Kyllä tässä oli Deodaton ja Lenzin sijaan menty ihan täysillä Bruno Mattein tyylitajulla ja elokuvantekotaidoilla.
Efektitkään eivät olleet mitään sen kummallisempaa mitä ei oltaisi viikoittain ihan tavallisessa telkkarissa nähty esim. Walking Deadissa.
Cannibal Holocaustin tyylinen ahdistavuus puuttui hommasta täysin. Joitain max puolen minuutin mittaisia irtohetkiä löytyy sieltä täältä, että jos ne ottaisi pois muusta elokuvasta ja näyttäisi näitä erillisinä pätkinä, voisi kuvitella elokuvan olevan varsin ahdistava. Näissä kohdissa näyttelijät oikeasti osasivat esittää paniikissa olevia, mutta koko elokuvassa sitten tasan joka kerta kun näin tapahtuu, tulee yhtäkkiä joku ihan täysillä hauskaksi tarkoitettu kohtaus. Paikoin homma vaikutti enempi kannibaaliparodialta Scary Movien tapaisten elokuvien tyyliin, kuin oikealta yritykseltä tuoda oikeat kannibaalikauhuelokuvat takaisin maailmalle, niin kuin elokuvan markkinointi on antanut ymmärtää.
Kauhukomediahan - ja siis ihan tahallaan tehty komedia eikä mikään vahinkokomedia - tämä oli. Markkinointi on ollut kauttaaltaan äärimmäisen harhaanjohtavaa, mutta jos menee enempi kalkkunankatsontafiiliksillä katselemaan, niin pettyä ei välttämättä tarvitse. Mut noin niinkus kauhuelokuvana ja komedianakin tämä oli ehdottomasti Rothin heikoimmasta päästä. Itsehän siis olen varsin kovasti pitänyt molemmista Hostelleista. Eka Hostel oli sellanen neljän tähden elokuva ja kakkonen melkein jopa parempi.