Jump to content


Meller

Member Since 20 Mar 2011
Offline Last Active Dec 22 2018 13:22

Topics I've Started

Tourist Trap

17 June 2014 - 22:33

Siivu elokuvahulluutta, jonka sataprosenttinen pölhöys on kiistatonta, mutta sopasta nauttii silti (ja sen vuoksi) täysillä. Kahjoudessa on myös paljon selittämättömiä ja pelottavia piirteitä, minkä vuoksi lopputulos ansaitsee toisenkin hatunnoston. Takamaiden slasherin puitteisiin on ängetty puolet hullua professoria, puolet poltergeistia. Naureskelevat mannekiinit ovat oikeasti aika kammottavia ja tunnelmaan luo oman ainutlaatuisen latauksensa komea Pino Donaggion (kertomusten mukaan vaatimattomasta budjetista melkoisen siivun syönyt) äänimaisemointi. Ymmärrän tämän jälkeen pykälää paremmin, miksi eräs ystäväni friikkailee kunnolla nukeista.

Arvosteltu myös Elitistissä: http://www.elitisti....annekiinit.html

Nii-in... mitä enemmän leffaa funtsii, sitä enemmän sitä tekee mieli fanittaa ja katsoa uudelleen. Ei tule montaa verrokkia mieleen. Lähimmäksi pääsee aikuistensatumaisuudessaan, hieman vastaavassa tunnelmassaan ja nukkejen takia Stuart Gordonin Dolls. Kasvottomuudessa on jotain, mikä toimii meikäläiselle creepynä elementtinä erinomaisesti. Tässä elokuvassa vahanuket oikeassa valaistuksessa ovat melkoisen riipiviä, etenkin kun niiden muotoilu on melko karkeaa ja sopivalla tavalla tuttua mutta vieraannuttavaa. En tiedä mitä on tovereiden päässä liikkunut, kun tämmöisen keksivät tehdä, mutta hyvä kun keksivät.

Onko kukaan muuten saanut tästä nuorella iällä painajaisia? Ja onko muita vastaavalla kentällä operoivia elokuvia suunnilleen samalta aikakaudelta, joita suositella? (Ei varsinaista nukkekauhua tyyliin Chucky tai Puppet Master, enemmän verrokkeja tunnelmaltaan ja weirdoilultaan - nuket ja maskit ovat tietty kiva bonus.) Olisiko Pin (http://www.imdb.com/...ref_=fn_al_tt_1) yhtään tänne päinkään?


Ostetaan: Godzilla -sarjan elokuvia

25 May 2013 - 13:14

Haussa on vielä kokoelmista puuttuvia Godzilla -elokuvia. Kaikki DVD-julkaisut käyvät, kunhan mukana kuvioissa on alkuperäinen kuvasuhde, japaninkielinen audio ja tekstitys englanniksi tai suomeksi.
Jos hyllyissäsi lojuu kappaleita alla listatuista ja olet valmis niistä luopumaan, tarjoa privana hintapyynnön kanssa.

Godzilla vs. the sea monster, AKA Ebirah, Horror of the Deep

Son of Godzilla
Destroy all monsters
Godzilla vs. Hedorah
Godzilla vs. Megalon
Godzilla vs. Mechagodzilla
Return of Godzilla
Godzilla vs. King Ghidorah
Godzilla vs. Mothra
Godzilla vs. Mechagodzilla II

Godzilla vs. Space Godzilla
Godzilla vs. Destoroyah
Godzilla 2000: Millennium
Godzilla vs. Megaguirus
Godzilla, Mothra and King Ghidorah: Giant monsters all-out attack
Godzilla against Mechagodzilla
Godzilla: Tokyo S.O.S.
Godzilla: Final wars
 


RIP Jeff Hanneman / Slayer

03 May 2013 - 12:52

http://www.rollingst...-at-49-20130502

Voihan nyt perseensuti... siinä meni tärkeä äijä ja lopullisesti mahdollisuus nähdä ja kuulla Slayeria ainoassa oikeassa kokoonpanossaan enää ikinä missään. Hats off. Joku pieni kiero osa minua haluaisi että Slayer jatkaa silti, loput 95% kertoo että tämän olisi nyt syytä olla tässä.

Omistettakoon tämä ketju ei-enää-elävälle legendalle ja yhdelle kovimmista metelibändeistä koskaan. Slayer on / oli Itselleni tärkeimpiä bändejä joiden myötä ja mukana on kasvanut, ja niitä erittäin harvoja joiden uusia levyjä on odottanut edelleen kieli pitkällä ja positiivisin mielin isommin skeptisyyttä kokematta ja tuntematta. Aina relevantti, aina murskaava, heikoimmillaankin kiinnostava. Mitäs nyt? Millä tämä tyhjiö paikataan? Jäihän sentään levyt...

