Jump to content


Murnau

Member Since 19 Nov 2004
Offline Last Active Jun 26 2019 20:00

Posts I've Made

In Topic: Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2016

28 August 2016 - 20:14

Festarit on nyt juhlittu ja kotiin päästy ehjin nahoin. Huikea tapahtuma: hyviä elokuvia, erinomaisia säestäjiä ja asialle omistautunut, lähes harras yleisö. Tästä ei pysty enää pahemmin parantamaan.

 

Kiitos kaikille jotka saavuitte paikalle ja toivottavasti näemme ensi vuonna uudelleen.


In Topic: Remake alkuperäisen ohjaajalta

25 August 2016 - 05:36

John Ford: Marked Men (1919, kadonnut) & 3 Godfathers (1948)

Richard Oswald: Unheimliche Geschichten (1919 & 1932)


In Topic: Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2016

01 August 2016 - 15:54

Nostetaanpa esille, koska ihan heti ei tule mieleen tällaista ennakkomyyntiä: neljä viikkoa festareille ja Tri Jekyllin perjantainäytös on yhtä paikkaa vaille loppuunmyyty. Muissa näytöksissä on vielä kosolti tilaa, mutta Forssaan mielivien kannattaa silti miettiä lippujen ostamista ennakkoon.


In Topic: Tulevat Blu-ray -julkaisut

28 July 2016 - 16:00

Abel Gancen Napoleonin (1927) Brownlow-versio ennakkotilattavana. Julkaisupäivä 21.11.2016.

https://www.amazon.c...ds=napoleon bfi

 

 

Tekstiä kolmen vuoden takaisesta Lontoon esityksestä:

 

http://mykkaelokuvat...leon_gance.html


In Topic: Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2016

27 July 2016 - 17:34

Keaton & Reisner: Steamboat Bill Jr. (Laivakalle nuorempi, 1928) Katastrofielokuvan juurillahan tässä ollaan, ja huipennus on vastaansanomattoman henkeäsalpaava. Mutta käsi sydämelle: ovatko sitä edeltävät, verraten harvafrekvenssiset jekut ja oivallukset nyt niin kovin ihmeellisiä ja klassikkostatuksen arvoisia? Sympaattinen muotopuolihan tämä suurtuotanto toki on. Tietenkin kokonaan oma juttunsa on se ainainen Keatonin ja Chaplinin "kumpi on parempi"-mittelö. Tämäkin elokuva edustaa tyypillistä Keatonia siinä mielessä, että maailma on armoton ja julma, ukuleletkin rikotaan, ja Keatonin surullisen hahmon on vain sopeuduttava, orastava idealismi haudattava. Minusta se on surullista, ja kääntää väkisinkin Chaplinin humanismin kannattajaksi tässä dikotomisessa diskurssissa. ****

 

Keaton: Sherlock, Jr. (Kovaa kyytiä ja kaunokaisia, 1924) Tämän Keaton-täyspitkän luovasta hulluudesta pidin kovasti. Elokuva elokuvassa -kerronnan virstanpylväs. Mainioita gagi-innovaatioita, ja tämän elokuvan kohdalla huomaa myös, miten Keaton on satsannut erityisesti loppukohtausten laatuun. Loppuhan jää useimmille mieleen parhaiten, joten sen on oltava erityisen hyvä ja hauska. Se olisi hyvä monen nykypäivän elokuvantekijänkin muistaa. Tämän ehkä näyttäisin ensi-Keatoniksi noviisille. *****

 

Keaton & Blystone: Our Hospitality (Ruutia, räminää ja rakkautta, 1923) Huimasta vesiputous-kliimaksistaan tämä klassikko varmaankin parhaiten muistetaan, mutta toisin kuin Steamboat Bill Jr.:ssa, Keaton saa esittelyt ja kehittelyt elämään kekseliäällä tavalla. Vaikka kokonaisuus onkin näytelmällinen ja enimmälti sisätiloissa tapahtuva, on kohellus verratonta, ja uudelleenkatseluarvo kympissä. ****1/2

 

Smith & Blaché: The Saphead (Pilkkapökkelö, 1920) No, jostainhan oli Buster Keatoninkin kokopitkien uransa aloitettava. Mies on tämän perussympaattisen, mutta etenkin loppusuorallaan hyvin kömpelön

Spoiler
draamanäytelmän valopilkku pelkällä olemassaolollaan. Varhainen saippuaoopperaelokuva on kiintoisa kuriositeetti, joka muistuttaa, että komediallinen sivuhahmo on melodramaattiseen tarinaan ihan ok piristysruiske, kunhan roolissa on tekijämies. ***

 

Keaton: Battling Butler (Rakkaus ja romahdus, 1926) Nykynäkökulma on vanhoille nyrkkeilyaiheisille mykkäkomedioille sangen armoton. Aihe ei ole kovin antoisa, eikä suo koomikollekaan oikein kummempia eväitä kuin "koita nyt huitoa paljon eri tavoin ja olla mahdollisimman hauska". Onneksi Keaton on sen sortin akrobaatti, että pystyy kannattelemaan tätäkin kokonaisuutta, ja kehien ulkopuolelle on saatu kirjoitettua oikein hauskaa pihviä. Loppuhuipennuskaan ei mene kuten saattaisi etukäteen arvella, vaikka julman maailman kirous sitä vaivaakin. Keatonin on jälleen kerran osaltaan sopeuduttava erityisen armottoman maailman raameihin ja vastattava sen miehenä olemisen vaatimuksiin. In Buster Keaton's world freedom is not for pussies and pussy is never free. ****

 

Mykkäelokuvaputki meneillään ja hyviä valintoja olet tehnyt. Battling Butlerista olen sen verran toista mieltä, että omissa papereissani kyseinen pätkä edustaa Keatonin heikointa linjaa: olen tosikko enkä näe mitään hauskaa siinä, että toista mätkitään kehässä päihin. Mutta sorsastusjakso, se vasta on neroutta.