaasilta. Käsittämätön ratkaisu oli myös jokaisen hahmon jatkuvat päänsisäiset dialogit - voin sanoa että en tajunnut tästä hirveän paljoa. Päällimmäisenä jäi mieleen öljytty Sting jossain korppiboksereissa.

 

Von Trier: Breaking the Waves  (1996)

 

Näitä hyvän mielen elokuvia, joista voi todeta että katsoin, tykkäsin ja en katso enää uudestaan. Ei nyt ainakaan suosikkini Von Triereistä, kaikki teemat eivät saaneet mun mielestä ihan kunnollista käsittelyä. Huvitti ajatella kyllä sitä hetkeä kun ohjaajamaestro on houkutellut Udo Kierin mukaan elokuvaansa ja kertonut millainen rooli hänelle olisi lähes kolmen tunnin stoorissa.

 

Grierson: Sanctum  (2011)

 

Katselihan tämän, ainakin kerran. Liian vähän sukellusta omaan makuuni, siitä olisi saanut kuumottavampaa jännitystä aikaan kuin luolakiipeilystä. Balanssi haki myös lievästi - toisaalta hemmetin imelää huttua, mutta yksi kohtaus oli niin rujo että tunsi katsovansa jotain Saw'n jatkista.


In Topic: Game of Thrones

07 June 2013 - 11:50

Mä nyt olen jo spoilautunut koko sarjasta, koska ymmärtääkseni se seurailee kirjoja aika tarkkaan - ei ollut kovin vaikea arvata mistä tämäkin nettikohu sikisi taas. Storm of Swords onkin oma lempparini Martinin kyykytyksistä, tulikin kiroiltua monasti ääneen sitä tahkotessa. Ei sillä, kyllä tuo sarja tulee varmasti katsottua joskus lähitulevaisuudessa; harmi että ei löydy (ymmärrettävästi) Netflixistä. Mutta ei ole mitään kiirettä kun ei ole tosiaan pelkoa minkään neitsyysefektin menetyksestä.


In Topic: Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

28 May 2013 - 16:16

Nyt on tullut kahlattua niin monta elokuvatusta että pidän lyhyenä.

 

Bava: Black Sunday

 

Tyylikkyydestä täydet pojot. Tim Burton on ainakin ottanut tästä melkoisesti nootteja ja alkaa itse asiassa tuntua Tarantinon veroiselta kierrättäjältä.

 

Bava: Bay of Blood

 

Hyviä tappokohtauksia; en ollut edes tietoinen kuinka suoraan muutama oli kopioitu Friday The 13th kakkoseen. Mutta muuten juoni oli jopa italialaiseksi aika saatanan sekava, loppupuolella annoin jo periksi. Ei ainakaan Bavan kärkileffoja näkemistäni.

 

Ross: The Hunger Games

 

Odotin ihan paskaa, mutta en mä nyt pysty tätä inhoamaan. Ihan menevää viihdykettä. Dystopiat ovat heikkouteni ja se osasto kiinnosti/toimi enemmän kuin Battle Royale Twilight/Potter-ikäpolvelle. Pituutta oli ainakin puoli tuntia liikaa, ei näitä blockbuster-huttuja erkkikään jaksa kahta ja puolta tuntia, vaikka Jennifer Lawrence söpö onkin.

 

Noé: Enter the Void

 

Muutamia tosi kuumottavia halluja ja hienoja kamera-ajoja. Loppuviimeksi kuitenkin liian pitkä tämäkin, alkoi olla olennaisin nähty ja kerrottu jo puolivälissä.

 

Smith: Red State

 

Alkupuoli lupaili aika pirteää menoa ja Parksin monologin kohdalla olin jo koukussa, mutta loppu lässähti aika tylsäksi ammuskeluksi.

 

Allen: Celebrity

 

Pari ihan hyvää jaksoa, muuten aika perus-Woodya.

 

Allen: Cassandra's Dream

 

Tämä taas oli melkoisesti vakavampi kuin näkemäni muut Allenit. Ihan hyvin ukkeli näemmä draamatrillerinkin taitaa, vaikka ei tästä nyt mitään kauheasti mieleen jäänyt. Perupalikoiden pyörittelyä.

 

Lee: Taking Woodstock

 

Jäi ehkä hieman sekavaksi. Happotrippi oli nätti.

 

Kasdan: Orange County

 

Toisaalta vituttavan hektinen ja yliyrittävä, mutta muutama suhteellisen härö kohtaus jäi mieleen positiivisella tavalla.

 

Caton-Jones: The Jackal

 

Muistin tämän aika bulkkipaskaksi, mutta olihan tää ihan viihdyttävä. Suomi on ryssämafian pesä ja Geren irkkuaksentti oli hellyyttävä.


In Topic: Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

02 May 2013 - 08:39

Lyhennetyn version esittäminen ei tosiaan ollut arkistolta tahallista eikä tietoista, mutta sen voi ottaa jollain lailla opettavaisena takaumana siitä, millaista töksähtelyä 1980- ja 1990-luvun actionkuluttaja joutui säännöllisesti sietämään. Kaikissa formaateissa.

 

Saattaa olla, että ei oltaisi valkattu Nicoa Rautaisen 1980-luvun paluu -settiin, jos leikkaustilanne olisi ollut etukäteen selvillä. Mutta samalla Seagal olisi jäänyt pois kyseisestä sarjasta, kun herralla ei muutakaan 1980-luvun tuotantoa ole.

 

Samaa mieltä tuosta takaumasta, oma nostalgiansa leikattujen versioiden katselussakin on. Ja ehdottomasti Nico kannatti sisällyttää näytöksiin, olihan sen näkeminen isolta kankaalta mukava kulttuuriteko - sinänsä ikävää että esim. Marked for Death tai Out for Justice eivät enää 1980-luvulle mahdu, ne olisivat olleet muuten kuin luodut tähän esityssarjaan.