Jump to content


Romero

Member Since 24 Sep 2003
Offline Last Active Private

Topics I've Started

Pyrolyysiuunit

28 February 2009 - 10:02

Kun kerran hiekkalaatikollakin keskustellaan imureista niin mikä jottei.

Ei ole maailmassa montaa vittumaisempaa hommaa kuin uunin putsaaminen, oma kiertoilmahärveli rupesi jälleen kerran savustamaan huushollia sen verran ankarasti että tuo oli taas kerran edessä: Ensin tuhautat puhdistusvaahdot sisään ja todennäköisesti siinä sivussa vähän muuallekin, sitten annetaan niiden vaikuttaa 1-n tuntia (tässä tapauksessa yön yli kun oli sitkaassa) ja sen jälkeen aletaan lapioimaan ulos loputtomasti vaahdonsekaista mustaa paskaa mitä on kohta joka paikassa ympäri keittiötä, lopuksi pyyhitään kostealla rätillä, katsotaan että sehän meni vielä ihan paskaiseksi, pyyhitään lisää, katsotaan rättiä, huuhdellaan rätti, pyyhitään uudestaan jne. ja jatketaan näin kunnes ei enää jaksa välittää sotkeentuuko se helvetin rätti vielä vai nou. Ei saatana. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa on tarkoitus tehdä keittiöremontti jossa koneidenkin olisi tarkoitus mennä uusiksi, joten olen jo hykerrellyt ajatuksella rosterinkiiltävästä pyrolyysiuunista joka näin haluttaessa ihan itse polttaa sisuksistaan kaikki kissaa pienemmät tauhkat pieneksi kasaksi tuhkaa, jonka voi sitten näädänkarvasudilla pyyhkäistä kämmenelleen ja puhaltaa takaoven raosta hellästi maailmalle. Sen verran varauksella kuitenkin suhtaudun kaikkiin elämää helpottaviin keksintöihin että kuulisin mielelläni muiden kokemuksia näistä itsepuhdistavista versioista, onko kaikkien lupausten takana kuitenkin joku koukku vai ovatko ne oikeasti noin helppoja vehkeitä?

Vielä kun keksisivät leivänpaahtimen joka talsii itse säännöllisin väliajoin kartanolle ja yskäisee sisuksiinsa kertyneet leivänmurut linnuille nätiksi pikku keoksi, tai yhdistäisivät tuon pyrolyysitoiminnon myös keraamisiin keittotasoihin jotka sitten hehkuisivat tiskipöydän vieressä kuin 50 x 50 sentin henkilökohtainen horna leimauttamatta kuitenkaan liekkeihin koko huushollia. Ei noita tavallisia saa puhtaaksi millään.

Moninorminauhurit

17 February 2009 - 11:53

No joo, tässä lienee kysymyksessä enemmän sydämen purkaminen kuin tekniikasta keskusteleminen mutta antaa nyt tulla jos joltain pellepelottomalta löytyisi helpottavia viisauksia tai muita lohdutuksen sanoja.

Vuosien kuluessa noita moninormi-VHS-nauhureita on ollut käytössä useampia, ja lähes poikkeuksetta niiltä on mennyt henki niin että korjauttaminen on tuntunut osoittautuvan mahdottomaksi. Ensimmäisenä poksahti pari vuotta sitten Aiwan M110, pieni ja näppärä dekkimallinen pyöritin joka rupesi antamaan mustaa kuvaa muutamia satunnaisia selviä hetkiä lukuunottamatta, ja ainakin huollon mukaan siitä oli kyrvähtänyt signaalikäännöksen digitaalisesti hoitava piiri jota ei kuulemma saanut mistään. Kaputt, game over.

Seuraavana mykistyi ensimmäinen tämänkaltainen vekottimeni kautta aikain, vanha rakas ysäri-Akai, joka alkoi ylen yhtäkkiä tuottamaan kuvaruudulle aiemman selkeän kuvan sijaan jotain videokuvan ja värillisen lumisateen ristisiitosta eikä enää itsekään tiennyt mitä standardia kasetilta toistaisi. Luulin ensin että se vain imaisi jostain kasetista paskat sisään mutta eipä auttanut puhdistus, ensin putsauskasetilla ja sitten käsin, ei vaikutusta. Tätä en viitsinyt edes viedä huoltoon koska modasin kyseiseen yksilöön aikoinaan ylikuumenemisongelmien takia itse tuulettimen ja jälki on sen mukaista, ajattelin että jos joku alan asiantuntija näkisi tuon viritelmän minut naurettaisiin nauhureineni ulos alta aikayksikön.

Noin pari kuukautta sitten edeltäjiään seurasi suht' tuore Fisher, täysin samoin symptoomin kuin edellämainittu. Sitä en alkanut edes millään puhdistusvehkeillä hiertämään vaan kiikutin korjaajalle. Itku oli herkässä kun tuomioksi tuli "korjauskelvoton", ja syytä kysyessä vastaukseksi "en tiedä, ei löydy selkeää vikaa". "Ja se teki 20 euroa, kiitos."