 


Thriller - en grym film

27 March 2013 - 23:14

On jotain mätää Ruotsinmaalla... tai ainakin oli 70-luvulla, kun Bo-setä Thrillerin kasaan laittoi. Muka. Niin kovin eksploitaatiohenkisenä tähänkin päivään asti markkinoitu kielletty hedelmä on yhtä lailla sukua taide-elokuvalle kuin törkymaakarien tuotoksille. Samalla se on mielestäni yksi merkittävimpiä pohjoismaalaisia elokuvia vesimiehen ajan lopun jälkeen.
Viberniusin omien sanojen mukaan lähdettiin tekemään yltiökaupallista paskaelokuvaa: joko kommentti oli silkkaa vittuilua, Vibernius oli yltiöpihalla kaupallisuuden laeista, tai molempia. On totuus mikä tahansa, lopputulos on suurempaa kuin osiensa summa ja ansaitsee ehdottomasti paikkansa elokuvahistoriassa muutoinkin kuin skandinaavisena harvinaisuutena / kuriositeettina.

Mistä edes aloittaisi vaikuttuneiden ylistysten tulvansa? Vähän helvetin hienoa minimalistista kerrontaa ja valtavia välejä tarinan etenemiseen jättäviä aukkoja jotka mielikuvitus saa paikata miten parhaiten taitaa. Koko konsepti joka on arveluttava, tavallaan realistinen ja elokuvan nimen mukaan synkkä kuin pimein kuviteltavissa oleva komero. Christina Lindberg, jonka nukkemainen olemus nosti allekirjoittaneella Sex and Furyssa raivoa pintaan, on tässä korvaamaton, inhontäyteisen kytänpotkimisilmeen kilpaillessa jopa itse Meiko Kajin suorituksen Female Prisoner Scorpion -sarjassa kanssa. Vieraannuttava äänimaailma, superhitaat hidastukset, kauniit ruotsalaismaisemat. Yleinen säälimättömyys. Toteava kerronnan tyyli ilman turhia moraalisia painotteluja tai muita korostuksia. Suorastaan runollisiksi yltyvä väkivalta yleensä ja loppuratkaisu erikseen.  

Mikään tästä vaikutuksen määrästä ei tietenkään olisi mahdollista, ellei Vibernius oikeasti tietäisi mitä helvettiä on kameran takana touhuamassa, ellei pelissä olisi oikeaa näkemystä ja kunnianhimoa, ellei tekijä olisi ollut mitä todennäköisimmin äärivittuuntunut esikoiselokuvansa taloudellisesta uppoamisesta, mikä oli ilmeisesti päämotivaatorina Thrillerin syntyyn. Raha ratkaisee? Varmaan niin, mutta ei kaikkea. Mukana on oltava hitosti aitoa tekemisen liekkiä, jotta kokonaisuus erottuisi oikeasti siitä umpikaupallisesta tusinaskeidasta mitä 70-lukukin kaikessa uljaudessaan niin monilta mantereilta pulppusi Mansonin klaanin tekojen ja hippikauden loppumisen kokeneen eksploitaationnälkäisen yleisön ravitsemiseksi. Sitä Thrilleristä löytyy.

Markus Sorsan arvostelu Elititistille vertaa Thrilleriä rohkeasti antiikin tragedioihin, ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Jotain kerta kaikkiaan fatalistista, suurta ja absurdiudessaankin karun käsinkosketeltavaa on filmille tallentunut.

Piruko siinä on, että nykyisenäkin sensuurin murtumisen aikana on eurooppalaisen ja/tai pohjoismaalaisen haettava Thrilleriä itselleen jenkkilästä R1-julkaisuina? Taitaa olla painoskin loppu sekä lyhentelemättömästä "explicit" editionista että They Call Her One-Eye -alaotsikolla kulkevasta siistitystä (hardcore-seksiaktit pois, väitetysti myös silmänpuhkaisukohtaus, en ole tarkistanut). Jälkimmäinen versio on katsomatta mutta hyllystä löytyy, mielenkiinnosta ja vertailun vuoksi piti olla molemmat.

Riemastuttavimmat kuolemat

28 June 2012 - 21:41

Listatkaapa omat viisi suosikkianne elokuvien kuolemista jotka ovat naurattaneet eniten / pisimpään.
Omani on kutakuinkin seuraava:

5. Planet Terror (Robert Rodriquez, 2007): penskalle pikakoulutus käsiaseen käytöstä, kerrotaan mitä erityisesti ei saa tehdä, lähdetään rimpsalle, ja...
4. The Story of Ricky (Choi Lam Ngai, 1991): paksu setä saa suihkussa nyrkistä.
3. The House of Lost Souls (Umberto Lenzi, 1989): riivattu pesukone haukkaa pään lapsukaiselta jollakin käsittämättömällä, mieltäkääntävällä ja täysin mysteeriksi jäävällä metodilla.
2. Silent Night, Deadly Night (Charles E. Sellier Jr. 1985): college-poju, kelkka, joulupukki ja dekapitaatio - Naughty! Punish!
1. Nekromantik (Jörg Buttgereit, 1987): sankarimme mitä pysäyttävin lähtö tästä maailmasta...


Bubbling under:

- Dead or Alive (Takashi Miike, 1999): setä saa haulikosta mahaansa ja nuudelit roiskuvat tanssilattialle.
- Street Trash (J. Michael Muro, 1987): väkivaltaisen pulsun iso maha paisuu ja jysähtää.

EDIT:
Bubbling under, osa 2: Master of the Flying Guillotine (Jimmy Wang Yu, 1976) - sokean salamurhaajan jäänviileä lopettaminen.