Jotenkin alkaa ihmetyttämään tämä homma, kaikki kolmikon laitteet ovat olleet hyvällä pidolla ja vieläpä suhteellisen vähillä käyttötunneilla (vaikka ovatkin kaikki käytettynä minulle tulleet) koska en ole pitänyt niitä yleispyörittiminä vaan käyttänyt lähes poikkeuksetta ainoastaan muiden kuin PAL-nauhojen toistoon, joten väkisinkin alkaa mietityttämään yhdistääkö kaikkia näitä maailmannauhureita samat tekijät: Onko niiden sisuskaluissa tavallisiin nauhanrullaajiin verrattuna todellakin jotain niin erikoisia kalikoita ettei niille osata tehdä mitään vaiko vastakohtaisesti niin huonoa tekniikkaa ettei se vain kestä käyttöä, onko tilanne mennyt samaan jamaan missä betanauhurit ovat olleet jo kauan aikaa eli varaosia ei yksinkertaisesti löydy kuin hautautuneena jonkun satunnaisen tee-se-itse-miehen takahuoneen miljoonalaatikkoon, vai onko nykypäivän korjausmiesten ammattiylpeys yksinkertaisesti niin matalalla että jos työ vaikuttaa liian monimutkaiselta tai sormi menee suuhun on helpompaa kylmän rauhallisesti käskeä asiakkaan uhrata laitteensa kulutuselektroniikan alttarilla kuin tunnustaa tosiasiat ääneen? Toisaalta kyse voi olla ihan vain surkean huonosta tuurista jota varsinkin kaikkien teknisten vempeleiden kohdalla minulla on vähintäänkin riittämiin, mutta yhteensattumia on kuitenkin hieman liikaa jotta tuon selityksen kakistelematta nielisin. Onhan tuo surullisen kuuloisa Saabinikin toiminut jo yhtäjaksoisesti puoli vuotta mikä on ennenkuulumatonta koko sen historiassa minun omistuksessani.

No, kolme kuollutta kuulostaa pahalta pesäpallopelissä mutta tässä tilanteessa ei ihan niinkään, koska kaksi täysissä voimissa olevaa pyöritintä on vielä hyllyssä (eikä mitään karvalakkimalleja) mutta hirvittää jo valmiiksi mikä rumba on taas edessä jos ja kun niistäkin jossain vaiheessa aika jättää: Ajatuskin vastaavien metsästämisestä taas kerran turhauttaa, käyttämättömässä makuuhuoneessa sijaitsevalla kodin elektroniikan hautausmaalla lepää jo ennestään yllämainitun konnakolmikon lisäksi mieltäni hiertämässä mm. noin 60 kiloa rikkinäistä betatekniikkaa - joille kukaan ei niinikään osaa (tai halua) tehdä mitään - odottamassa ihmettä tai uutta toivoa. Noiden kanssa tilanne on vielä vittumaisempi, 4 rikki, 1 ehjä jäljellä, kohta täytyy kai alkaa valmistautumaan jo ihan varmuuden vuoksi sen viimeisenkin hautajaisiin.

Eipä silti, tokkopa tästä maailmasta ihan heti nauhurit loppuu mutta ei niitä viitsisi koko ajan olla lisääkään hankkimassa joten kommentoikaa: Suositelkaa, kertokaa kokemuksia, kiukutelkaa omista murheenkryyneistänne jos ette muuta keksi tai parhaassa tapauksessa todistakaa nuo korjauskelvottomuustuomiot vääriksi. Minä taidan ruveta keittämään kahvia.

Baari

13 March 2006 - 23:16

Ei vittu minkälaista paskaa, metroseksuaalit ja tyhjäpää bimbot lässyttävät punkkupäissään yhteyksistä ja kontakteista. Itse ohjelmaidean perusteella olisin odottanut vähän viihteellisempää lopputulosta, mutta kaikki osanottajat ärsyttävät ainakin minua niin suunnattomasti ettei tuota pysty katsomaan.

Muutama VHS

12 October 2005 - 07:06

Tällaisia tarjottiin vaihtoon, kertokaapa olennaisimmat itse elokuvista sekä versioista jotta tiedän mihin suuntaan jatkan hommaa:

- A Dragonfly For Each Corpse / Trollsländan - SWEx, Videofilm AB (kuulemma arvossaan ainakin naapurimaassa)
- Rape / Viol - DU, Phoenix
- Christiana, Loves Of A Nymphomaniac - GRE, VCI, u/c hardcore version
- Dracula's Saga - DU, Sunrise Tapes
- 4 Flies On Grey Velvet - Silver Star bootleg (lähinnä kiinnostaa lieneekö tästä edelleenkään kovin montaa potentiaalista versiota?)

Torrente 3

18 February 2005 - 10:02

Tämän luulisi herättävän innostusta.